Mikä maistuisi paremmalta alkusyksyn lohturuokana kuin pikkusuolainen piirakka valkoviinilasillisen kera? Etenkin, jos piirakan makumaailma rakentuu hienostuneesta purjosipulista ja kylmäsavustetusta lohesta? Kannattaa kokeilla tätä reseptiä!

Ohjeen tähän huippuherkulliseen piirakkaan sain mieheni Herra Raadelman soutukaverilta Hannulta, joka taannoin poikkesi moottoripyöräreisullaan meillä. Testasin reseptiä heti ja tein ihan pienen viilauksen piirakkapohjaan, tässä siis versioni:

Hannun lohi-purjosipulipiirakkka

pohjataikinaan:
75 g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl juustoraastetta
2,5 dl vehnäjauhoja
1 kpl kananmunan keltuainen

täytteeseen:
noin 200 g puhdistettua, suikailoitua purjosipulia
nokare voita
noin 200 g kuutioitua kylmäsavustettua lohta tai kirjolohta
noin 1 dl juustoraastetta
2 dl kermaa
2 kpl kananmunia
suolaa ja mustapippurirouhetta

Valmista ensin pohjataikina: sekoita huoneenlämpöiseen voihin juustoraaste ja vehnäjauhot. Nypi sileäksi. Lisää kananmunan keltuainen ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan. Huom! Kivan piirakka on leivottu irtopohjaiseen kakkuvuokaan, halkaisija noin 18 cm. Matalammassa vuoassa taikinaa riittää laajemmalti.

Valmista täyte: pese purjo ja poista vihreimmät latvat. Suikaloi vaalea osa. Sulata nokare voita paistokasarissa ja kuullota purjo. Varo käristämästä, tummuu herkästi ja maku muuttuu kitkeräksi. Jäähdytä purjosipulisilppu.

Kuumenna uuni noin 200 C.

Kuutioi kylmäsavulohi ja sekoita jäähtyneen purjon joukkoon. Lisää juustoraaste ja sekoita tasaiseksi. Levitä täyte piirakkapohjalle.

Vatkaa kerma ja kananmunat, mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada seos piirakalle.

Nosta piirakka uuniin ja kypsennä kunnes täyte on asettunut ja saanut kauniin paistopinnan, noin puoli tuntia. Kuvan syvän piirakan kypsennysaika oli likimain tunti.

Nauti piirakka hieman tai täysin jäähtyneenä. Viileä kuiva valkoviini toimii kyytipoikana – samoin kylmä olut.

Näin syysfiiliksissä on muutenkin tullut leivottua vähän kaikenlaista. Jokunen viikko sitten leipaisin hatsapuria.

Olemme maistellee Haapasalon hatsapureja muutamaan kertaan, mutta suoraan sanottuna niissä on melko kova hinta. Löysin netistä mainitun herran jakaman reseptin, jolla sai aikaan neljä hatsapuria – ja suunnilleen samalla kustannuksella kuin yhden pakastelätyn. Maku ja rakenne 10/10. Kyllä leipominen lyö leiville!

Ja pakkohan näitä Bella Table -yhteisön Tepon kanelipulliakin oli kokeilla. Lämmin suositus!

Tekee myös hyvää vaihtaa omaa ohjetta välillä. Näiden pullien ehdoton etu on pakastamisen sietäminen kiitettävästi – joskin niitä tulee kyllä sulateltuakin aika helposti.

Syyspuuhia on myös perunannosto! Nämä Siiklit ovat suoraan terassiltamme. Satoa riittää vieläkin, vaikka elokuussa aloitimmekin ”omissa perunoissa” kokkailun.

Tuo terassiviljely käynnistyi siitä, että pohdimme keväällä pihamaamme vesiaihekoristuksen käyttöönottamista. Vesi ja sähkö maksavat jonkin verran, ja mietimme mitä muuta terassin monttuun voisi laittaa.

No, googlettelimme ja pähkäilimme ja sitten rakas mieheni hommasi yhden lavakauluksen, jolla multatilaa saatiin syvennettyä. Lisäksi tarvittiin muutama multasäkki ja pussillinen siemenperunoita. Perunat maahan ja odottelemaan satoa.

Ihan ei tainnut tämä ensimmäinen kierros mennä oppikirjan mukaan, koska perunat puskivat vartta melkomoisesti. Eli olivat myös kauniin vehreitä katsella, kun terassilla istuskelimme. Mutta tuli niitä pottujakin! Maku voisi olla parempikin, kaikkiaan ihan jees-tulos.

Syksyisiin tunnelmiin päästiin myös siinä mielessä, että oma kevät-kesä-työpestini päättyi syyskuun alussa. Sain näin ihanat läksiäiskukat työkavereiltani! Kotioloon tottumisessa on mennyt tovi, ihan rehellisesti sanottuna.

Oman mutkansa tähän kotielämään toi noin viikko sitten rakkaan Arttu-koirulimme kuolema. Suru on syvää ja kaipaus valtavaa. Kymmenen ihanaa vuotta saimme viettää yhdessä, ja niistä olemme todella kiitollisia.

Näihin vähän apeisiin tunnelmiin tällä erää: kuulemiin!