Oikein onnellista, menestyksekästä ja hyvää alkanutta vuotta 2014! Tulkoon siitä parempi kuin edellinen. 

Kuvittelin, että osa vuoden 2013 surkeudesta liittyisi nihkeään ruoanvalmistusintooni ja sitä kautta blogiini. Vaan hämmästyksekseni sentään olin kokkaillut yhtä ja toista – ja etenkin leiponut!

Vuoden alusta käynnistyi oikein toden teolla Turun Sanomien Ruoka-sivusto, jonne onnekseni pääsin mukaan uudella blogillani, Rouva Raadelman rakkaimmat reseptit. Tammikuussa valmistin lohilaatikkoa joulusta tähteeksi jääneestä Jääkellarin lohesta. Reseptin julkaisin molemmissa blogeissani.

Helmikuussa kokeilin croissanttien leipomista, ja hyviä niistä tulikin. Loppuvuoden briossit tosin taisivat voittaa vuoden parhaan leivonnaisen epävirallisen palkinnon.

Maaliskuussa TS-yhteistyö poiki kokkailukeikan paikalliseen jättimarketiin. Kuninkaan kalaa tuli tehtyä useampaankin otteeseen ja myös esityksen jälkeen.

Huhti- toukokuussa leivontavuoroon pääsivät tuulihatut ja minikokoiset cup caket, kiitos huikeasta Kelovee-kaupasta saamani krustadipellin. Tuo pelti on ollut monessa mukana ja nyt on jo toinenkin hankittuna. Suosittelen lämpimästi!

Kesäkuun primöörikausi nosti ruokalistalle vanhan kunnon voisoosin. Voi, voi, tulisipa kevät jo pian ja pääsisi maistelemaan varhaisperunoita…

Heinäkuussa hemmottelin Herra Raadelmaa prinssi Bertilin crepeseillä.

Elokuussa perunat päätyivät Nizzan salaattiin. Julia Childin ohje toimii täydellisesti! Elokuussa lomailimme, ja kun palasimme syyskuussa sorvin ääreen. leivoin työpalaveriin ranskalaistyyppistä omenatorttua.

Lokakuussa sain ihanaiset Mehu-Maijat eli naisyhdistyksemme kyläilemään. Kookoskermassa haudutetut ravunpyrstöt tekivät hyvin kauppansa.

Marraskuussa en juuri jaksanut blogata, mutta leivoin sentään Rocky Road-kakkusia.

Joulukuussa vietimme ”varhaisjoulua”, joten joululaatikoita ei enää varsinaisessa joulupöydässä nähty. Ensi joulua varten ohjeet on kirjattu muistiin!

Muuten viime vuosi oli kyllä omituisin mies- ja naismuistiin. Pohdiskelin yhtenä unettomana yönä, että vuoden 2013 voisi jakaa meidän perheemme osalta kolmanneksiin, tertiileihin.

Ensimmäinen niistä -tammi-huhtikuu- oli kamalin. En viitsi vatuloida sitä, mutta avainsanoiksi voisin mainita irtisanomisen, masennuksen ja taloudellisen ahdingon. Tämä tertiili päättyi äidin kuolemaan.

Toinen tertiili, toukokuusta elokuun loppuun ja vielä osin syyskuullekin, oli yksi piiiiiiiiiiiitkä tietyömaa. Jokainen arkiaamu alkoi rekka-autojen, kaivureiden ja katuporan pärähdyksellä. Kun päivä päättyi, särki korvia jo pelkkä hiljaisuuskin.

Mutta ”vietimme” ihan normaalia arkea, piristeenä kuolinpesän tavaroiden ja asioiden setviminen. Tätä jaksoa kutsun trendikkäästi rakennemuutostertiiliksi.

Kolmas vuosikolmannes alkoi perheenlisäyksellä, kun suloinen päntäpäämme Arttu saapui meille. Syksy sujui kotia kohentaen ja töitä tehden. Oikeastaan ihan kiva tertiili tämä!

Vuotta 2014 on nyt takana peräti kaksi päivää (melkein). Avoimin mielin ja toiveikkaina lähdemme sen kyytiin. Lähipäivinä raportoin vuodenvaihteen herkuttelustamme. Herkullinen hummeriohje odottaa julkaisua…