Raadelman Herra ja Rouva ovat olleet vähän raihnaisia viime aikoina. Herraa on kiusannut kiukutteleva polvi ja Rouvalle tärähti kuume uudelleen. Ei ole oikein jaksettu puuhata keittiössäkään, vaan oleilu on keskittynyt enemmän sohvalle ja television ääreen.

Lauantaina sentään tein meille ilta-aterian. Jokunen viikko sitten sain Skanssin Savuhovin leikkelepisteen ihanalta Terhi-myyjältä katkarapukasarin ohjeen, Se on vain odottanut oikeaa hetkeään je nyt se koitti.

Ruukkuruoat ja kasarit olivat 1980- ja -90 luvuilla suosittuja pikkuruokia. Muistan itsekin hankkineeni pienten savipatojen setin ihan vain näitä pikkugratiineja varten. Nyt kehiin pääsivät oman yritykseni, Sanapadan, minipadat eli ”virman liikelahjat”. Pitäähän niitä varten kehittää jokin ohje – ja kiitos Terhin, pääsin vähällä!

Katkarapukasari

(4 annosta)

n. 400 g kuorittuja katkarapuja

2-3 kpl salottispulia
2-4 kpl valkosipulinkynttä
1 tlk herkkusieniä tai 200 g tuoreita herkkusieniä
n. 2 rkl voita
suolaa
ripaus valkopippuria tai cayennenpippuria
1dl kuohukermaa
1 dl kuivaa valkoviiniä

n. 3 dl smetanaa
1-2 dl juustoraastetta

Ota katkaravut sulamaan. Erityisen herkullista katakarapuruukusta tulee, jos kuorit itse katkaravut. Niitä tarvitaan 1 kg.

Laita uuni kuumenemaan 225 C.

Kuori ja hienonna salottisipulit. Viipaloi herkkusienet. Kuumenna paistokasari tai paistinpannu ja sulata voi. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää pannulle herkkisienet ja paista niitä hetki. Mausta sieni-sipuliseos pippurilla ja suolaripauksella.

Kaada pannulle kerma ja kiehauta se ylös. Kääntele sieni-sipuliseosta ja haihduta kerma melkein kokonaan. Lisää pannulle valkoviini ja katkaravut. Kiehauta, mutta älä keitä.

Jaa katkarapuseos annosvuokiin tai kaada se yhteen isompaan uunivuokaan. Lusikoi notkistettu smetana vuokiin ja kruunaa ne juustoraasteella. Siirrä vuoat uunipellille ja uuniin. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes paistoksiin on muodostunut kaunis, kullanruskea pinta.

Tarjoa katkarapukasarien kera valkosipulipatonkia ja viileää valkoviiniä.

Vinkki! Juustoksi voi valita emmentalin lisäksi tai osaksi sinihomejuustoa!

En tiedä, olenko tullut jossakin yhteydessä jo maininneeksi, mutta olen aivan kahjona rapuihin, ja katkarapuihin vielä erityisesti (kun jokirapuihin eivät oikein ”pelimerkit” nykyään riitä).

Muistan jo aivan pienenä lapsena himoinneeni katkarapucocktailia. Ravintolassa se tarjottiin hienosti jalallisesta lasista, jonka reunoja ympäröivät katkaravun pyrstöt. Aaah! Myös Ruotsin-laivojen seisovien pöytien rapukulhot ovat jääneet mieleeni noilta ajoilta.

Ensimmäinen keittiöpuolen työpaikkani olikin juuri Tukholmassa, ja siellä opin valmistamaan pieniä alkupalaleipiä, joihin katkaravut perattiin itse. Katkisten keskelle aseteltiin nokare muikunmätiä. Voi ihanuutta!

Erikoisimmat katkaravut olen syönyt Hong-Kongissa, jossa Rva Uchimurinan kanssa seikkailimme 1980-luvun loppupuolella. Nuo ravut olivat makeassa vedessä kasvatettuja, ja muistan, että ne eivät saaneet osakseen varauksetonta ihastustani.

Viime kesän kalakeittokirjan ruokakuvauksissa uudeksi suosikikseni nousivat Pernod’lla liekitetyt tiikeriravunpyrstöt. Voisin niiden ohjeen julkaista täällä blogissani, jos olette kiinnostuneita. Rakkausravuthan jo ovat reseptivalikoimassa.

Ja löytyyhän täältä muutamia muitakin herkkupaloja katkarapujen ystäville: Paratiisin katkaravut, joilla Herra R. hurmasi minut noin 20 vuotta sitten, Rouva Pirkanmaan ohjeella valmistetut chilikatkaravut, uunissa vaivattomasti valmistuvat katkarapu-purjopaistos ja uunimunakas sekä tietysti katkarapukeitto. Katkarapusalaattejakin näkyy löytyvän muutama versio.

Vielä kun joskus saisi tuoreita katkarapuja, joihin tutustuimme Rva P:n kanssa Åren-reissullamme joskus aikoja sitten. Kalakoju tien varressa myi Norjasta tuotuja ihanuuksia, joita en unohda kai koskaan.