”Toimiston” taukotila päivänvarjolla varustettuna.
Tip-tap vaan täältä Suomen tropiikista! Aamu on valjennut kauniin aurinkoisena, lämpötila on nyt 21 C ja iltapäiväksi on luvassa 31 C. Taddaddaaa!
Eilen Rouvan ohjelmaan sisältyi käynti työvoimatoimistossa ja sisustusliikkeen alennusmyynnissä. Molemmat sujuivat paremmin kuin hyvin, ja nyt meillä on terassilla löytö-fynd -päivänvarjo. Tuo musu muuten painoi viittä vaille paljon! Ja työvoimatoimistoon ei tarvitse näillä näkymin paarustaa ennen kuin marraskuussa. Jess!
Illalla söimme Herran kanssa kesän ensimmäiset uudet perunat. Ne olivat Kalannista ja ihan ok. Timo ei ole Rouvan suosikkilajike varhaisperunoissa, joten odotuksetkaan eivät olleet suuret. Kunnon keltamaltoinen Siikli on parasta.
Varhaisperunoiden keitinveteen saa sitten roiskaista kunnon satsin karkeaa merisuolaa, jotta hentoisen perunan maku jää siihen itseen eikä liukene keitinveteen. Tillin varret kevyesti murskattuina maustavat liemen ja perunat vienosti tillisiksi, jota sitten tillisilppu kypsille perunoille täydentää. Ja sitten tietysti pöytään nostetaan voita!
Meidän ”neitsytperuna-ateriamme” koostui eilen Smålannin sillistä ja grillatusta lohesta. Jälkimmäisestä vähän vinkkiä: kalafile kannattaa suolata ennen kypsentämistä. Laitoin tuon vajaan kilon lohipalasen reilusti merisuolaan noin yhdeltä iltapäivällä. Kun viideltä laitoin kalan huuhtaistuna grilliin, oli lohi mukavasti napakoitunut ja siis helppo käsitellä. Eikä suola maistunut läpi kypsässä tuotteessa, joten suosittelen kokeilemista – etenkin, kun katsoo kaupassa hintoja: lohta saa noin 7 e/kg, kun naudan ulkofile oli kiepahtanut 35 e/kg.
Smålannin sillin ohje on 1950-luvulta.
Smålannin silli kuuluu äidin bravuureihin, ja olen jopa saanut häneltä tuon kuvassa näkyvän alkuperäisohjeen. Se on leikattu Feminasta tai Damerna’s Världistä joskus 1950-luvulla niihin aikoihin, kun isä ja äiti ovat riiustaneet. En tätä itse ole kokeillut vastaavaan tarkoitukseen, mutta hyvin se minunkin miehelleni maittaa. Olen vähän päivittänyt ohjetta:
Smålannin silli
1 pak kevytsuolattua Islannin-sillifilettä suupaloiksi paloiteltuina
1-2 kesäsipulia renkaina
tomaattiliemi:
3 rkl ketsuppia (alkuperäisohjeessa on käytetty tomaattipyrettä, mutta se kaipaa sitten maustamista, joten ketsuppi on helpompi vaihtoehto vaikkei kauhean sofistikoituneelta vaikutakaan)
3 rkl rypsiöljyä
1 rkl viinietikkaa
1 rkl vettä
suolaa ja mustapippuria myllystä
ripaus sokeria
pinnalle:
1,5 dl kuohukermaa vaahdotettuna
0,5 dl kapriksia
Valmistus sujuu kuin tanssi: silliviipaleet ja sipulirenkaat ladotaan vadille ja päälle kaadetaan tomaattiliemi. Annetaan vetäytyä vaikkapa seuraavaan päivään, mutta tuntikin riittää.
Lopuksi lusikoidaan sillin päälle kermavaahtoa ja pudotellaan sille kapriksia. Tämä kuulostaa oudoimmalta ohjeessa, mutta siinä se juju juuri on. Kerma antaa puhtaan maun, ja pyöristää sillinmakua ainakin minun mielestäni huomattavasti miellyttävämmin kuin esimerkiksi majoneesi tai kermaviili. Smetanasilli on sitten eri asia.
Sillin kyytipoikana olut on kyllä ehdoton valinta. Ruisleipä olisi vielä täydentänyt tuon meidän ensiateriamme, mutta en muistanut sitä tuoda kaupasta.
