Kevättä pukkaa, vaikkei ulos katsoessa siltä näytäkään. Keittiössä alkavat kaikki vihreät jutut kiinnostella, kuten tuoreet, tuoksuvat yrtit ja rapeat salaatit. Tässä keväisempää reseptivinkkiä vaikka pääsiäiseksi: sitruunaista kanaa yrttivoilla maustettuna.

Mielestäni kaikki yhden astian ruokalajit ovat käteviä: ainekset uunivuokaan, vuoka uuniin ja odottelemaan aterian valmistumista. Tässä siis jälleen kerran yksi ehdotus helpompaan ruoanvalmistukseen.

Sitruuna-yrttivoikana

1 kpl kokonainen broileri
sitruunan mehua
suolaa ja mustapippuria myllystä

yrttivoi:
noin 125 g voita
1 sitruunan kuori raasteena
2-3 kpl valkosipulinkynttä hienonnettuina
noin 1 dl tuoreita yrttejä (esim. basilika, persilja, timjami) hienonnettuina
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

lisäksi:
1 kg perunoita
nokare voita

Valmista ensin yrttivoi: notkista voi huoneenlämmössä tai mikroaaltouunissa. Lisää hienonnetut mausteet ja sekoita tasaiseksi.

Kuori perunat valmiiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 C.

Huuhtele kana kylmällä vedellä ja kuivaa talouspaperilla. Valuta linnulle sitruunan mehua, mausta suolalla ja mustapippurilla etenkin sisäpuolelta. Irrottele kanan nahkaa sormin venyttämällä rintafileiden kohdalta ja reisistä. Työnnä yrttivoita nahkan alle. Levitä loppu voi kanan pinnalle.

Laita uunivuoan pohjalle nokare voita. Levitä perunat vuokaan ja nosta maustevoilla sivelty kana keskelle. Nosta vuoka uuniin.

Kypsennä ensin 200 C-lämmössä noin 45 minuuttia, valele sitten kanaa vuokaa sulaneella voilla ja jatka kypsentämistä 150 C uunissa kunnes kana on kypsä. Aikaa kuluu noin 1,5 tuntia. Voit tarkistaa kanan kypsyyden lihalämpömittarilla: paksuimmassa kohdassa kana sisälämpötilan tulisi olla 75 C.

Tarjoa kanaa ja perunaa vihreän salaatin ja valkoviinin kera.

Jälkiruokana voisi maistua vaikka tällainen pensasmustikoista leipaistu kakku. Tämä yksilö tosin nautittiin alkuvuoden vaalikahveilla. Resepti löytyy googlettelemalla hakusanalla mustikkakakku.

Elämä tuntuu ajoittain varsinaiselta murmeloinnilta: viime lokakuussa julkaisin samankaltaisen kuvan, kun työrupeamani oli päättynyt ja olin saanut ihanilta työkavereilta läksiäiskukat. Nyt olin töissä vain rapiat pari kuukautta, mutta oli se taas mielenkiintoista. Mutta siis samat tunnelmat.

Tällaiselle ikääntyneelle (huom! termi!) pariskunnalle rutiinien muuttaminen toisen osapuolen päivätyön vuoksi voi olla yllättävänkin railakasta. Nyt osasimme mielestäni ottaa tämänkin asian rennommin kuin viime vuonna. Herra R. on jo suvereeni kauppareissujen hoitamisessa ja jotenkin löysimme sellaisen mukavan tasapainon arjen kulkuun.

Faktahan on kuitenkin se, että Herra R. täyttää ensi kuussa jo 72 vuotta ja minä 64. Pääsen eläkkeelle marraskuun alussa, ja siihen asti pitäisi keplotella jotenkin. Tällä viikolla työvoimaviranomainen kertoi jälleen tulossa olevasta urakasta eli joka kuukausi pitää hakea neljää työpaikkaa. Enpä nyt viitsi sanoa aiheesta enempää.

Mutta vaikka ikää on jo kertynyt, niin on pakko sanoa, että uuden oppiminen kiinnostaa edelleen. Tässä esimerkki: olen vuosikausia yrittänyt opetella graavaamaan kalaa eikä se ole sujunut. Kalasta on tullut joko tönkkösuolattua tai sitten ihan lutkulöysää.

Viime elokuun Glorian Ruoka&Viini -lehdessä oli juttu rapujuhlista, joissa tarjottiin pääruokana inkiväärilohta ja seesamikastiketta. Päätin kokeilla ohjetta, jossa graavilohi maustettiin rosepippurilla – ja se oli sitten siinä! Tein myös aasialaistyyppiset lisäkejutut lohelle muutaman kerran ja pidin kovasti sushimaisesta kokonaisuudesta. Mutta nyt olen alkanut valmistaa vain graavikalaa, ja se on ihan parasta kotimaisesta kirjolohesta tehtynä.

Tämä kuva annos taas sai innoituksensa taannoisesta Master Chef -ohjelmasta, jossa kokelaita kehotettiin valmistamaan oma bravuuriannoksensa. No minä myös! Ei ollut helppoa, mutta viimein keksin sen: vuosia sitten kävimme ostamassa Kauppatorin Kalapojilta graavilohta ja kokkasin sen kaveriksi Skånen perunoita. Tuosta setistä tuli meille alkuruoka grillijuhliin.

Ja pitihän tämä tietenkin testata omagraavatun kalan kanssa. Likimain täydellistä, vaikka itse sanonkin. Laitan ohjeen tänne blogiin, kun seuraavan kerran suolaan kalan.

Kevättä ja pääsiäistä kohti siis mennään! Nautitaan nyt ainakin valoisammista aamuista!

Kuulemiin siis tällä erää.