”Arki on ihmisen parasta aikaa”. Tätä olen jaksanut hokea vuodesta toiseen. No onhan se totta, mutta välillä tympäisee koko maailmankaikkeus. Silloin kannattaa turvautua terapiaan, nimittäin taikinaterapiaan! Lämmin leipä hälventää ainakin osan mälsyydestä.

Viime keväänä aloin leipoa arkileipää kotikeittiössämme.  En tiedä, johtuiko kaupan leipävalikoiman supistuminen koronasta vai mistä, mutta esimerkiksi suosikki-levainleipäämme ei näkynyt viikkoihin kaupan hyllyssä. Varminta oli saada mieluista tekemällä itse.

Toisekseen, näissä kotioloissa leipominen sujuu muiden puuhien (=esim. työt) sivussa, koska taikinat rakastavat pitkiä lepo-  ja kohoamisaikoja.

Ja vielä kolmanneksi: kotileipominen lyö leiville. Jauhopussin ja hiivan kustannukset ovat minimaaliset verrattuna joidenkin artesaanileipien hintoihin.

Juuritaikinoiden kanssa en enää jaksa tuohuta (en osaa, en jaksa), mutta löytyyhän herkullisia leipäohjeita ihan perinteisin menetelminkin valmistettäväksi. Kuten kuvassa vasemmalla näkyvä mallasleipä, jonka ohje on alunperin Glorian Ruoka&Viini -lehdessä julkaistu ravintola Shelterin makea mallaslimppu (klik, jos haluat kokeilla).

Lähdin muokkamaan alkuperäisohjetta, koska satuin ostamaan mämmi/leipämaltaita kaljamaltaiden asemesta. Siis tällaisia Tuoppi-maltaita (omin rahoin hankittu):

Mämmimaltaat ovat jauhettua ruismallasta, joten ne sitovat taikinanestettä eri tavoin kuin karkeahko leipämallas. Muuten ohje on pitkälti ennallaan, muuta vaihdoin nesteen määrää leipomisen alussa ja pudotin lopusta pois siirappivalelut. Kokeilin niitä pari kertaa ja totesin homman niin sotkuiseksi, että annoin periksi. Leipä on mehevää ja herkullista ihan sellaisenaankin. Mämmimaltaista leipään syntyy hieman lakritsainen maku, nam.

Shelterin mallasleipä
(muokattu ohje)

2 dl leipä/mämmimaltaita
3 dl kuumaa vettä
1,5 dl tummaa siirappia
1,5 dl vettä
40 g tuorehiivaa
8 dl vehnäjauhoja
3 tl suolaa

pinnalle: noin 25 g voita

Mittaa maltaat yleiskoneen kulhoon. Kiehauta vesi, sekoita se (3 dl) mallasrouheen joukkoon ja anna seoksen turvota huoneenlämmössä 2 tuntia.

Lisää turvonneen mallasrouheen joukkoon siirappi ja kädenlämpöinen vesi, johon on liuotettu hiiva, sekoita sileäksi. Lisää vehnäjauhot ja aloita taikinan vaivaaminen. Vaivaa taikinaa koneella 10 minuuttia tai käsin 15–20 minuuttia, kunnes taikina kiiltää. Lisää suola ja vaivaa koneella vielä pari minuuttia tai käsin 5 minuuttia.

Voitele kaksi leipävuokaa (noin 30 cm). Laita niihin vielä leivinpaperisuikaleet varmistamaan leipien irtoaminen. Jaa taikina vuokiin ja anna leipien kohota huoneenlämmössä noin 1 tunti tai kunnes taikina on kohonnut lähes kaksinkertaiseksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Paista leipiä uunissa 30–40 minuuttia. (Ota leivät uunista ja kumoa ne uunipellille leivinpaperin päälle. Sivele leipiin voita ja paista vielä 5 minuuttia 180-asteisessa uunissa.) Jäähdytä leivät leivinritilällä.

Mallasleivästä, itse savustetusta lohesta, uppomunista ja piparjuuri-creme fraichesta syntyy herkullista pikkupurtavaa. Muuten: piparjuuri kannattaa ostaa juureksena, ei tuubitavarana – ainakin, jos pitää pirtsakasta piparjuuren mausta. Juuripala säilyy jääkaapissa pitkään ja siitä voi raastaa tarvitsemansa määrän suitsaitsukkelaan.

Vinkkaan myös tuosta lohijutusta: meillä kahden ruokalijan taloudessa on osoittautunut näppäräksi ostaa kokonainen pieni kirjolohi tai lohi. Fileoin kalan itse, jolloin saan ruodosta sun muusta liemiainekset. Toisen fileistä suolaamme kevyesti ja savustamme, toisen käytän esim. tomaattiseen lohikeittoon tai uuniloheen. Kaksi ateriaa yhdestä kalasta (kuulostaa jotenkin bibliaaniselta!), näppärää vai mitä?