Turussa vietetään tänä vuonna ensimmäisen kerran Neitsytperuna -festivaalia 18.-19.6. Varvintorilla. Tapahtuman on masinoinut Kaffeli-yhdistys, joka syntyi jossakin määrin edesmenneen Visa Nurmen työn jatkajaksi. Idea on mielestäni hyvä: suomalainen varhaisperuna kilvoittelee ihan samassa sarjassa primööriherkkuna uuden sadon parsan kanssa.
Muuten, oli merkillinen kokemus palata syömään kiinteää ruokaa tiistaina sen p-tähystyksen jälkeen. Ensinnäkään ei ollut lainkaan nälkä. Ketoosi oli ilmeisesti napsahtanut päälle jossakin tyhjennyksen vaiheessa. Toiseksi, tuntui oudolta jauhaa ruokaa suussa. Mielenkiintoista oli myös tarkkailla, mitä ruokaa ja missä järjestyksessä alkaa tehdä mieli. Piimä, ruisleipä ja tomaatti olivat Rouvan kolme kärjessä.
Ja vielä tuosta p-tähystyksestä: olipa TYKSin tarjooma parasta tähän astisista! Olisin saanut rauhoittavaa lääkitystä, mutta en tarvinnut – kiitos taitavan naislääkärin!
Nyt sitten on yrittäjäkurssi päättynyt ja ensi viikolla siirtyy web design-kurssi kesätauolle. Jonkinlaiseen loma-asentoon voisi siis suunnata, mutta Rouvan suunnitelmissa on pikemminkin työn aloittaminen. Portfolion kokoaminen webbi-hommia varten pitäisi saada käyntiin niin kauan kuin vielä Joomla!-opinnot ovat tuoreessa muistissa. Ensi viikolla kertaamme Dreamweaveria, eikä sekään tee pahaa. Myös Herran loman alkaminen vasta heinäkuun puolella tukee tätä suunnitelmaa.
Ensin kuitenkin nautimme helteisestä viikonvaihteesta. Rentoa oleilua kaikille teillekin!
Onko ranskalaisen sipulisillin ohjetta,olen googlettanut mutta en löydä?
Hei!
Ja kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä! Selasin läpi Leif Mannerströmin ja Antti Purhosen sillikeittokirjat sekä Anna-Maija Tantun silakkakirjan silliosuudet, mutta ei löytynyt mitään ranslaiseen sipulisilliin viittaavaa. Kävin läpi myös Julia Childin ”Ranskalaisen keittiön salaisuudet”, mutta sieltä löytyi ainoa viite sillinsukuisiin kaloihin anjoviksesta. Mannerström mainitsee reseptissään ”Lyonin silli” etteivät ranskalaiset käytä silliä ja silakoita kuten me täällä Pohjoismaissa. Olen samaa mieltä, ja siksi tämä tuntuikin niin haasteelliselta kysymykseltä!
Missä yhteydessä olet maistanut ranskalaista sipulisilliä tai miten se on sinulle tullut tutuksi?
Ainoa viittaus ranskalaiseen sipulisilliin liittyy Abban valmiiseen tuotteeseen (linkki:http://www.abba.fi/tuotteet/Sillit/Abba+Ranskalainen+Sipulisilli+240%2F120+g), mutta ei tämäkään kummemmin vakuuta ranskalaisesta alkuperästä: ”Ranskalainen sipulisilli on Abban suosituin silli. Makeahko ja hieman hapokas maku on peräisin marinoidusta punasipulista ja nimensä se on saanut ranskalaisesta punaviinietikasta.” Jos nyt lähtisi kehittelemään tuonkaltaista ohjetta itse, niin ainesosaluettelosta pystyisi päättelemään ainakin runsaan sokerimäärän: ”SILLI, sokeri, vesi, sipuli (8 %), suola, etikka, mausteet, aromit (mm. kaneli, chili), viinietikka, säilöntäaineet (E202, E211), sakeuttamisaine (E415). Voimakassuolainen.” Kun sokeri on jo toisena raaka-aineluettelossa, on sen pitoisuus varsin merkittävä. Ehkä muokkaamalla jonkin sherrysillin ohjetta voisi päästä pidemmälle, s.o. korvaamalla sherry laadukkaalla punaviinietikalla.
Pahoitteluni siis, ettei minusta ollut apua!