Kuulun siihen sukupolveen, jolle ”kunnon ruoka” tarkoittaa perunaa ja kastiketta tai muuta – ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Perunalla on taattu aterian kylläisyys, se ei ole ollut lisäkeruoka.

Suuren perunanystävän huippusesonki onkin siis varhaisperunakausi. Aah ja ooh Timot, Arielit ja Swiftit. Todellinen täyttymys on kesän ensimmäisten Siiklien keittäminen ja niistä nauttiminen voin ja suolakiteiden kera.

Hyviä varhaisperunoita saa tietysti kauppatorilta, mutta kyllä niitä voi löytyä myös markettikaupoista. Perunan kuoren pitäisi irrota vaivattomasti, ja sitä voi vaivihkaa testata painamalla peukalolla perunan pintaa. Jos kuori alkaa keriytyä irti jo kaupassa, on peruna ainakin melkoisen vastikään nostettua.

Keittiöön!

Varhaisperunoiden kuorimisessa – tai oikeastaan kuoren poistamisessa – näppäräksi apuvälineeksi on osoittautunut vihreä hankauslevy, sellainen ”karhunkieli”. Ja oikein tuoreissa perunoissa sitäkään ei tarvita, vain hyvä, napakka hankaus kylmässä vedessä ja ihan vain sormilla.

Perunoiden keittämisessä onnistuu varmimmin, kun suolaa keitinveden karkealla merisuolalla. Suolan määrässä voi myötäillä taannoisen trendiruoka avokadopastan kehittäjän Alexander Gullichsenin mielipidettä pastaveden suolapitoisuudesta: kuin merivedessä keittäisi. Suola suojaa perunan makua, mutta ei mainittavasti imeydy perunaan, joten turhaa natriumia karttavatkin voivat nauttia kunnollisesti keitetyistä varhaisperunoista. Ideana on keittää potut itseään inasen väkevämmässä liemessä. Kyse on osmoosista eli veden diffuusiosta puoliläpäisevän kalvon läpi.

Tilli on varhaisperunan paras kaveri. Tillin lehdistä tulee kuitenkin helposti teemäinen maku pidempään kuumennettaessa, ja siksipä varhaisperunan keitinveteen kannattaakin käyttä tillin varret. Lehdet voi ripotella kypsien perunoiden pinnalle.

Ja lienee kai sanomattakin selvää, että varhaisperunat laitetaan kypsymään kiehuvaan veteen. Vesi saa kiehua koko kypsentämisen ajan, mutta vain kevyesti. Ylipäänsä raivokas keittäminen lieden täydellä teholla saa ruoan maistumaan äkäiseltä. Hymyillen ja vienosti poreileva keitinvesi on paras – voi siinä keittäjäkin hymyillä tyytyväisenä vieressä!

Tässäpä Rouva Raadelman varhaisperunan keitto-ohje:

Varhaisperunoiden keittäminen

n. 1 l Siikliä
vettä
karkeaa merisuolaa
tillin varret

kypsille perunoille: tillin lehdet hienonnettuina

Pese perunat hyvin. Meillä homman hoitaa Herra Raadelmasta ja aivan tavallisella juuresharjalla. Jos perunat ovat jo kuorettuneet, kannattaa kokeilla karkean hankauslevyn eli karhunkielen käyttämistä. Jos ostaa kokonaisen paketillisen noita vihreitä ja karheita pesulappuja, voi ne pilkkoa valmiiksi ja heittää aina ajoittain sottaiseksi menneen hankaussoiron menemään. Paketillisella pärjää koko kesän!

Mutta palataanpa perunoihin: laita pestyt perunat kattilaan ja kuumenna vesi kiehuvaksi vesipannussa tai toisessa kattilassa (vedenkeitin on ihan paras). Ropsauta perunakattilaan reilu ruokalusikallinen karkeaa merisuolaa. Lisää kattilaan tillin varret ja kiehuva vesi. Nosta perunakattila liedelle ja keitos kiehumapisteeseen. Peitä kattila kannella ja kypsennä perunat poreilevassa vedessä niin kypsiksi, että kokeilutikku uppoaa vaivatta perunaan.

Kaada keitinvesi pois, nouki tillinvarret kattilasta ja nosta kattila takaisin liedelle. Kuivata perunat ja nosta sitten tarjoiluastiaan. Ripota päälle hienonnetut tillin lehdet. Ja nauti!

Mitä perunoiden kera?

Ensimmäiset varhaisperunat menevät ihan sellaisinaan, vähän voita ja suolakiteitä. Seuraavat saavat kumppanikseen silliä tai parasta ikinä, graavattua siikaa.

Sillivalikoimat kaupan kylmähyllyillä ovat valtavat, jokaiselle löytyy jotakin. Mikään homma ei ole valmistaa silliä omin maustein, koska valmiiksi fileoituja, vakuumipakattuja suola- ja matjessillejä saa niitäkin samaisesta kylmähyllystä. Omat suosikkini kotitekoisista silliruoista ovat äidiltä perityllä ohjeella valmistettu Smålannin silli, Jussi Jurkan smetanasilli ja iki-ihana Silli a la Russe. Kokeilemisen arvoinen tuttavuus on myös paperissa kypsennetty silli, jossa perunat ja sipuli tulevat samassa paketissa. Ihana saunaillan herkku!

Varhaisperunakauden edetessä aterialle alkavat nousta kastikkeet. Paras kaikista on mielestäni voisoosi. Sitä ei vaan tohdi kovin usein nauttia. Keveämpi ja toisaalta täyttävämpi kastikeruoka on tilliliha. Sitä on aivan ehdottomasti valmistettava ainakin kerran kesässä. Myös viileänä tarjoiltava Vitello Tonnato sopii varhaisperunoiden kaveriksi. Perinneruoista innostuneet saattavat kokeilla sipattia, savukinkkukastiketta. Se vastaa mielestäni carbonara-kastiketta.

Varhaisperunoiden ympärille on helppoa rakentaa kesäinen herkkupöytä: sillien ja graavikalojen lisäksi savukalaa, ehkä vähän piparjuurikermaa, raikasta salaattia, hölskytyskurkkuja, palvikinkkua tai paahtopaistia – melkein mitä vaan. Suomalaista ruokaperinnettä parhaimmillaan!

Nigellamainen yöpala

Keittiöjumalatar Nigella Lawsonin tv-ohjelmat tapaavat päättyä siihen, että rouva Lawson hiippailee pimeässä jääkaapilleen ja nauttii suun täydeltä herkkuja, hieman riettaasti vielä. No, jos aterialta on sattunut jäämään varhaisperunoita, voi tehdä nigellat ja hipsiä omalle jääkaapille. Kylmä peruna käteen, puraisu ja pinnalle jälleen muutama suolakide. Pitääkö sanoa enempää?

Ensi viikolla Turussa vietetään jo neljättä kertaa Neitsytperunafestivaaleja. Täytynee kehittää jotakin kivaa perunasta sen kunniaksi. Kuulemiin siis tällä erää!