Brunssi on sitten mukava tapa nauttia yhteisestä aamuateriasta! Tämä oli eräänlainen ”työbrunssi” eli tarjolla ei ollut kuohujuomaa, joka olisi vielä nostanut tunnelmaa. Skumppabrunssi onkin jo suunnitteilla pääsiäiseksi.

Rouva Raadelma sai viime syksynä Sauvajyväseltä to-do-haasteen, jossa siis listasin tekemättömiä ruoanvalmistusjuttujani. Nyt on taas yksi keissi tullut hoidetuksi, sillä croissantit olivat luettelossani (muuten: olen jo tehnyt jääkellarinlohen, pulled porkin [josta tuli pahaa], maksapateen [yhden version tein ja tavallaan tämä on hoidettu, sillä kaupasta löytyi NIIN hyvä valmis tuote] ja nyt nuo voisarvet, joten jäljelle jää enää riimihärkä).

Jostakin syystä en ole koskaan saanut aikaan onnistunutta lehtitaikinaa, ja wiener-taikinatkin ovat lähinnä juuttuneet leivinpöytään. Varmaan jokin motorinen ongelma. Vaan nytpä löysin hyvän ohjeen, kun selasin vähän muissa aikeissa vuosien vanhoja Glorian Ruoka&Viini -lehtiä. Muokkasin taas vähän alkuperäistä:

CROISSANTIT

(8 tai 12 kpl)

5 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 tl suolaa
75 g voita
25 g hiivaa
2 dl jääkylmää vettä
175 – 200 g voita

voiteluun: kananmunaa

Mittaa jauhot ja suola monitoimikoneeseen ja lisää voi. Pyöritä leikkuuterällä, kunnes rasva on sekoittunut murumaiseksi. Kippaa muruseos taikinakulhoon ja lisää joukkoon vesi, johon hiiva on liuotettu. Sekoita taikinaksi ja jatka vaivaamista ainakin viisi minuuttia. Minä vaivasin taikinaa tässä vaiheessa leivinpöydällä. Painele taikina neliöksi, kääri se tuorekelmuun ja nosta pakastimeen noin puoleksi tunniksi.

Jauhota leivinpöytä ja aloita kauliminen: kauli taikina 30 x 45 cm suorakulmaiseksi levyksi. Leikkaa voi ohuiksi lastuiksi ja levitä ne taikinalevyn toiseen päähän 2/3 -alalle (jätä kuitenkin reunat paljaiksi). Käännä jäljelle jäänyt voiton 1/3-ala voialueelle, ja käännä loppuosa voisesta levystä voittoman päälle. Painele taikinaa hetki, käännä se 90 C ja kauli uudelleen 30 x 45 cm levyksi. Taita nyt uudelleen kolminkertaiseksi, käännä 90 C ja kauli kertaalleen isommaksi levyksi. Taita ja pakkaa taikina tuorekelmuun, siirrä pakastimeen noin 20 minuutin ajaksi.

Toista näitä kaulintakertoja vielä kolmesti. Viimeisen kaulinnan jälkeen anna taikinan levätä ja kauli siitä noin 20 x 70 cm soiro. Jää se neljään osaan ja jaa jokainen neljännes kahdeksi kolmioksi. Kääri kolmioista sarvet. Nosta sarvet saumakohta alaspäin leivinpaperilla peitetylle uunivuoalle tmv., joka mahtuu hyvin jääkaappiisi. Peittele leivonnaiset tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin. Ne saavat olla jääkaapissa yön yli.

Ota vuoka jääkaapista noin puoli tuntia ennen sarvien kypsentämistä . Siirrä sarvet leivinpellille ja anna  kohota huoneenlämmössä muovilla peitettyinä.

Kuumenna uuni 275 C. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja voitele sarvet. Nosta leivinpelti uuniin ja paista leivonnaisia ensin kolmisen minuuttia 275 C. Laske lämpö 250 C ja jatka paistamista noin vartin ajan tai kunnes sarvet saavat kauniin kullanruskean paistopinnan. Jäähdytä, mutta älä missään nimessä peitä leivonnaisia liinalla tmv.

Tarjoa aprikoosimarmeladin, voin tai maustamattoman tuorejuuston sekä leikkeleiden ja juuston kera.

Brunssi ei ole brunssi, ellei tarjolla ole jotakin äkkimakeaa. Samainen Gloria-lehtien selailu nosti esiin Prinsessanyytit eli pienet marsipaanileivokset. Näiden värkkäily oli kyllä semmoista askartelua, että en taida ohjetta edes laittaa tänne blogiin…

Idea on siis sellainen, että paistetaan pieni kakkupohja, josta leikataan 2 x 2 cm kuutioita. Marsipaanista kaulitaan levy, josta otetaan pyörylöitä. Jokaisen marsipaanipalan keskelle asetetaan marmeladimakeinen, sille kakkupala ja sitten ummistetaan marmeladi nyytiksi. Nämä ovat siis miniatyyrikokoisia Prinsessakakkuja, jonka valmistaminen sopii ainakin meikäläiselle nakkisormelle huomattavasti paremmin kuin nyyttien pusaaminen. Toisekseen, tuollainen nyytti on NIIN makea, että yhdestä täyttyy koko viikon sokerikiintiö.

Sen sijaan haluan kertoa ”oman kylän” karkkitehtaasta, josta kävimme hankkimassa nuo marmeladimakeiset. Karkkimaailmassa valmistetaan ehdottomasti Suomen – mutta kenties myös maailman – parhaita hedelmäkarkkeja. Karkit maistuvat ihan oikeilta hedelmiltä, ne ovat raikkaita ja niihin syntyy syvä himo. Olemme Herra Raadelman kanssa joutuneet rajoittamaan asiointia karkkitehtaalla, kun herkut häviävät hieman liian ripeään tahtiin kotivarastostamme.

Karkkimaailma on muuten hieno osoitus siitä, että töiden loppuminen työpaikan ”mentyä alta” ei lamaannuta ihan jokaikistä. Entiset Leafin karkkitehtaan ammattilaiset perustivat oman karkkitehtaansa, jossa hyödyntävät vuosikymmenien aikana kertynyttä tietotaitoaan. Ja sanoisin, että ovat nostaneet osaamisellaan tuotteet huikean paljon paremmiksi kuin mitä Leafillä oli. Lykkyä pyttyyn yrittäjille!

Nyt on sitten vietetty laskiaiset ja ystävänpäivätja ne, joilla on hiihtoloma, viettävät vapaata ensi viikon. Voisin jatkaa tuosta yrittäjyydestä, että lomaa ei paljon vietellä, mutta jääköön nyt se marina sikseen. Ainakin lomalaisilla on täälläpäin mahdollisuus talviurheiluun, kun saimme viikonloppuna, ja viikollakin vielä, reilun lumikerroksen. Aurinko jos vielä näyttäytyisi niin olisipas mukavaa!