krustadipelti1 (1024x622)
Krustadi- tai minimuffinipelti osoittautui todella näppäräksi työvälineeksi tuulihattuja valmistaessani.

Tuulihatut ovat Rouva Raadelman heikkous. Voisin hyvin kuvitella nauttivani päiväkausia vain erilaisilla ihanilla suolaisilla massoilla täytettyjä tuulihattuja: muikunmäti-smetanaseoksella, sinihomejuustolla, katkarapumajoneesilla, kylmäsavulohimössöllä  ja niin edelleen. Muistan lapsuudestani, että tuollaisia pikkuruisia täytettyjä tuulihattuja sai ostaa Fazerilta tai Hildénin leipomosta Tapiolasta, ja että meillekin niitä joskus oikein arvokkaiden vieraiden saapuessa hankittiin. Samoin kuin Vol au vent-vannikkeita eli voitaikinakuorukoita.

Koska me Herra R:n kanssa saimme pääsiäiseksi todella tärkeitä vieraita eli tuttuja eli sukulaisia eli pirkanmaalaiset, oli tietenkin syytä panostaa tervetuliaisdrinksujen kanssa tarjottaviin pikkusuolaisiin. Ja koska olin sattunut saamaan ihanasta Kelovee-myymälästä krustadi- tai minimuffinipellin koekäyttöön, päätin yhyttää nämä kaksi. Tuloksen syntyi kaksi vadillista tuulihattuja, toiset chilikatkaraputäytteellä ja toiset sinihomejuustotäytteellä.

tuulihatut_suolaisilla_taytteilla (1024x598)

Tuulihattujen valmistamisessa on muutama niksi: taikinamassaa täytyy kypsentää kyllin pitkään kattilassa ennen kananmunien lisäämistä ja samainen massa täytyy muistaa jäähdyttää ennen kananmunien lisäämistä. Ja paistovaiheessa ei saa rymistellä uunin läheisyydessä eikä turhaan aukoa uunin luukkua, koska muuten tuulihatut lässähtävät.

Krustadipellillä oli todella näppärää kypsentää tuulihatut, vaikkei sitä siihen todennäköisesti ole lainkaan suunniteltu (ja itselläni ovat parmesaanitaikinakokeilut vielä tekemättä). Tuulihatuista tulee ikäänkuin puolipakolla samankokoisia ja mikä kätevintä, niihin muodotuu kuppimainen pohja eli tavallaan ”jalka”, joka auttaa hattusia pysymään pystyssä.

TUULIHATUT KRUSTADIPELLILLÄ
(2 x 24 kpl)

2 dl vettä
75 g voita tai margariinia
1,5 dl vehnäjauhoja
3 kpl kananmunaa

Kiehauta voi ja vesi kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita voimakkaasti. Kuumenna ja jatka sekoittamista kunnes massa irtoaa kattilan reunoista. Siirrä seos kulhoon ja anna sen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Kuumenna uuni 225 C.

Lisää kananmunat yksitellen rasva-jauhoseokseen joukkoon sähkövatkaimella vatkaten. Siirrä taikina pursotuspussiin (tylla ei ole tarpeen). Pursota massasta nokareita krustadi/minimuffinipellin koloihin. Pienehköjä tuulihattuja varten taikinaa ei saa olla enempää kuin puolet krustadipellin kolon syvyydeltä. Ensimmäiseen krustadipellilliseen menee puolet taikinasta.

Nosta krustadipelti uunipellille ja laita pelti uunin keskitasolle. Kypsennä tuulihattuja noin 20 minuuttia tai kunnes tuulihatut ovat kauniisti ruskistuneet. Älä availe uunin luukkua paistamisen alkuvaiheessa, jolloin tuulihatut vielä kohoavat.

Ota tuulihatut uunista, anna niiden jäähtyä muutama minuutti ja kumoa ne krustadipelliltä leivinritilälle. Pursota loppuosa taikinasta krustadipellin koloihin ja kypsennä tuulihatut kuten edellä. Jäähdytä kypsät tuulihatut.

katkarputaytteiset_tuulihatut_2 (1024x683)

Täytteitä

Chilikatkaraputäyte
(n. 25 pienehköön tuulihattuun)

n. 180 g pakastekatkarapuja
n. 1 dl chilimajoneesia (Auran)
0,5 dl hienonnettua tilliä
(suolaa)

Sulata katkaravut hitaasti jääkaapissa (esim. yön yli). Valuta ne siivilässä ja purista vielä talouspaperilla kuiviksi. Hienonna katkaravut karkeahkosti ja sekoita chilimajoneesiin. Lisää hienonnettu tilli. Tarkista maku, lisää tarvittaessa vähän suolaa.

