Olen täällä blogissani jakanut muutamankin paahtopaistiohjeen: jälkimarinoidun (klik) ja perinteisen paahtopaistin (klik), routapaistin (klik) ja eräänlaisen perusohjeen (klik). Jokin näissä on kuitenkin mättänyt, ja useimmiten se on ollut suolaus. Niinpä esittelen vielä yhden paahtopaistiohjeen, jossa olen yrittänyt korjata tuota ongelmaa, olkaapa hyvät!
Uusi paahtopaisti
noin 1 kg naudan sisä- tai paahtopaistia tai ulkofileetä
marinadi:
0,5 dl rypsiöljyä
0,5 dl soijakastiketta
1 tl mustapippurirouhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl chilihiutaleita (tai vähemmän, maun mukaan)
suolaliemi:
9 dl vettä
1 dl merisuolaa
Puhdista paistista kalvot, jos niitä on jäänyt lihaan. Mittaa marinadin ainekset kannelliseen kulhoon, sekoita ja lisää paistipala. Kiepauttele lihapalaa niin, että marinadia on tasaisesti. Peitä vuoka kannella ja nosta jääkaappiin. Anna maustua yön yli, kääntele välillä (jos muistat).
Ota paisti noin tuntia ennen kypsentämistä huoneenlämpöön.
Valmista suolaliemi: mittaa vesi ja suola kattilaan, kiehauta ja jäähdytä. Siirrä jääkaappiin odottamaan.
Kuumenna uuni 125 C.
Kuivaa paisti huolettomasti marinadistaan. Kuumenna (pinnoitettu) paistinpannu. Paahda paistin pinnat kiinni. Nosta paisti uunivuokaan. Huuhtele pannu kiehuvalla vedellä ja kaada osa vedestä uunivuokaan (sen verran, että uunivuoan pohja peittyy).
Laita paistiin lihalämpömittari, ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä, kunnes paistin sisälämpötila on 62-65 C. (Nämä ovat makuasioita: Itse kypsennän huonommat paistit, samoin kuin todella pyöreät lihapalat vielä pidemmälle, noin 67 C, ja paremmat+lituskammat jätän noin 62 C. En nimittäin pidä todella mediumista lihasta, pihvinä se menettelee mutta paistina ei.)
Kun paisti on saavuttanut haluamasi sisälämpötilan, nosta se vuoasta ja humpsauta suolaliemeen kannelliseen astiaan. Uunivuokaan jääneen liemen voi laittaa talteen mahdollista kastiketta varten. Jäähdytä astiaa hetki kylmäkylvyssä eli viileällä vedellä täytetyssä altaassa. Heti, kun astian pinta on kylmä, nosta se paisteineen ja suolaliemineen jääkaappiin. Anna maustua noin neljän tunnin ajan.
Nosta paisti liemestä ja leikkaa maistiaispala: jos paisti maistuu sopivan suolaiselta, lopeta suolaaminen, jos ei, jatka tunti tai toinenkin. Nosta suolaantunut paisti liemestä ja tarjoile haluamallasi tavalla.
Tässä vielä kertauksena paahtopaistiaterian komponentit: mukana on Hasselbackan perunoita, bearnaise-kastiketta (klik) ja rapeiksi paistettuja kokonaisia herkkusieniä. Ei huono kombo, vaikka itse sanonkin.
Suolaliemi kypsentämisen jälkeen on ainakin meillä toiminut hyvin. Tätä ohjetta olen kokeillut lukuisia kertoja ja tarkkana saa olla vain siinä, ettei unohda paistia liemeen. Silloin tuloksena on suunnilleen suolalihaa.
Yksi asia, jota en lakkaa ihmettelemästä, on tämän rupisen blogini kävijämäärät ja etenkin ne artikkelit, joita luetaan eniten. Uskokaa tai älkää, mutta kaikki suosituimmat jutut liittyvät liharuokien valmistamiseen! Kyljykset, paistit, lampaanviulut sun muut nousevat viikoittain kärkisjoille.
Josta sitten kumpuaakin ajatukseni: onko niin, että ns. perinteiset ruokamediat eivät enää imagosyistä uskalla julkaista liharuokaohjeita? Kun nyt on niin trendikästä olla vegaani! Eipä muuta tästä aiheesta.
Tänään heräsimme tällaisiin maisemiin. Lunta ei meidän hoodeilla ole kummemmin nähtykään. Ei tästäkään mitään pitkäkestoista riemua riitä, parhaillaan rähmii jo vedensekaista räntää.
Viime viikonloppuna laitoimme Herra R:n kanssa terassiamme talvikuntoon. Bongasin jostakin Instagram-kuvasta kattoon ripustetun oksan, johon oli viritetty kausivalot. No nyt on meilläkin! Ihana mieheni on kerännyt oksia, joita myrskytuulet ovat repineet, ja niistä saimme raaka-aineet tähän viritykseen. Kokonaisedullinen ratkaisu!
