Olen tällä viikolla yrittänyt muistella, että mitä ihmettä minulla oli tapana syödä päivän pääaterialla (lue: ainoalla lämpimällä aterialla) siihen aikaan, kun vielä elelin yksin? Miten voi näin pian eli viidessä vuodessa etääntyä tällä tavoin? Niitä sinkkuvuosia oli sentään suunnilleen 25, joten mistään lyhyestä elämänjaksosta ei ole kyse.

Rehellisesti sanottuna enin osa viikosta on mennyt napsimalla makkaraa ja näkkileipää. Yhtenä päivänä tein ”Aglio & olio”-kirjan ohjeessa Pasta Puttanescaa, yhtenä kehitin jonkin järkyttävänmakuisen jauhelihapihvivirityksen ja tänään valmistin katkarapu-uunimunakasta. Se oli hyvää! Tai sitten nälkä alkoi jo haitata…

KATKARAPUUUNIMUNAKAS

150 -200 g pakastekatkarapuja
n. 1 dl hienonnettua tilliä
munakasseos:
4 kpl kananmunia
2 dl kermaa
2 dl maitoa
1 rkl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus cayennepippuria
ripaus paprikajauhetta

Sulata katkaravut, ja valuta ne siivilässä hyvin. Laita uuni kuumenemaan 175 C.

Levitä katkaravut voideltuun uunivuokaan ja ripota hienonnettu tilli katkaravuille. Vatkaa munakasseoksen ainekset sekaisin ja mausta. Kaada munakaseos vuokaan ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä noin puoli tuntia tai kunnes munakasmassa on asettunut ja paistos saanut kauniin värin.

Tarjoa salaatin kera (hehheh, kuutioidun tomaatin). Onneksi Herra Raadelma palaa ylihuomenna kotiin ja päästään normaaliin marssijärjestykseen. Allekirjoitan täysin Kati Tervon tunnustuksen ”Jääkaapin henki”-kirjassa: luulen olevani se ryhtiä arkeen luova tyyppi meidän perheessämme, mutta totuus on toisenlainen.

Eilisen aikaansaannoksia olivat pyykkihuollon lisäksi kotitekoinen jalkahoito ja pikkukorin virkkaaminen kylpyhuoneeseen. No, tulihan ne kylppärikaapin hyllytkin siivottua samalla.

Tosiasiassa olin torstain kokkailumaratonista aivan totaalisen puhki koko perjantain. Kokkailu taas liittyy isohkoon työprojektiini, josta en voi vielä enempää kertoa. Se tulee kuitenkin viemään leijonanosan elokuustani, mutta onpa toisaalta jo oman yrityksen ensimmäisiä ”virallisia” askeleita.

Jaaha, menisinkö jatkamaan renttuiluani. Näkkileipä voisi jo maittaa!