Turun Sanomien Talous-liitteessä oli taannoin juttua perheiden ruokamenoista, ja siinä eläkeläispariskunta kertoi käyttäneensä kuukaudessa 259 euroa ruokaan. Tätä kommentoi toinen eläkeläishuushollin edustaja: heillä menee 482 euroa kuussa. Johon taas vastasi e-pari numero 3, että 259 eurolla pärjää oikein hyvin, jos jättää keksit, jäätelöt ja pullat ostamatta. He käyttävät aikaansa kiertämällä kaupoissa etsimässä halvimpia tuotteita eivätkä kavahda ”parasta ennen”-päiväyksiäkään, vaan syövät vanhentumassa olevia elintarvikkeita hyvällä halulla.
Tuon halvimmalla selviävän sakin kulu on 4,31 euroa/päivä/henkilö. Kuuluisa kouluateria maksanee raaka-aineiltaan 2.60 -3.00 euroa/annos, joten 4,31 euron päiväkustannuksiin tuskin mahtuu kahta täysipainoista ateriaa.
Paljonko teillä, arvoista blogin lukijat, menee rahaa ruokaa päivässä/kuukaudessa per capita? Rouvaa kiinnostaa tämä kovasti, sillä omat ruokamenomme huitelevat aivan eri lukemissa kuin noiden eläkeläispariskuntien (=en kehtaa sanoa). Tosin en ole erotellut kauppalapuista pesuaineita, talouspapereita enkä olutta, mutta aion sen nyt tehdä.
Mitä mieltä muuten olette elintarvikkeiden hintakehityksestä? Omasta mielestäni kauppalaskuihin pätkähti noin vuosi sitten reipas nousu (noin 15 %), joka myös jäi sinne – olkoon mikä tahansa sesonki ja kauppakassin sisältö samoin.
Omasta mielestäni olemme jo siirtynyt kevyempään kustannusrakenteeseen ruokataloudessa. Viikkomenut pyörivät jauhelihan (tosin naudan paistisellaisen), broilerin (maustamattomat koipireidet yleisin), porsaan kasslerin/ kyljysten/ fileiden (usein tarjouksessa), kirjolohen, silakoiden ja naudan sisä- tai paahtopaistin ympärillä. Kasviksista valitsemme yleensä talviaikaan juurekset ja perunat, kesäisin tomaatit, kurkut ja salaatit sekä tuoreyrtit. Leipää olemme ryhtyneet leipomaan itse, ja oikeastaan ainoa arjen luksus on jonkinsortin kahvipulla (siitä voisi kyllä luopua).
Viikonloput ovatkin ihan eri asia, koska silloin monesti tulee kokeiltua jotakin eksoottisempaa tai erilaisempaa ruokaa. Aterioilla on silloin myös jälkiruokaa ja/tai juustoja tilpehööreineen sekä parempaa viiniä. Viikonlopun ruokalasku onkin suurempi, mutta olen laskenut sen jonkinmoiseksi viihde- tai harrastuskuluksi.
Ravitsemuksellisesti en haluaisi sysätä ateriointiamme allikkoon, joten edelleen jättäisin hyllyyn jauhomakkarat, rasvaiset jauhelihat, puolittain vanhentuneet lihajalosteet (joita jotkut tontut vielä pakastavat luullessaan – 18 C pysäyttävän mikrobiologiset muutokset), einekset (miten voivat valmiit lihapullat maksaa vähemmän kuin vastaava määrä jauhelihaa?) ja laimennetut sokerimehut (joihin kenties on lisätty C-vitamiinia). Kaikki säästövinkit ovat kuitenkin tervetulleita!