Pakko tässä on alkaa pikkuhiljaa virittäytyminen jouluun. Työhommieni vuoksi olen jo hyvän tovin askarrellut-paskarrellut paperitähtiä yms joulujuttuja.
Näiden tähtien kanssa meinasi oikeasti palaa hihat. Erikeeperiä oli vähän joka paikassa ja osa tähdistä lösähti liian velton paperin vuoksi. Kun lopulta sain tähdet valmiiksi, tykästyin niihin niin paljon, että ripustin ne olohuoneen ikkunaan. Vaihdetaan sitten joulumpana valosysteemeihin.
Olen ollut bloggaamatta noin pari kuukautta, ja tämä penteleen WordPress on sillä välin vaihtanut käyttöliittymän asetuksia. Sori siis siitä, jos postaus näyttää jotenkin tavanomaista omituisemmalta.
Ja hei – nyt on perjantai! Eipä muuta kuin viikonloppuja teille kaikille!
Rouva Raadelmasta 
Hei, miten hyvälle mielelle tulinkaan taas blogiasi lukiessa. Pyörin kaamean muutourakan kanssa nenä tukossa pölystä ja hermot viulunkielinä. Sinulla on taito nähdä asiat sujuvasti. Pelastit päiväni.
Kiitos virtuaalihalauksin Irma
Voi kiitos, paras palaute ikinä!
Tsemppiä muuttohommiin, ne ovat raskaita projekteja. Ällöpositiivisesti ajateltuna muuton jälkeen ei tarvitse pitkiin aikoihin tehdä varastojen eikä komeroiden siivoamista (joka meillä on edessä).
Aurinkoista marraskuun loppua!
Sama juttu! Kiitos uudesta postauksesta.
Kiitos 😀😀😀
Voi miten kiva kuulla ja nähdä mitä sinne kuuluu! Pitääkin tehdä seuraavan kerran paisti tällä tavalla. Minä tykkään käyttää suolalientä savustetun kalan suolaamiseen sekä tietystä jääpaistin suolaamiseen, mutta tämähän on hieno tapa tehdä paahtopaisti.
Eikö olekin jännä, miten nuo lihareseptit ovat niin luettuja. Minulla tietysti näkyy kiinnostus riistaan, mutta kyllä ne on luettuja reseptejä 🙂 Minä olen huomannut, että nyt poikkeusaikana kävijämäärät ovat kasvaneet muutenkin, minulla tosin on tullut postauksiakin useammin kuin parina edellisenä vuotena. Olen nähnyt muutamien vegaanibloggaagien puhuvan, kuinka käyntimäärät ovat nousseet sen takia kun vege-ruoka kiinnostaa. Minä sanoisin, että nyt kaikki ruoka kiinnostaa, ja ihmiset hakevat blogeista ohjeita. Myös meidän rupisista blogeista, ja nimenomaan niitä lihareseptejä 😉
ps. Herralle terveisiä, onpa kertakaikkisen upeat valot!!!
Kiitos kommentistasi! Itse asiassa sain idean tuohon paistin suolaamiseen juuri savukalasta. Me taidamme olla tämmöisiä ”alkutuotanto-bloggareita”, sinä etenkin 🙂
Tuo ruokablogien suosio johtuu ihan varmasti tästä poikkeusajasta. Vanhana kotitalousopettajana olen hyrissyt tyytyväisyydestä suomalaisten leivonta- ja kokkailuinnosta, vaikka se näin ikävästä syystä on lähtenyt lentoon. Ainakin kauppa on raportoinut leivontatarvikkeiden myynnin kasvusta. Ehkä jopa ruoan arvostus nousee, kun ihmiset valmistavat sitä omin käsin. Tai toivottavasti näin! En olisi pahoillani, jos street food- ja muu pikaruokakulttuuri jäisi vähän sivuun.
Vegaanit ovat ihan ok, mutta ihmettelen lähinnä sitä, että jos väestötasolla kasvisruokavaliota noudattavia on noin 5 %, niin media on ottanut heidät fokukseen todella merkittävästi (ruokalehtien resepteistä ainakin kolmannes, jopa puolet tuntuu olevan vegaanisia). Ja mikäpä siinäkään nyt mättää, porukat käyvät sitten blogeissa kurkkimassa ohjeita! Tännehän mahtuu!
Itse olen alkanut pohtia vähän uudenlaista näkökulmaa ruokajuttuihini (kun on jo blogannut yhtäsuntoista): olemme Herra R:n kanssa elämän ehtoopuolella (heh, 60 mitarissa), jolloin ruokaa ei enää kannattaisi syödä nelikymppisten tahtiin, mutta toisaalta ruoka saisi olla ravintoainetiheydeltään huippua. Tuossa yhtälössä olisi puuhaa, koska maku on kuitenkin se ykkösprioriteetti. Miltä tämä sinusta kuulostaa?
Mukavaa joulunalusaikaa ja kiitos vielä, kun laitoit viestiä!