Viikonloppuaamuihin kuuluvat hitaasti nautitut aamukahvit ja rapea, paahdettu vehnäleipä appelsiinimarmeladin kera. Kokeilin taannoin vehnäpaahtoleivän valmistamista itse ja hyvää tuli, eli todennäköisesti siirrymme tässäkin leipälaadussa kotitekoiseen. Ohje on Kotiliedestä:

Vehnävuokaleipä
(2 kpl)

5 dl kylmää vettä
25 g hiivaa
5 dl vehnäjauhoja
2 – 3 tl suolaa
100 g sulatettua voita tai 1 dl öljyä
9 dl vehnäjauhoja

Murenna hiiva veteen ja lisää 5 dl vehnäjauhoja. Sekoita tasaiseksi.  Peitä kulho leivinliinalla ja anna juuren tekeytyä huoneenlämmössä tunnin ajan.

Kaada juuri yleiskoneen taikinakulhoon ja lisää suola, sulatettu voi tai ruokaöljy ja 9 dl vehnäjauhoja kerralla. Alusta kimmoisaksi ja anna taikinan kohota noin 20 minuuttia.

Voitele sillä välin kaksi leipävuokaa voilla. Leikkaa leivinpapeista leipävuokien pohjan kokoiset suikaleet, ja paina ne vuokiin.

Kaada kohonnut taikina jauhotetulle leivintasolle. Nujerra taikina huolellisesti, jaa kahteen osaan ja leivo pitkänomaisiksi leiviksi. Pane leivät leipävuokiin ja kohota noin 20 minuuttia.

Paista 200 C uunissa 20–30 minuuttia. Jos haluat leipään rapean kuoren, pane uunin pohjalle laakea astia ja kaada siihen kuumaa vettä.

Kumoa kypsät leivät leivinritilälle ja anna jäähtyä.

Ei kahta ilman kolmatta eli tässä vielä kaurapaahtoleivän ohje. Kuvassa näkyy leipävuokani, joista ostin kaksin kappalein Heirolin myymälästä. Näitä Emma Ivane -vuokia ei näy enää olevan valikoimissa, mutta voin suositella. Ne ovat tarpeeksi vahvatekoisia ja painavia leipävuokia. Paistopinnasta tulee kaunis.

Kaurapaahtoleipä

(1 kpl)

3 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
1 rkl siirappia
noin 0,5 tl suolaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl kaurajauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja
25 g voita

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi, suola, kaurahiutaleet ja kaurajauhot. Sekoita ja alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoilla. Alustamisen loppuvaiheessa lisää taikinaan huoneenlämpöinen voinokare. Peitä taikinakulho leivinliinalla ja nosta vedottomaan paikkaan kohoamaan noin tunnin ajaksi.

Voitele leipävuoka (1,5 l) voilla ja leikkaa leivinpaperista vuoan pohjan levyinen soiro. Painele leivinpaperipala vuokaan.

Nujerra kohonnut taikina leivintasolla ja muotoile pitkänomiaseksi pötköksi. Nosta leipä vuokaan ja kohota puolisen tuntia.

Kuumenna uuni 200 C. Paista leipää noin 20 minuutin ajan tai kunnes se on saanut kauniin paistovärin. Kumoa leipä ja jäähdytä leivinritilällä.

Leipominen tuntuu todella rentouttavalta, jotenkin sen aina unohtaa. Eikä aina tarvitse kokeilla uutta ohjetta, joskus vanhan, hyväksihavaitun reseptin muokkaaminen riittää tuomaan iloa, kuten tämä:

Jokin aika sitten julkaisin täällä blogissani ”Nakkipossujen” ohjeen. Siinäpä vasta mukava taikina, josta pienellä näkökulman vaihtamisella sain aikaiseksi englantilaistyylisiä muffineja ja ison satsin minipizzoja. Taikinaresepti löytyy siis täältä: klik.

Ja välillä pääsee leipomaan jotakin todella merkityksellistä: prinsessakakun pienelle prinsessalle!

Bonusmummohommat ovat aikas mukavia.

Leipomisella on siis monia ulottuvuuksia: voi ilahduttaa lähimmäisiä, terapoida itseään, saada hyvää mieltä säästäväisyydestä, nauttia puhtaasta ruoasta (lisäaineettomuudesta), kokea liittyvänsä sukupolvien ketjuun, vaalia kansallista ruokaperinnettä, uppoutua luovaan prosessiin ja niin edelleen. Milloin leivoit viimeksi? (inhoan näitä blogipostausten loppuaktivointikysymyksiä eli EN odota vastausta, mutta saahan sen jättää halutessaan – ja etenkin, jos vinkkaa jostakin leivonnaisreseptistä).

Kuulemiin taas! Nautitaan upeasta syyskesästä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.