Suurta suomalaista ajattelijaa mukaillen: ”Arki on ihmisen parasta aikaa!”. Tai siltä tuntuu yhä selvemmin vuosikertoimien karttuessa. Oleellinen osa arkea on päivän pääateria – ja voi mitä ajatuksia siitä syntyykään.
Eivät turhaan päivittäistavarakauppiaat ole viritelleet ”mitä tänään syötäisiin” ja ”hyvä mutta halpa” -kampanjoitaan. Arkena toivoisi selviävänsä ruokapuuhista joutuisasti ja mielellään myös edullisesti.
Rouva Raadelmastakin on näitä kysymyksiä vatvonut täällä blogissa useampaan otteeseen. Yksinkertaista ratkaisua ei ole löytynyt vieläkään.
Aivan uuden ja kerrassaan mainion toimintamallin asiakkailleen on keksinyt Stockmann. Ruokaosasto Herkkuun on ilmestynyt ”20 minuutin reseptit” -kaappi, johon on kasattu kolmen nopean arkiruoan raaka-aineet ja printatut ohjelehdykät. Ei siis tarvitse haahuilla ympäri myymälää poimimassa tuotteita ja ohjeetkin on valmiiksi tulostettu. Hienoa!
Ainoa ongelma Stockan ratkaisussa on se, että esimerkiksi meille se ei ole lähikauppa. Satuimme nyt alkuvuodesta poikkeamaan Turun Stockmannilla silmälasiasioissa useampaan otteeseen, ja siksi tuli bongattua tämä briljantti keksintö.
Testasin paria ohjetta, ja hyvin toimivat. Lihapullat ja perunat oli oikein hyvä kombo, samoin caesarsalaatti. Lohiohje on vielä kokeilematta, raaka-aineet kotiutettu.
Lisäkiitosta Stockmannille annoskoosta, juuri sopiva satsi ruokaa kahdelle toooosinälkäiselle (ohjeet siis neljälle ruokailijalle).
Ruokamedioista saa tietysti myös ideoita arkisiin aterioihin, mutta tällaiselle ”Vanhan Liiton Rouvalle” eivät ihan kaikki uppoa. Onneksi esimerkiksi Helsingin Sanomien blogiosastolta löytyy sopivaa luettavaa, nimittäin ”Heikin herkut” (hehhee, jo toinen herkku tässä jutussa).
Männäviikolla meille jäi perunamuusia poronkäristysaterialta, ja niinpä sen jämät päätyivät erinomaisen maukkaaseen lihaperunalaatikkoon eli paimenen paistokseen, tuttu omastakin blogistani.
Siinä siis syntyi hävikistä herkkua!
Lähikaupoistamme löytyvät hyvin peruselintarvikkeet ja aivan hyvänhintaisinakin, ei siis moittimista.
Asioimme useimmiten neljässä ruokakaupassa, joista kaksi Cittaria ja kaksi K-Supermarketia. Tasan puolessa näistä Rouva R:n valtaa epätoivo: kiertelen ja kaartelen liha- ja kalatiskejä enkä keksi mitään aterian ainesta. Omituista tässä on se, että aivokuolema aiheutuu niin Cittarissa kuin marketissakin. Luulisi valikoimien olevan yhteneväisiä, mutta jokin ei toimi.
No, melkein joka puodista löytyy porsaan kyljyksiä tai kassleria, joka on edullista ja melko nopsasti kypsyvää. Myös suippopaprikat ja tomaattisäilykkeet saa miltei joka puodista. Tässä siis resepti niille:
Paprikainen possupata
noin 900 g porsaan kyljyksiä tai kassleria viipaleina (tai possusuikaletta, en ole kokeillut mutta uskoisin toimivan)
2 kpl sipulia
2 -3 kpl (suippo)paprikaa
1-2 kpl chilipalkoa
2 rkl rypsiöljyä
0,5 -1 tl merisuolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
tomaattikastikkeeseen:
4 dl paseerattua tomaatti
0,5 dl soijakastiketta (Kikkoman)
2-3 rkl hunajaa
1 rkl HP-kastiketta
2 dl valkoviiniä tai vettä + 1 rkl viinietikkaa
(vettä tarvittaessa)
Ota liha lämpenemään noin puoli tuntia ennen ruoan valmistamista. Kuivaa kyljykset ja vedä reunoihin pienet viillot estämään kyljyksen käpertymistä. Leikkaa kassler viipaleiksi.
Viipaloi sipulit. Huuhtele ja viipaloi paprikat ja chilipalot.
Laita uuni kuumenemaan 200 C.
Kuumenna paistokasari ja lorauta sille tilkka ruokaöljyä. Paista lihaviipaleet öljyssä kauniin ruskeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Sekoita tomaattikastikkeen ainekset keskenään. Kaada seos kasariin. Anna kastikkeen kiehahtaa, ja nosta sitten paistokasari uuniin. Laske uunin lämpötila 150 C ja jätä ruoka kypsymään noin puoleksi tunniksi, mielellään pidemmäksikin aikaa.
Tarjoa riisin, perunoiden, pastan tai salaatin kera. Hyvää myös lämmitettynä 🙂
Ihan uusille leveleille elintarvikehankinnoissa päädyimme pari viikkoa sitten, kun liityin REKO-lähiruokarenkaaseen. Facebookissa toimivan ryhmän tuottajilta saa tilata elintarvikkeita ja noutaa ne Kaarinan keskustasta kahden viikon välein.
Toiminta vaikutti ensikertalaisesta hyvinkin vilkkaalta. Saatavilla oli ainakin lampaan ja possun lihaa, kananmunia, mehuja, leivonnaisia ja jopa thairuokaa.
