Yksinkertaiset asiat ovat kauniita – ja usein myös herkullisimpia. Tilli ja voi ovat neitsytperunan parhaita kavereita, ja parhaimmillaan yhdessä eli tillivoina. Tillin aromi ikään kuin voimistuu voin ansiosta.
Eikä kahta ilman kolmatta: grillattu lohi on yksi kesän parhaista herkuista. Makupaletin täydentävät vielä kevyen kirpeät hölskytyskurkut ja hieman tamminen valkoviini.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten kuuluisa mäkikotka asian muotoilee. Ja kesäelämä vieläkin parempaa :)!
Varhaisperunaa, tillivoita ja grillattua lohta
tillivoihin:
n. 100 g voita
1 dl hienonnettua tilliä
(merisuolakiteitä)
grillattuun loheen:
n. 1 kg lohifileetä
merisuolaa
(sokeria)
rypsiöljyä
lisäksi:
varhaisperunoita
hölskytyskurkkuja
Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön.
Suolaa lohi kevyesti ja nosta jääkaappiin vetäytymään noin tunnin ajaksi.
Valmista hölskytyskurkut.
Hienonna tilli ja sekoita notkeaan voihin. Tarkista maku, lisää merisuolaa halutessasi. Laita tillivoi leivinpaperiarkille ja muotoile paperin avulla pötkyläksi. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.
Pese perunat ja kypsennä ne, valuta ja haihduta ylimääräinen neste lämpimällä lieden levyllä. Viipaloi vetäytynyt tillivoi.
Ota lohifilee jääkaapista. Kuumenna grilli. Poista lohen pinnalta suola. Sipaise lohifilee rypsiöljyllä ja nosta öljytylle ritilälle tai halsteriin. Grillaa lohta ensin nahkapuoleltaan, sitten nopeasti lihapuolelta.
Kokoa annos: nosta lohifilee tarjoiluvadille. Asettele sen viereen perunat, tillivoi ja hölskytyskurkut. Viimeistele tillillä.
Tarjoa viileän valkoviinin kera, esimerkiksi Alamos Chardonnay 2011 sopii aterialle oikein hyvin.
Täytynee tunnustaa, että suunnitelmani Neitsytperunafestivaalien 2014 bloggarikisan reseptiksi oli jotakin aivan muuta. Kokkailin eilen niin karmeaa ruokaa, että hävettää vieläkin. Paperisuunnitelmat eivät aina tuota tulosta.
Eikä tillivoi ei suinkaan ole oma keksintöni. Siitä löytyy lukuisia reseptiversioita useilta nettisivuilta.
Loppukevennyksenä Hot dog eli meidän Arttu-koiramme. Hän jaksaa toimia Rouva Raadelman kokkailujen virallisena valvojana, vaikka lämmintä onkin!
Rouva Raadelmasta 
Oot sä vaan niin helmi 🙂 Vaikka tavallista yrität, niin priimaa pukkaa! Yksinkertainen vaan on niin kaunista, tilli ja voi. Voiko olla parempaa? Sitäpaitsi ulkomaanelävät ovat kateellisia suomalaisesta tillistä. Aromit yöttömän yön jalostamia.
Kiitos, kiitos 🙂 Muuten: olen kyllä huomannut suomalaisen tillin erinomaisuuden verrattuna Italiasta tai Espanjasta tuotuihin. Tuontitillit maistuvat ja etenkin tuoksuvat anikselta, kotimaiset tilliltä.
Aina yhtä kaunista katseltavaa, ja varmasti herkullista syötävää! Ja kuitenkin ihan perusperus raaka-aineet !
Kiitos kommentistasi! Ja juu, mielestäni juuri noista peruskamoista maku pitäisikin saada aikaan 🙂
Tuosta on vaikea pistää paremmaksi: uusia pottuja, tilliä ja lohta, nam. Ja ihana Arttu.
Kesän klassikot! Arttukin muuten pitää lohesta. Se saa aina välillä maistiaiset suolaamattomasta kalasta ja hotaisee annoksensa kerralla. Gourmet-koira 🙂