Aurinkoista Kustaan-päivää! Tänään saisi vanhojen uskomusten mukaan laittaa perunat peltoon eli aiemmin katsottiin kesän alkaneen kesäkuun kuudennesta. Kustaan-päivan kunniaksi esittelen nyt vihdoinkin meidän pihaprojektimme tuloksia.

Viime kesä meni meillä yläpiharemontin merkeissä, kun rakennuttaja avasi koko kotitiemme neljän metrin syvyydeltä. Yläpiha on nyt siis kunnossa, joten piharemonttimme rajautui alapihaan. Sinne käydään yläpihalta näitä portaita pitkin.

Alapihamme suurin tyytymättömyyden aihe oli sen sekavuus: emme pitäneet sinne valituista alkuperäiskasveista. Pieneltä pläntiltä löytyi jos mitä puskaa. Eniten inhosin maata pitkin luikertelevaa lamohietakirsikkaa. Se oli kuin puutunut käärme. 

Alapihan ensimmäinen muutos oli pihapolun laatoittaminen. Ihana Herra Raadelmasta teki työn itseään säästämättä. Laatoitusalue rajattiin Kekkilän kätevillä saumauslevyillä, ja niitä laitettiin myös rajaamaan nurmikkoa. Seulanpääkiviä aseteltiin istutusalueen katteeksi.

Kasveiksi jäivät lopulta vain kääpiövuorimännyt, jotka olivat jo menestyneet tuossa paahteisessa paikassa hyvin. Lisäsimme männyntaimia reilusti. Tuo iso puu on muuten pilvikirsikka, joka kukkii tosi omituisesti, mutta jonka syysväritys on kerrassaan upea. Vasemmalla vanhat koivuangervot, joita on koko rinteenmitalta.

Tästä kuvasta vuodelta 2010 välittyy ainakin osittain toinen ongelmamme, ja se on pihan sijainti etelän ja lännen suuntaan. Aurinko paistaa alapihalle koko päivän ja aiheuttaa pihanurkkaukseen melkoisen lämpökasautuman. Sinänsä kivaa, että on valoisaa, mutta liika on liikaa – ainakin kasveille.

Kun muutimme tänne Raadelmaan kohtapuoliin viisi vuotta sitten, ajattelin hyödyntää pihamaata yrttien kasvattamiseen. Ensimmäisen kesän jälkeen intoni hiipui täysin, sillä auringon läkötyksessä kuolivat yrtit yksi toisensa jälkeen.

Nyt kokeilen uudelleen yrttejä. Istutin ne vanhoihin piharuukkuihimme, joissa on suurempi multatilavuus kuin tuossa vanhassa kasvilavassa, joka lopulta lahosi paikoilleen ja piti poistaa.

Arttua varten aidoitimme osan pihasta jo viime kesänä. Nyt koiraukkeli sai tuplasti isomman alueen telmiä. Vaikutti jo heti alkuunsa tyytyväiseltä uudesta tarhastaan :).

Arttu osittain lisäsi painetta pihan kunnostamiseen, koska sen mielipuuhaksi osoittautui terassin edustan kaivaminen. Kun valkoinen koira muuttui kuonoltaan ja tassuiltaan kuran harmaaksi, päätimme kivetä kaivantoalueen. Toki kokeilimme ensialkuun hajukarkoitetta, mutta meidän Arttu ei niistä ollut moksiskaan.

Terassin keskellä on hauska allas, jossa oli aiemmin mehikasveja. Ne jopa viihtyivät siinä, mutta nyt muutimme tuon onkalon vesiaiheeksi. Pieni hilpeä solina on äänimaisemanamme. 

Terassin pinta sai suojakäsittelyn yhteydessä inan tummemman sävyn, ja meitä se miellyttää kovasti. Taloyhtiössämme on alkamassa maaliremontti ihan lähipäivinä, ja sitten nuo seinäpinnatkin tasoittuvat.

Eniten pidämme pihan rauhoittuneesta yleisilmeestä. Seulanpääkivet terassin laidalla ja istustusalueilla ovat katteina vakaammanoloiset kuin niissä aiemmin olleet kuorikarikkeet. Jotenkin karikkeista tuli aina mieleen ulkohuussi. Kiviä ei ainakaan tarvitse uusia vuosittain, mikä on jo sinänsä helpotus.

Puuhaa riitti noin kuukauden ajaksi, mutta emme pihaa täysipäiväisesti uudistaneet. Suurimman työn teki Herra Raadelmasta. Rouva toimi ”luovana johtajana” :).

Materiaaleja meni jonkin verran: neljä suursäkillistä maa-ainesta (multaa, kivituhkaa, kahdenkokoisia seulanpääkiviä), Kekkilän rajauslevyjä usempi paketillinen, betonilaattoja noin 50 kappaletta, kääpövuorimännyntaimia parikymmentä ja jonkin verran noita kesäkukkien taimia.

Pelargonia, josta en erityisemmin pidä, on suunnilleen ainoita terassilla selviäviä kesäkukkia. Nyt kokeilussa on lobelia ja passionkukka, mutta saapa nähdä jaksavatko kukkia.

Niin ja sitten tuo minisuihkulähde: siihen meni allasmuovia paketillinen, pumppu, muutama pussillinen koristekiviä ja jonkin verran painekyllästettyä lautaa.

Terassille hankimme lopuksi uudet lepotuolit. Niissä on mukava istuskella illan koittaessa. Pöytä on ylijäämävarastosta samoin kuin sen päällä oleva vanha tarjotin. Uutta ja vanhaa, vähän sinistä ja silleen!

Lopuksi vielä videoklippi, josta voi päätellä jotakin yleisestä kasvien  kasvunopeudesta täällä ykkösvyöhykkeellä. Se on kuvattu syksyllä 2011.