Leipomisinnostusta odottelemassa on nyt paimiolaisia vehnäjauhoja.
Ja aivan hurmaavia ruisleipäsiä tilasin kotikonnuiltani eli Somerolta. Paijan tilan leivissä on juuri se lapsuuden hapanleivän maku.
Arkiruokaongelmiin löytyy siis monenlaisia ratkaisuja, jos nyt enää ongelmista voi puhuakaan.
Erityisen innostunut olen tuosta REKO-ketjusta, sillä kypsempään ikään ehtineenä haluan kiinnittää enemmän huomiota ruoan laatuun. Vanheneva elimistö ei tarvitse enää suurta määrää ruokaa, mutta ravintoainetiheydeltään ruoka saisi mieluusti olla parhaasta päästä.
Ja vielä yksi pikkujuttu, joka liittyy arkiseen ruoanvalmistukseen. Meillä on avokeittiö, joten kenellekään huushollissamme ei jää epäselväksi päivän menu – ainakaan, jos ruoan valmistamiseen liittyy paistamista (jota tunnetusti inhoan…).
Liesituuletin ei aina riitä torppaamaan arkikäryjä, ja oivaksi apuneuvoksi löytyi Lampe Berger. Luin tästä tuoksulyhdystä jostakin blogista ja tilasin apparaatin meille iki-ihanasta Loviisan Aitasta. Parin minuutin polttoaika todellakin riittää muuttamaan kodin ilmapiirin raikkaammaksi. Suosittelen 🙂
Ja vielä ihan arkiepistolan päätteeksi vähän kristallin helinää! Vaihdoimme arvokkaat suomalaiset design-lasimme (ovat siis varastossa) arkikäyttöä varten Hobstar-puristekristallisiin. Vähänkö hienot? Tuoremehu ja keskiolut maistuvat juhlajuomilta näissä, usko tai älä 🙂
Rouva Raadelmasta 
Hienoa pohdintaa Rouva R. Ympärilleen katseleminen,oman arjen nauttiminen ja arjen tekeminen itselle mukavaksi unohtuu välillä.
Ja nuo oivallukset, nykyisin kaukana Stokkasta ja toimivista lähiruuan hankintaketjuista, saa väillä kateuden kukkasen kukkimaan. Kiitos asian esiinnostamisesta, täytyy taas laittaa vain itsensä likoon ja tutkia ympäristönsä tarjonnat.
Kiitos kommentistasi! Nämä lähiruokajutut ovat parhaillaan kaiketi aika suosittuja, ja mikäpä siinä. Jää koo- tai ässäkauppias nuolemaan näppejään, kun tuottaja saa maksun suoraan kuluttajalta. Laatu oli ainakin näissä meidän ostoksissa kohillaan 🙂
Kävin eilen toista kertaa Reko Turussa. Sieltä saa myös kalaa, joka on taatusti tuoretta ja halvempaa kuin kaupassa (esim. kuhafileet 25 e/kg, kokonainen kuha 9 e/kg), tarjolla varmasti myös Kaarinassa. Lisäksi tuottaja saa rahansa ilman välikäsiä.
Kalakauppias olisikin tervetullut täydennys Kaarinan REKOon, toivottavasti liittyy mukaan. Kalafileiden hinnat ovat aika järkyttäviä, mutta ikävintä on käsitellyn kalan tuoreuden päätteleminen kalatiskissä. Pitäisi saada nuuhkia niitä fileitä, mutta en ole kehdannut pyytää – vielä 🙂
Tuli mieleen noista Stokkan parinkymmenen minuutin aterioista: Meidän Publix-ruokaupasta löytyy vastaavia juttuja ja välillä siellä on joku esittelemässä päivän reseptiä valmiin ruoan kanssa, niin saa vähän esimakua ennenkuin kerää ruoat kärryihin (ja ne tarvikkeet ovat tietysti heti hollilla). Näppärää ja tulee testattua uusia reseptejä.
Toinen parin vuoden takainen kokeilu oli Blue Apron (https://www.blueapron.com/), kun yksi tuttavapariskunta antoi meille sellaisen kolmen aterian lahjatilauksen. Ruoat tulevat erinomaisesti pakattuina kotiin ja niistä saa valmistettua reilut annokset ja mukana kaikki ohjeet ja mausteet suolaa ja pippuria lukuunottamatta. Pakkausmateriaalia tosin sitten tulee hurja määrä, koska ruokien pitää pysyä tuoreina, mutta onneksi kierrätyskeskuksemme ottaa ne pahvilaatikot sun muut vastaan. Blue Apron oli sinänsä hauska kokeilu, mutten sitten jatkanut sitä maksavana asiakkaana, sillä minusta se olisi ollut turhan hintava jatkuvaan käyttöön (vaikka tilauksia olisi voinut jaksottaa tarpeen mukaan). En tiedä, onko Suomessa vastaavia palveluita.
Maistatus olisikin ihan parasta markkinointia tälle Stokkan konseptille – ja ties vaikka olisivat kokeilleetkin, me käymme niin harvoin siellä.
Tuo Blue Apron kuulostaa samankaltaiselta kuin ”Ruokakassi”-palvelu, jota on tarjolla isommissa kaupungeissa ja useammaltakin palveluntarjoajalta. Kassi tuodaan kotiovelle, ja sinne on pakattu raaka-aineet käsittääkseni neljäksi päiväksi ja neljälle ruokailijalle. En ole kokeillut, mutta voisin kyllä. Noissa bongaamissani ei ainakaan hinta ollut kohtuuton.
Eli ilmeisesti tämä ”mitä meillä tänään syötäisiin”-ongelma on globaali 🙂