Hiostava sunnuntaisää aiheutti menumuutoksen meillä. Ei millään olisi jaksanut ajatella pitkää uunihaudutusta edellyttävää ruokaa, joten pikainventaario kaappeihin tuotti tuloksena Ricotta-piirakan ja sen kruunuksi chili-katkarapuja. Vallan verraton kumppanuus! Mikähän muuten mahtaa olla, että kuumalla kaipaa chiliä?
RICOTTA-PIIRAKKA CHILIKATKARAPUJEN KERA
1 pak valmista piirakka- tai paistostaikinaa (pakaste)
Ricotta-täyte
250 g Ricotta-juustoa
1 kpl kananmuna
1,5 dl parmesaaniraastetta
1 tl kuivattua timjamia tai pari timjaminoksaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä
Chilikatkaravut:
n. 500 g kuorellisia pakastekatkarapuja tai n. 200 g kuorittuja
4-6 kpl aurinkokuivattua tomaattia
0,5 dl oliiveja viipaloituina
1 rkl chilikastiketta ja 2 rkl ketsuppia tai yhteensä 3 rkl chiliketsuppia
0,5 sitruunan mehu
0,5 dl hienonnettua tuoretta basilikaa
suolaa ja mustapippuria myllystä
0,5 dl oliiviöljyä
Lisäksi:
muutama salaatinlehti
pieni pätkä tuorekurkkua
Sulata piirakkataikina. Sekoita Ricotta-juusto, kananmuna ja parmesaaniraaste kulhossa. Mausta seos. Sulata katkaravut, perkaa ne ja sekoita niihin mausteet, aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja tilkka hyvää oliiviöljyä. Anna katkarapujen vetäytyä jääkaapissa.
Painele taikina irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Voit laittaa vuokaan kevyesti rypistellyn leivinpaperipalan, joka helpottaa kypsän piirakan käsittelyä. Kaada Ricotta-täyte piirakkapohjalla. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt ja piirakka on saanut kauniin ruskean paistopinnan.

Hienonna salaatinlehdet ja suikaloi kurkku. Levitä ne piirakan pinnalle. Kruunaa piirakka chilikatkaravuilla. Nauti viileän valkoviinin kera.
Juhannuksen tietämissä hankkimani Uuden Guinean Liisa – vai Ahkera-Liisako se oli – likimain heitti veivinsä parvekkeella. Sen seuraajaksi löytyi onneksi lähimarketin mansikkamyymälästä tällainen Verbena&Co -amppeli. Toivottavasti sillä pärjätään loppukesä.
Sunnuntai-iltana tuli vielä tekaistua tällainen pannunalunen. Löysin nimittäin meidän eteisen kaapista vielä yhden kerän mustaa trikookudetta. Pakkohan siitä oli jotakin tehdä. Älkääkä kysykö, miksi se kerä oli kaapissa – en nimittäin minäkään tiedä…
Hyvältä näyttää!
-Heidi K.
http://tiskivuorenemanta.blogspot.fi/
Ja maistuikin, suosittelen! Näin rapuaikaan tekee hillittömästi mieli saksiniekkoja, mutta ovat melko hintavia. Tässä siis korviketuote.
Onpa herkullisen näköinen! Kun makumaailmakin taitaa osua omiin mieltymyksiin, niin tämä menee kyllä to do -listalle.
Kiva! Itsekin yllätyiin, kun tämä on vähän kuin ”Hävikistä herkuksi”-juttua, kun ainekset löytyivät kaapista. Ei meillä kyllä yleensä mitään Ricottaa ole, mutta Italia-innostuksissani tulin koemielessä sitäkin hankkineeksi.
No chili tietysti panee hikoiluttamaan ja hikoilu taas viilentää. OK niin kauan kun deodorantti hoitaa osuutensa.
Ok, no tuopa sen selittää. Eikös siellä teilläpäin Syvässä Etelässä olekin melko mausteisia ruokia?