Rouva Raadelmasta 
Tämä on yksi lempiaiheistani! Tosin minä kieltäydyn päivittelemästä ruuan hintaa niin kauan, kun minulta menee ruokaa (puhumattakaan raaka-aineista) roskiin. Aina ryhdistäydyn asian suhteen, ja sitten tulee joku hektinen työputki, jolloin vaan huomaa että ote lepsuu, ja taas on joutunut heittää jotain pois. ja sitä paheksun kohdallani syvästi 😉
Minä en ole tarkkaan laskenut paljon ruokaan menee kuukaudessa, ja taidan jättää sen tekemättä jatkossakin. Kuitenkin olen huomannut ilman laskemista, että se on kallistunut roimasti viimeaikoina, ainakin raaka-aineet. Ja huomaan myös, että kun työpaikan sijainti muuttui, se näkyy ruokalaskussa: hallissa ja torilla tulee käytyä usein ja se näkyy väkisinkin ruokamenoissa. Mutta todellisia ruokakuluja meidän perheessä on vaikea laskea muutenkin, kun liha on suureksi osaksi riistaa, ja sille on aika mahdotonta (tai järjetöntä) laskea hintaa. Toisaalta marjat, sienet, viljely pienentää laskua roimasti, samoin se, että tulee syötyä sesongin mukaisesti.
Minä olen muuten luullut, että kouluruuan raaka-aineet maksavat alle euron, ja sitten jos lasketaan työ- ja tilamenot, päästään tuohon suurempaan summaan. Kuitenkaan sitä ei omalle työlle laske hintaa, eikä asumiskulujakaan taideta ruokakuluihin lisätä.
Se miksi en halua laskea ruualle hintaa, johtuu osaksi siitä, ettäa attelen sen olevan myös harrastus, joka maksaa. Ja että se on investointia hyvinvointiin, sekä psyykkiseen että fyysiseen. Ja ennen kaikkea pienten lasten äitinä haluan turvata heille terveen kasvun, riittävät rakennusaineet keholle sekä kunnioittavan asenteen ruokaa kohtaan. Ja nämä ovat asioita mitä en ole valmis mittaamaan rahassa. Mutta valmis olen valittamaan siitä, minkä siivun kauppa ottaa itselleen, ja miten vähän tuottajalle jää. Harmittelen sitä, että pienikin nousu jossain kustannuksissa jää hintaan, ja kaupan siivu jatkaa kasvamistaan, kun tilanne menee ohi/muuttuu.
Tulipas pitkä kirjoitus, kuten totesin, lempiaiheitani 😀
Jaan mielipiteesi täysin! Ruoan valmistaminen itse raaka-aineista lähtien on jonkinlainen rakkaudenosoitus ruokailijoille – ja aivan kuten sanot, investointi fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Jos minulla olisi lapsia, suhtautuisin aivan samanalaisella ”naarastiikerin” suojeluhalulla lasten ravitsemukseen.
Syy, miksi aloin kalkyloida ruokamenoja ja pohtia niiden suuruutta verrattuna muiden aikuisparien vastaaviin, liittyy meidän pikkuperheemme tulevaisuuteen. Yrittäjyys ja toimeentulon vakaus muodostavat kinkkisen yhtälön. Silloin on syytä tuntea kodin rahavirtojen suunnat.
Niinhän se on, että suu säkkiä myöten. On tilanteita, jossa ei kertakaikkiaan voi toimia kuten haluaisi tai mitä pitäisi ideaalina. Toisaalta, en suosittele noita vauva-palstalta löytämiasi vinkkejäkään tarkan euron ruokatalouteen 😉 Minä muuten selvisin opiskeluajat hyvin pitkälle sienillä, sipulilla, silakalla, perunalla ja marjoilla. Mielestäni tonnikala ja makaroni oli (jo silloin) liian kallista (en viitsi kertoa mihin ne säästyneet rahat menivät).
Mutta jos pitää perusraaka-aineet kunnossa ja syö sesongin mukaan, saa jo ruokalaskua järkeväksi. Ja jos tarvitsee nipistää lisää, niin aloitan aina karsimalla sitä ylimääräistä, sen jälkeen kun olen varma ettei mitään mene hukkaan.