Siirrä massa pursotuspussiin ja pursota täytettä halkaistuihin tai puhkottuihin tuulihattuihin (halkaistuihin pursottaminen onnistuu ilman tyllaa, puhkottuihin voi olla syytä käyttää sileäteräistä tyllaa).

sinihomejuustotuulihatut (1024x681)

Sinihomejuustotäyte
(n. 25 pienehköön tuulihattuun)

n. 170 g sinihomejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 0,5 dl kermaa tai maitoa
suolaa ja mustapippuri myllystä
(tilkka sitruunanmehua)

Lohko sinihomejuusto sekoituskulhoon ja lisää joukkoon tuorejuusto sekä tilkka kermaa tai maitoa. Aja sauvasekoittimella sileäksi massaksi. Lisää tarvittaessa kermaa tai maitoa. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Tarkista maku. Sinihomejuuston maku saattaa kaivata tilkan sitruunan mehua ”kirkastuakseen”.

Siirrä massa pursotuspussiin ja pursota täytettä halkaistuihin tai puhkottuihin tuulihattuihin (halkaistuihin pursottaminen onnistuu ilman tyllaa, puhkottuihin voi olla syytä käyttää sileäteräistä tyllaa).

mansikka1

Makeita täytevaihtoehtoja:

–          vaniljatuorejuustoa + tuoreita marjoja
–          kermavaahtoa + tuoreita marjoja tai hedelmäkuutioita
–          sulatettua suklaata ja kermavaahtoa

katkaraputaytteiset_tuulihatut (1024x636)

Eikä mikään tietenkään estä kypsentämästä tuulihattuja ihan tavalliseen tapaan uunipellillä. Minusta tämä oli vaan niin kätevä juttu, että en taida tavalliseen menetelmään enää palata.

Tuulihattutaikina on muuten ruoanvalmistuksessa minua joka valmistuskerralla ihmetyttävä asia: miten joku on sen keksinyt? Onko kastikepohja mennyt vahingossa liian tiukaksi ja epäonnistuneelle köntille on pitänyt kehittää käyttöä? Ja miten sen jonkun mieleen on tullut vatkata joukkoon kananmunia? Ja vielä sen jälkeen mieleen paistaa uunissa tuota seosta? Vai onko tämä jokin kohokkaan valmistamiseen liittyvä ”sattumakokkaus”?  Siinä tuntuu riittävän pohdittavaa yhdelle blondirouvalle lopuksi ikää.

8 kommenttia artikkeliin ”Tuulihattuja krustadipellillä

  1. En ole itse koskaan rohkaistunut tekemään tuulihattuja, mutta nuo suolaiset jäivät nyt kummittelemaan mieleen.. nam!

    1. Rohkeasti vaan kokeilemaan! Tuulihatuilla on kenkun leivonnaisen maine, mutta ei pidä antaa sen huolestuttaa liikaa. Kyllä sinä osaat :)!

  2. Ne maistuivat ja näyttivät upeilta.
    nim.m. paikalla ollut

  3. Tuo krustadipelti näyttää todella mainiolta apuvälineeltä! Pitäisiköhän hankkia sellainen, sillä tuulihatut voisivat olla yksi kiva tarjottava juniorin lakkiaispippaloissa toukokuussa (kiitos ideasta!). Olen tehnyt tuulihattuja ennen ja jopa saanut ne onnistumaan, että sen puolesta uskaltaisin tehdä, mutta toki olisi näyttävää, jos olisivat suunnilleen samankokoisia suupaloja eikä mitään hampurilaissämpylän kokoluokkaa.

    1. Joo, suosittelen krustadipeltiä juuri tuosta syystä. Jotenkin pursottaessa tuppaa annoskoko elämään, ja ainakin minulla kasvamaan niin, että viimeiset pursotukset ovat lumipallonkokoisia. Tuulihatut ovat siinäkin mielessä näppäriä, että ne voi pakastaa hyvissä ajoin ennen juhlia ja täyttää vasta juuri ennen h-hetkeä.

      Uskomatonta, miten aika kuluu ja teilläkin jo lakkiaisia juhlitaan! Vastahan juniori piirteli niitä jalkapalloilijoitaan…

Comments are now closed.