Helmikuinen tervehdys Raadelmasta! Täällä on kokkailtu laimeasti ja podettu kausiflunssaa. Marinoitu paahtopaisti maistui mainiolta nuhanenänkin suussa, joten reseptiä pukkaa.

Olen jakanut täällä blogissani muutamankin paahtopaistin ja -fileen ohjeen, mutta tämä on taas vähän erilainen.

Jos Stockmannin Herkun valmisruokatiskin marinoitu paahtopaisti on tuttu, on tämä resepti ehkä lähinnä sitä. Helppoa kuin heinänteko, ja ohje vaivattomasti muutettavissa omien maustemieltymysten mukaan (esim. sipulittomaksi 🙂 ).

Jälkimarinoitu paahtopaisti

noin 1,2 kg naudan sisäpaistia tai ulkofileetä

suolaliemeen:
1 l vettä
1 dl karkeaa merisuolaa
noin 5 kpl laakerinlehteä
noin 1 tl mustapippurirouhetta
chiliä, valkosipulia, yrttimausteita jne oman maun mukaan

marinadiin:
1-2 kpl punasipulia viipaleina
noin 1 dl basilikaa hienonnettuna (tai muuta yrttiä)
1 dl balsamicoa
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl viinietikkaa tai sitruunanmehua
mustapippuria myllystä

Ota liha huoneenlämpöön ainakin tuntia ennen kypsentämistä. Lämmitä uuni 125 C.

Kuumenna paistinpannu, mutta älä lisää rasvaa. Paahda lihapalaan kaunis paistopinta, kääntele huolellisesti.

Nosta liha uunivuokaan ja laita lämpömittari paikoilleen. Aseta tavoitelämpötilaksi noin 62 C. Jos haluat todella rosé-kypsyisen paahtopaistin, jätä lämpötila 58 – 60 C. Nosta vuoka uuniin. Kypsennä, kunnes tavoitelämpötila on saavutettu.

Kiehauta sillä välin suolaliemi, jäähdytä.

Kun liha on kypsää, pudota se suolaliemeen ja siirrä viileään. Anna lihan suolaantua noin kuuden tunnin ajan, ei pidempään. Liha suolaantuu herkästi liikaa.

Ota liha suolaliemestä. Jos et tarjoile lihaa heti, pakkaa se tuorekelmuun ja siirrä jääkaappiin odottamaan.

Noin pari tuntia ennen ruokailua sekoita marinadi. Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille. Kaada marinadi lihaviipaleille, peittele astia tuorekelmulla ja anna lihan vetäytyä. Jos on talviaika ja huone tavanomaisen lämpöinen, voi marinoinnin tehdä huoneenlämmössä. Jos on helle, siirrä lihavati jääkaappiin ja ota noin puoli tuntia ennen tarjoilua lämpenemään.

Raikas salaatti, patonki ja hyvä punaviini sopivat tarjoilukumppaneiksi.

Mutta sitten näihin muihin höpinöihin. Tammikuu meni tyystin flunssakierteessä: heti kun yhden pöpön aiheuttamat oireet helpottivat, sinkaisin liikkeelle ja sain uuden tartunnan.

No, tällaiseen olen tottunut, mutta nyt ns. hoitava taho eli Turunmaan sairaala laittoi pisteen puuhalle. Olen nyt melkein kaksi viikkoa viettänyt lähinnä toimettomana, mikä on tuntunut samanaikaisesti hyvältä ja pahalta. Yksinyrittäjän arki, need to say no more?

Myös Herra Raadelmasta sai tartunnan, mutta onneksi hän toipui nopeammin. Niinpä talous on pyörinyt kutakuinkin normaalisti. Olen muun muassa pysynyt hyvin tulppaaneissa Herra R:n ansiosta 🙂

Rakas puolisoni, joka vastaa meillä siivoamisesta (lue: siivousnatsi) päätti kylvettää olohuoneen maton lumessa. Oivallista, kun nyt piiiiitkästä aikaa oli kinokset.

Idea on siis sellainen, että villamatto puhdistuu lumessa. Matto jäähdytetään ensin ja haudataan sitten pakkaslumeen. Saa oleilla siellä vaikka yön yli. Sitten puistellaan lumet hyvin ja varmistetaan, että villa kuivuu sisällä. Me teimme tämän niin, että laitoimme lattialämmityksen muutamaksi tunniksi täysille. Niin, ja tietysti matto kannattaa imuroida ennen manööveriä.

Toimii, suosittelen.Sanoisin, että matto on nyt parempi kuin uutena!

Onneksi sohvakomennuksella voi tehdä muutakin kuin ollamöllötellä. Kudoin sukat valmiiksi ja aloitin jo toisetkin. Yllättävän kivaa puuhaa!

Kuten lukeminenkin. Marie Kondon ”KonMari”-menetelmästä oli lukenut useassakin blogissa ja hieman pohdiskellut sen sopivuutta meillekin. Kun kirja sattui olemaan tyrkkytarjouksessa, tarttui se matkaani ja on nyt luettu.

Melko rankka tapa saavuttaa ”elämänmullistava taika”, mutta uskon siihen. Silti en heti rynnännyt arvioimaan taloutemme tavaroita suositellulla ”ilahduttaako tämä minua”-systeemillä. Täytynee tunnustaa, että oma tavaraherätykseni tapahtui jo pari vuotta sitten äidin kuolinpesän selvittelyissä. 

Eräänlainen päänsisäinen mullistus käynnistyi luettuani Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän ”Uskonko”-kirjan. Tuomisen ”Hyvä elämä” kolahti vuosi sitten kerralla, tämä vaatii vähän enemmän jumppaamista. Mutta suosittelen!

Ja sitten jo merkittävään toipumisoireeseen: eilen vihdoinkin näin kukkakaupassa eukalyptuksen oksia. Iski sellainen ”heti-mulle-tänne”-fiilis, ja koska meillä ihan oikeasti ei ole yhden oksan kukkavaasia, piti saada myös tuollainen pullo. Eukalyptuksen oksia on siis kaikissa sisustusblogeissa, joita seuraan. Ja nyt meilläkin. Vaikkei tämä mikään sisustusblogi olekaan.

Mutta puhukoon tämä postaus sen puolesta, että blogosfäärillä on vaikutusta herkistyneiden flunssapotilaiden ajatuksiin. 

Kuulemiin! Muistakaa ladata Runebergin-torttukiintiönne täyteen. Sesonki loppuu huomenna 🙂