Pataleipä on niiiiiin last season, että piti laittaa taikina paistumaan kattilaan. Ja mitä siitä syntyikään: astia, josta tarjoillaan minisandwicheja. Pienet kolmioleivät säilyvät mehevinä leipäkuoressaan, mikä on hyvä juttu vaikkapa juhlapöydässä. Itse asiassa olen viimeksi 30 vuotta sitten leiponut samanlaisen leivän, kun sisareni sai valkolakkinsa. Vink-vink siis kaikille kevätjuhlien järjestäjille 🙂
Tämä leivonnainen osallistuu vielä Myllärin Luomun ”Suomen inspiroivin leipoja” -blogihaasteeseen, josta kerroin jokunen viikko sitten. Viimeinen haastetehtävä on ”Mestarileipojan taidonnäyte”. Hmm. Meikärouvaa eivät oikein kakut ja leivokset innosta, joten päädyin tällaiseen pikkusuolaiseen.
Kattilaleivän idea ei tietenkään ole omani, vaan poimittu vuosia sitten jostakin Anna-Maija Tantun lehtijutusta. Ohje päätyi myös ”Leipojan Sunnuntai”-kirjaseen, jota olin mukana tekemässä Sunnuntai-leivontatuotteiden juhliessa 25-vuotista taivaltaan. Taisin olla silloin tuotepäällikkönä eli en ollut mukana leipomassa kuvaustuotteita.
Mutta ohjeeseen: leipätaikina syntyy hujauksessa – etenkin, jos keittiössä on taikinakone, kuten meillä.
Kattilaleipä ja pienet sandwichit
kattilaleipään:
7 dl vettä
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
2 rkl oliiviöljyä
50 g hiivaa
4 dl Myllärin Luomu Ruisjauhoja
n. 11 dl Myllärin Luomu Leivontakarkeita Vehnäjauhoja
kattilan voitelemiseen: voita tai oliiviöljyä
pieniin sandwicheihin:
kattilaleivän sisus
paahto- tai vuokaleipää
piparjuurenmakuista tuorejuustoa
kylmäsavukirjolohta
tilliä
Valmista kattilaleipä ainakin vuorokautta ennen tarjoilua. Mittaa kädenlämpöinen vesi, suola, sokeri ja öljy taikinakulhoon. Lisää jauhot kerralla ja alusta taikina kiinteäksi. Kohota taikina tilavuudeltaan kaksinkertaiseksi leivinliinalla peitettynä lämpimässä paikassa.
Kumoa taikina jauhotetulle leivintasolla. Vaivaa taikina sileäksi ja muotoile siitä limppu. Voitele suorareunainen kattila (vetoisuus n. 3 l) voilla tai öljyllä. Paina taikinalimppu kattilaan ja peitä astia leivinliinalla ja jätä odottamaan hetkeksi.
Kuumenna uuni 175 C. Nosta kattila uuniin ja kypsennä leipää noin 1 tunnin ja 15 minuutin ajan. Ota kattila uunista ja anna leivän asettua hetki. Kumoa sitten leipä ja jäähdytä se leivinliinaan käärittynä.
No niin, nyt meillä on leipä. Hieman tattimainen ilmestys! Nyt aloitetaan leivän leikkaaminen:
Aloita leivän leikkaaminen irrottamalla hattu eli leikkaamalla sahateräveitsellä yläpinta erilleen. Laita hattuun rautalangan avulla jonkinlainen kahva, esimerkiksi kauniista rusettinauhasta.
Työnnä sitten veitsi yläpinnasta sisään, noin senttimetrin päästä leivän reunasta ja kierrä veitsellä sisuskiekko ympäri.
Työnnä sitten veitsi noin senttimetrin päästä pohjasta leipään ja nitkuta veistä pistoaukossa molempiin suuntiin. Toista sama suunnilleen neljästä eri suunnasta.
Lopuksi työnnä sormet varovaisesti leivän yläpinnalta leivän sisään sisuskiekkoa myötäillen. Irrottele sisus varovaisesti. Leikkaa se levyiksi. Ei haittaa, vaikka leipä murenisi, sillä sandwicheihin tarvitaan kuitenkin valmista paahtoleipää. Siisti tyhjän kattilaleivän reunat ja pohja leivänmuruista. Voit vielä tasoittaa leipää niin sisältä kuin ulkopinnaltakin, jos on tarvis.
Levitä sisukiekosta leikatut levyt sekä paahtoleipäviipaleet leivinpaperilla peitetylle työlaudalle. Voitele leivät piparjuurenmakuisella tuorejuustolla. Levitä kylmäsavukirjolohiviipaleet puolelle leivistä tuorejuuston päälle. Hienonna tilliä ja levitä sitä kalattomille leiville. Paina kalaton ja kalallinen leipä yhteen, paina kevyesti ja laita sandwichit vielä kevyen painon alle hetkeksi.
Leikkaa juuri ennen tarjoilua sandwichit kolmioiksi. Poista samalla paahtoleipäsandwicheista reunat. Lado minisandwicheja kattilaleivän sisälle. sandwichit säilyvät mehevinä leipäkuoressa.
Ja sitten vaan nauttimaan! Piipanojan kylmäsavukirjolohi on meidän perheen vakisuosikki, mutta täytteeksi voi tietysti jokainen valita omansa. Vähän vilpoista valkoviiniä ja siinä kaikki. Leipäkuoren voi lopuksi käyttää vaikka keittoastiana tai jauhaa korppujauhoksi, jos ei muuta keksi.
Täytynee nyt rientää yläkertaan, jossa miesväki viettää sunnuntai-iltapäivää. Toinen katsoo Sotshin olympialaisten viimeisiä vetoja ja toinen haukkuu sunnuntailenkkeilijöitä. Saatte arvata, kumpi?
No oh hoh, onpa hieno! ….minäpä luin ”taikakone” 🙂 ja siltä se tuntui kun eilen hulautettiin kulhoon kuuma maito ja perunat, KA- varkain ja surrur, muusi oli valmista!
Taikakone se onkin! En enää pärjäisi ilman 🙂
…ei siis varkain vaan vatkain- eläköön ennustava tekstinsyöttö ja sokea oikolukia 🙂
:)! Ennustava tekstinsyöttö on kaikkien kaveri 🙂 🙂
Mahtava idea, tollanen täytyy joku kerta itsekin tehdä 🙂
Juu, tämä on ihan mukava tapa luoda oma tarjoiluastiasto 🙂
No jopa nyt jotakin! Tämä variaatio on uusi minulle, mutta muistan kyllä kuulleeni, että keittoa on tarjottu leipäkulhosta. Olisiko ollut Turunlinnan pidoissa? Siistiä jälkeä sinulla!
Aivan, Turun linnassa on todellakin ollut leipäinen soppakulho – tai ainakin muistan nähneeni jossakin valokuvan sellaisesta. Varmaan jokin mehevämpi leipälaatu sopisi paremmin. Tämä oli aika hötöä sisältä.
Hauska idea 🙂
Kiitos, niin minunkin mielestäni :)!