No siinäpä vasta pulma! Ei vainenkaan, kyllä nämä leivokset ovat Financier-kakkusia, joskin friandit syntyisivät vaivattomammin. Niiden ero on (luultavasti) vain taikinaan käytettävän voin käsittelyssä: Financieriin voi ruskistetaan, friandiin vain sulatetaan. Ihania olivat, joten eipä muuta kuin leipomaan!

Olen kerran aiemmin kokeillut Financier-leivoksia, mutta ne epäonnistuivat, koska voi pääsi palamaan. Kannattaa siis olla tarkkana voita ruskistaeassa, hera kärähtää yllättäen.

Financier-leivokset
(n. 24 kpl)

250 g voita
280 g sokeria
100 g mantelijauhoa
100 g vehnäjauhoa
8 kpl kananmuna valkuaista
ripaus suolaa

Sulata voi kattilassa ja ruskista se varovaisesti – voi palaa helposti. Jäähdytä ruskistettu voi huoneenlämpöiseksi.

Mittaa ja sekoita keskenään sokeri, mantelijauho ja vehnäjauho.

Erottele kananmunasta valkuaiset. Vatkaa ne löysäksi vaahdoksi. Lisää valkuaisvaahtoon ripaus suolaa sekä kuiva-aineseos. Sekoita rauhallisesti taikinaa, kunnes se on sileää.

Lisää lopuksi taikinaan voi. Sekoita hyvin, mutta varovasti.

Voitele friand-muotin taikinakolot tai levitä uunipellille muffinivuokia. Täytä taikinakolot tai vuoat taikinalla vain puoliväliin asti.

Kypsennä leivoksia 200 C uunissa noin 10 minuutin ajan. Jäähdytä hetki ja kumoa leivokset ritilälle jäähtymään.

Tarjoa sellaisenaan hyvän kahvi kera tai tupsuttele leivoksille tomusokeria. Marjakastike sopii myös financier-leivoksille, etenkin, jos ne tarjotaan jälkiruokana.

Tämä olikin piiiiiitkästä aikaa tuloksena Rouvan keittiötouhuilusta, josta voi siis päätellä, että pahin flunssa on takanapäin. Aika railakkaan pöpön olin onnistunut taas imaisemaan, kun kaksi viikkoa kului potiessa.

Viime perjantaina lähdimme koko porukka yhdessä liikkeelle ja suuntasimme paikallis-Pariisiin eli Paraisille. Huikeasta Kelovee-kaupasta sain tuon friand-pellin kokeiltavakseni, ja hyvin se toimi – kiitos taas kerran leivontatarvikearsenaalini täydentämisestä! Tässä paistopellissä on sen verran reilunkokoiset taikinakoloset (tai miksi niitä kutsuisi?), että mielessäni kävi medium/minikokoisten Quiche Lorrainien valmistaminen. Voisivat olla mukavia vaikkapa eväinä?

Vaikka ei näillä keleillä käy mielessäkään mikään eväsretki! Pahiten tästä ylipitkästä marraskuusta taitaa kärsiä meidän Arttu-koiramme. Nytkin veijari palasi pihalta kuono ja tassut kurasta mustina (kuvassa tilanne ennen ulkoilua). Nuori mies oli kuvitellut olevansa maansiirtokone…

Hohhoijaa, vähäsen on vielä klesa olo. Huomenna on pakko aloittaa työt, tai ei kunnian kukko laula.