Totta puhut! Kyllä minäkin huomasin heti muutamia varsin helppoja säästökohteita (leikkeleet, tuoreet vihannekset, tuoremehut), joista karsimisen voi aloittaa. Mistähän muuten johtuu tuo harhaluulo tonnikalan ja makaronin edullisuudesta? Silakka ja perunat ovat toden totta edullisempia!
Hukkaan heittäminen onkin pahinta; en ymmärrä miksi annoskokoni lipsahtavat aina suurkeittiöpuolelle! Ja totta muuten se edellinen kommenttisi kouluruoasta, se 2,60 jne oli todellakin tuotetun aterian kustannus, ei raaka-aineiden.
Minullakaan ei ole oikein käsitystä kokonaisruokakuluista. Kun olin aikoinaan työttömänä ja peruspäivärahalla, niin silloin oli vähän pakko ynnäillä, aivan kuten noiden pienituloisten eläkeläistenkin siinä lehtijutussa. Se oli kyllä ankeaa aikaa, onneksi nyt on parempi.
Sauvajyvänen tapaan olen yrittänyt viime aikoina kiinnittää huomiota siihen, että mitään ei menisi roskiin. Muutenkin olen Sauvajyväsen kanssa ihan samaa mieltä. Hienot puheenvuorot teiltä kummaltakin.
Ruoan heittäminen roskiin tuntuu aina niin pahalta, että oikein hirvittää. Mutta enpä enää ryhdy niitä jämiä pakastamaankaan, koska eivät ne meillä tule sieltäkään syödyiksi. Sehän on vielä epäekologisempaa: käyttää kallista sähköä jääsköjen säilyttämiseen!
”Kohtuus kaikessa” lienee aika hyvä periaate ruokamenojen hillintään…
Oon tammikuusta lähtien laittanut meidän kotimenot ylös jakaen ne kolmeen osaan: ruoka, viihde=kalja yms. ja koti=pesuaineet yms. Tammikuussa meni ruokaan 420€ ja helmikuussa 320€. Arvioisin, että tän kuun ruokamenot jää tuohon 300€ ja 400€ väliin.
Hienoa! Tehän olette ihan ”kuosissa” kulujenne kanssa.
Kiintoisaa keskustelua! Joskus taannoin seurailin meidän perheen ruokamenoja, mutta se jäi. Nyt en enää edes muistaisi lukuja eikä niillä enää muutaman vuoden perästä olisi merkitystä. Työpaikan lounaskulut ovat aika pienet, koska tuon kotoa – ehkä $3-4. Herraseni puolestaan tapaa käydä ulkona syömässä terveellistä (…) pikaruokaa eli siihen menee arviolta $7/päivä. Meidän pitää maksaa lukiolaisemme lounaasta ja osuutemme on $3.50 (vai oliko $2.50) per ateria. Tapaan laitaa satasen juniorin lounastilille ja siitä sitten vähennetään ja saan muistutuksen, kun saldo käy olemattomiin.
Aikalailla perusruokiin ne meidän rahat menevät enkä itke niiden perään. Ainoa, mikä harmittaa – kuten tuntuu muitakin kirjoittajia – on ruoan haaskaaminen. Tosiaan tympii, jos tulee ostettua ruokia, jotka sitten unohtuvat jääkaappiin ja ovat muuttuneet käyttökelvottomaksi massaksi ennenkuin ne taas sieltä löytää. Tai jos tulee tehtyä turhan iso annos jotakin eikä sitä sitten enää toista kertaa halua syödä.
Nuo isot annokset ovat Rouvan syntilistalla ykkösenä. Jonkin verran olen päässyt annoskoon hallinnassa oikeaan suuntaan, mutta kyllä ainakin kerran viikossa ihan hyvää ruokaa päätyy aivan turhaan kaatopaikalle…