Sain taannoin maistaa erittäin herkullista tiikerirapuruokaa, jossa makua antoi Pernod. Jäin sitä pohtimaan, ja kun lopulta pääsin rauhassa googlailemaan, löysin Strömsön sivustolta likimain saman ohjeen.
Mikä ihaninta, ruokalaji on nimeltään (vapaasti käännettyna) ”Rakkausravut”. Oli siis aivan pakko kokeilla!
RAKKAUSRAVUT
(n. 2 annosta)
20 kpl raakoja, kuorittuja jättiravunpyrstöjä, meillä oli tiikeriravunpyrstöjä (löytyy muun muassa Pirkka-sarjasta)
1 rkl voita
1-2 rkl rypsiöljyä
0,5 dl Pernod-absinttia
0,5 dl konjakkia
1 kpl pieni fenkoli
1 dl hienoksi suikaloitua sipulia tai 2 dl hienonnettua kevätsipulia
1 kpl valkosipulinkynttä
1 kpl chilipalko (mieto, tämä oli oma lisäykseni)
1-2 tl tomaattipyrettä
2-3 dl kalalientä
3 dl kermaa
1 dl hienonnettua paprikaa
1 dl hienonnettua persiljaa (oma lisäykseni)
(suolaa)
Sulata ja kuivaa paperipyyhkeellä tikkeriravunpyrstöt. Sulata voi laakeassa paistokasarissa ja lisää pannulle öljy. Paista ravunpyrstöt kovalla lämmöllä. Kun ne ovat vaihtaneet värinsä punaisiksi, on liekityksen aika.
Sekoita alkoholit keskenään ja kaada seos pannulle. Ota pannu pois liesituulettimen alta ja sytytä tuleen. Kääntele pannua, kunnes kaikki alkoholi on palanut pois.
Nosta nyt ravut pois pannulta ja jatka ruoan valmistamista. Kuullota fenkolia, sipulia ja valkosipulia pannulla rasvassa (lisää tarvittaessa nokare voita) kunnes ne pehmenevät. Lisää pannulle tomaattipyre, hienonnettu paprika ja kalaliemi. Kiehauta, ja lisää sitten kerma. Hauduta hetki, ja jos on tarvis, haihduta liika liemi pois.
Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja lopuksi tiikeriravunpyrstöt sekä hienonnettu persilja. Kuumenna sen verran, että ravut lämpenevät uudelleen. Varo keittämistä, koska silloin ravun liha sitkistyy.
Ruoan kanssa sopisi oikein hyvin esimerkiksi Basmati-riisi. Meillä oli vain patonkia sekä valkoviiniä. jota Strömsön viiniasiantuntija suositteli: Wlofberger W. Se olikin huikeaa! Tosin viini oli meille entuudestaan tuttu Pirkanmaan-herrasväen trahteerauksista.
Jotenkin oli huvittavaa, että lauantai sai oranssin yleisvärin. Kävi nimittäin niin, että Rouva poikkesi Pentikin myymälään perjantaisella kampaajareissullaan. Sieltä löytyivät vihdoinkin puhtaan oranssi käsipyyhkeet meidän kesällä Herra R:n kanssa remppaamaamme yläkerran vessaan. Ajatus oranssista ”aksentista” oli Herran!
Lauantaina kävimme Anttilassa ja kuinka ollakaan, mattojen poistolaarista löytyi oranssi matto hintaan 4 euroa! Tadaa! Viereisessä hyllyssä oli lisäksi edullinen saippuapumppupullo, joka pääsi mukaan. Onpahan ainakin väriä elämässä!
Väriä oli myös taivaalla, kun istuimme iltaa. Uhkea sateenkaari näkyi kaakkoistaivaalla sadekuuron jälkeen.
Nyt on taas työviikko edessä. Pari hektisempää päivää projektini kimpussa ja pari vähemmän hektistä (toivottavasti). Onneksi tällekin puuhalle alkaa jo olla eräänlainen etappi näkyvissä. Vaihtelu virkistäisi. Samaa aihetta kun jauhaa viikko toisensa jälkeen, alkaa ajatus hyytyä.
Vaikka yrittäjällähän ei ole varaa valittaa, on oltava tyytyväinen kaikkeen työhön… Näin se ääni kellossa muuttuu!
Rouva Raadelmasta 
Ihana nimi ruoalla: rakkausravut 🙂 tätä täytyy kokeilla vaikka tuo liekitys vähän hirvittääkin!
Liekittäminen on ihan ”kakunpala”, ei sitä kannata kauhistella. Voihan kokeilun aloittaa ihan pienellä tilkalla väkevää, jolloin roihu on ihan hallittavissa. Hyvä aromi siitä ruokaan tulee, eikä toisaalta haittaa, jos kaikki ei pala -paitsi tietysti, jos ruokailjoiden joukossa on lapsia.
Ihana rakkauskeitto ❤
Liekkittäminen ei ole konstikasta ollenkaan, mutta liesituuletin todella kanattaa ottaa pois päältä; kerran touhukkaasti kokkaillessani ja liekittäessäni sienikastiketta unohdin liesituulettimen päälle – liekit roihusivat ja ripseni paloivat poroksi. En ole sen jälkeen unohtanut liesituuletinta päälle 😉
Minä taas liekitin ensimmäisillä kerroillani äitini liesituulettimeen nyrkinkokoisen reiän! Onneksi liekki ei levinnyt hormistoon sen pidemmälle…
Sellaista ”valeliekittämistä” olen paljon harrastanut, että laitan alkoholin kastikekauhaan ja lämmitän sitä esim. kynttilän liekillä. Sitten voi napata tulen siitä kynttilästä ja kaataa palavan nesteen ruoalle. Toimii esim. konjakkiluumujen kanssa.
Oijoijoi, ihanan kuuloinen resepti, täytyy ehdottomasti panna korvan taakse! Äyriäisiä ja fenkolia, kaksi suurta suosikkiani samassa paketissa nääs.
Tsemppiä yrittäjäkollegalle, tiedän tunteen… 😉
Oli kyllä herkullinen kombo. Pernod ja fenkoli ovat aivan ”samasta puusta”, itse asiassa konjakin voisi skipata ohjeesta. Se ei nimittäin maistunut yhtään ja pelkkä Pernodkin palaa iloisesti!
Ja kiitos kannustuksesta. On tämä yrittäjyys yhtä räpiköintiä vielä. Jos vaikka joskus oppisi olemaan hermoilematta…
No sanos muuta, pitää itsekin vielä harjoitella tuota stressaamattomuutta…
Joo, enemmän tää stressaaminen rasittaa kuin itse työt.
Pakko kommentoida tätä näin jälkikäteen: viikon lomallani en käynyt koneella. Onneksi katsoin taaksepäin, mitä Rouva on tänne kirjoitellut; tykkään nimittäin oranssista! Voi sitä riemullista tunnetta, kun palaset loksahtelevat kohdalleen ja lopputulos näyttää yhtä herkulliselta kuin teidän kylppäri. Värienergiaa!!
Oranssi on ihmeen stimuloiva väri! Kieltämättä se on aika ärtsy, mutta on siinä oma imunsakin. Tervetuloa tutustumaan meidän harmaa-oranssiin toilettiimme!