Mahdoinkohan viime syksynä ajatella kovin kirkkaasti, kun tulin ilmoittautuneeksi Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja – blogikisaan? Ei nimittäin järin inspiroituneelta ole vaikuttanut osallistumisaktiivisuuteni, josta pyydän Helsingin Myllyltä nyt näin julkisesti anteeksi. Tasapainon vuoksi on pakko mahduttaa samaan yhteyteen lämmin kiitos aivan huikean laadukkaista leivonta-aineksista, jotka sain myllyltä käyttööni :)!

”Virallisesti” siis sain aikaiseksi vain kaksi leivontapostausta: näkkileivät välipalahaasteeseen…

…ja ruisleipäset ”Terveellistä ja maukasta”-haasteeseen. ”Kaikki alkaa juuresta” ja ”Lumoudu luomusta” -osiot kisassa jäivät siis Rouvalta hoitamatta. En tainnut noista inspiroitua, ja aloin jo epäillä kotileipurin taitojani.

Koska olen tyypillinen huonoitsetuntoinen keski-ikäinen nainen, joka on kasvanut syyllisyydentuntoon ihan äidinmaidosta asti (tosin äiti ei minua pitkää imettänyt), päätin laatia leivontakoosteen blogipostauksista. Todistaakseni itselleni, että kyllä meilläkin leivotaan (vs. ”kuollaan sitä meilläkin” kuten vanhassa vitsissä sanotaan).

Jos lähdetään koosteessa  liikkeelle tuoreimmasta päästä, joka leivonnaisiin sopiikin, nousevat esiin ensimmäiseksi jouluiset minicupcaket. Viime vuosi oli suuren oivalluksen juhlaa, kun lopulta tajusin kokeilla kuppikakkuja. Lisäksi löysin itsestäni miniatyyrileipurin, kun sain ihanasta Kelovee-kaupasta kokeiltavaksi minimuffini/krustadipellin. Sitä ilman en enää pärjäisi:)

Ja kyllähän minicupcakeja sitten teinkin: suklaiset ja mustikkaiset noiden jouluisten lisäksi. Myös suklaiset petit foursit kinuski-maapähkinätäytteellä valmistuivat samaisella pellillä.

Eikä siinä vielä kaikki: minikokoiset focacciat ja tuulihatut onnistuivat loistavasti krustadipellillä.

Focacciaa ihan normaalikokoisena tule leipaistua tuon tuostakin. Vakkareiksi ovat jääneet myös kotitekoiset pitaleivät, hampurilais- ja hot dog-sämpylät sekä pataleipä. Sain Keloveesta myös nostatuskorin ja kerrassaan mainiot Party brot-leipäputkilot, joilla leivän muotoihin saa kivaa vaihtelua.

Kotona leivottu leipä on Tami Tammista siteeratakseni komplimentti omalle perheelle, mutta sen lisäksi ”leiville lyövää” touhua: jauhot eivät maksa juuri mitään eikä hiivakaan paljon. Ainoa, jota tarvitaan, on aikaa ja vähän vaivaa.

Jos haluaa panostaa vähän  enemmän ja tarjota inasen parempaa leipää aamukahvilla tai brunssilla, voi pyöräyttää croissantteja tai briosseja.

Ilta-ateria taas voi rakentua tyystin leivonaisen ympärille: pizza valmistuu melko joutuisasti, ranskansukulaisensa pissaladiere vähän hitaammin. Galette on ihanaa punaviinin kera!

Myös ruokaisat piirakat sopivat ateriaksi. Västerbotten-juusto rantautui Suomeen vihdoinkin, ja sen kunniaksi leivoin ruotsalaisen klassikkopiirakan. Kevyempi versio valmistuu ricottajuustosta.

Välillä on ihan pakko saada päiväkahvipöytään pullaa. Korvapuustilla on jo oma nimikkopäivänsäkin!

Toisinaan, etenkin marjojen ja hedelmien sadonkorjuuaikaan,  taas maistuvat kakut ja tortut. Porkkanakakku säilyy hyvin, omenat löytävät paikkansa mantelimassatortusta…

…ja raparperit rahkapiirakasta. Näiden perinteisten leivonnaisten lisäksi on tullut leivottua erikoisempiakin juttuja:

Bakepopseja eli kakkutikkareita.

Valkosuklaista juustokakkua.

Suklaabiskviereitä eli suklaasuukkosia.

Ja aina silloin tällöin lempikakkuani, Gateau Mascottea.

Nonnih. Leivottu on MOT.

Itse asiassa en pidä leipomisesta ihan kauheasti. Syy siihen on tämän postauksen otsikossa: leipojan täytyy pysyttäytyä leivonnaisohjeessa tunnon tarkasti. On mitattava huolellisesti, tunnettava lämpötilojen merkitys taikinoiden käsittelyssä, osattava vahtia kohoamista, hallittava paistotekniikat ja ties vaikka mitä muuta. Kun leivonnaisen laittaa uuniin kypsymään, ei mitään korjausliikkeitä voi enää tehdä. Jos taas keittää kastiketta tai soppaa, voi aina tarkistaa maun ja korjata sitä.

Luovuus ja leipominen ovat mielestäni kuin yö ja päivä. Kuka voi käsi sydämellä sanoa kehittäneensä leivonnaisohjeen? Tämän vuoksi mielestäni olisi vähintään toivottavaa, että leivonnaisreseptiä jaettaessa mainittaisiin lähde eli alkuperäisohje. Eikä tuossa ole edes mitään hävettävää, päinvastoin. Onnistuminen on aina elämys, ja etenkin leipomisessa :)!

Silti kannustan kaikkia kokeilemaan leipomista! Meillä on naapurustossa nuori mies, joka on vastikään aloittanut peruskoulussa kotitalousopintonsa. Ja voi meitä onnekkaita, kun olemme Herra Raadelman kanssa saaneet muutaman kerran lämpimäisiä! Viimeksi ihastuimme granaattiomenalla maustetuista muffineista, nam.

Ai niin: jos haluat käydä antamassa Myllärin Luomun Suomen inspiroivin leipoja -kisassa äänesi Rouva Raadelmalle, pääset mukaan klikkaamalla tänne.