Monena unettomana aamuyönä olen onnistunut nukahtamaan funtsiessani ruokaan, ruoanvalmistamiseen ja keittiöön liittyviä asioita aakkosjärjestyksessä. Haja-ajatusten kirjaaminen on aina jäänyt tekemättä. Vaan nytpä otin itseäni niskasta kiinni! Tässä siis Rouva Raadelman alfabeettilistaus.

A on tietenkin ateria, ja aivan erityisesti aterian aloittaminen.  Aperitiivi, alkuruoka, alkumalja: ne kaikki pohjustavat onnistunutta ruokahetkeä. Ateriointiin sisältyy myös seura: ruoka jaetaan yhteisellä aterialla, syntyy ateriayhteys. Yksinsyöminen ei ole mielestäni sama  sama asia kuin ateria.

B-kirjaimen olisin voinut antaa basilikalle tai bloggaamiselle, mutta sen on aivan pakko päätyä Jean Anthelme Brillat-Savarinille. ”Kerro minulle mitä syöt, niin kerron sinulle kuka olet” ja ”Uuden ruokalajin löytyminen on hyödyllisempää ihmiskunnan onnelle kuin uuden tähden löytyminen” ovat kuuluisan gastronomin lainatuimpia viisauksia. Pätevät mielestäni edelleen!

Jatkona edelliseen: Cordon Bleu, sanatarkasti sininen nauha, keittiömaailmassa tunnettu keittokouluna ja eräänä tiettynä liharuokana. ”Erittäin taitava keittäjätär” kuulemma vuoden 1939 ”Nouveau petit Larousse” -sanakirjassa (kiitos muuten Jaakko Raholan ”Syötäville sanoille” loistavista selityksistä). No, Rouva Raadelman keittiöhistoriaan Cordon Bleu kuuluu Certificat-tutkintona.

D-kirjain menee desilitralle, eli tässä pääsee ”vanha opettaja” ääneen. Myös c-kirjaimen celsius ja g-gramma sopisivat tähän osioon. Ruoanvalmistuksessa – ja aivan erityisesti leipomisessa – raaka-aineet pitää muistaa mitata. Myös monenlainen lämpötilan hallitseminen avittaa onnistuneeseen lopputulokseen. 

Etikkasilakat, onko parempaa perinneruokaa? Kalaruoat onnistuvat mielestäni parhaimmin perinteisillä valmistustavoilla ja makuyhdistelmillä. Tai sanotaanpa näin: uusia konsteja on kiva kokeilla, mutta välillä on hyvä palata juurilleen. Tuore kala ei muita mausteita kaipaa kuin hyvää merisuolaa. Ja etikkaa 🙂

Flambeeraus: mukava tapa maustaa ruoka alkoholilla. Maku ja aromi jäävät jäljelle, mutta prosentit haihtuvat sananmukaisesti taivaan tuuliin. Ei tietysti ihan aina, mutta usein. Väkevien viinojen lisäksi viinit ovat oivallisia ruoanvalmistuksessa. Niillä saa nostettua raaka-aineiden omaa makua. Erilaiset liemitiivisteet voi heittää romukoppaan, kun kokilla on omat viinipullonsa ruoanvalmistusta varten. Voi niistä aina lasillisen siemaillakin.

G-kirjaimen kohdalla emmin pitkään juuri tuon aiemmin mainitun gramman sekä gratiinin ja grillaamisen välillä. Päädyin grilliin. Tulella kypsentäminen nostaa pintaan jotakin alkukantaista vahvuuden tunnetta. Elämänhallintaa, kun pystyy kesyttämään tulen omiin tarpeisiin. Ehkäpä tästä syystä miehet kokevat grillaamisen omakseen? En ole silti sovinisti.

Hollandaise + bearnaise + beurre blanc: hyvä kastike pelastaa huonommankin ateria. Kannattaa opetella valmistamaan muutama hyvä kastike. ”Kastikkeestaan kokki tunnetaan”!

Inkivääri, tuore sellainen. Inkiväärin avulla avautuvat aasialaiset makuyhdistelmät. Rouva Raadelman lempikombo on inkivääri + valkosipuli + soijakastike + sherry + ruskea sokeri, ehkä vielä chilillä täydennettynä. Toimii likimain kaiken kanssa.

Juustot. Aah ja ooh, aamusta iltaan. Onneksi juustoja löytyy joka lähtöön, miedosta kermajuustosta sinimustana hehkuvaan homejuustoon. Mitä olisi elämä ilman juustoa? Kuin pilvinen emäntä saunapolulla 🙂

Keittiö. Ehdolla olivat myös keitto, kalakukko ja kahvi, mutta ilman keittiötä ei voisi elää. Keittiö on myös kodin keskipiste, ja kenties myös kodin kallein huone. Toisaalta keittiö on arkinen työpaikka, johon liittyy muitakin kuin emotionaalisia ulottuvuuksia: ergonomia, turvallisuus, toimivuus jne. Yleensä keittiöstä löytää mukavia ihmisiä.

L-kirjain menee ehdottomasti leivälle. Leipä on kaiken alku ja juuri. Leipä symboloi ruokaa. Hankitaan leipää pöytään. Leivätön pöytä. Jaetaan leipä. Leipää leipoessani olen monesti kokenut jonkinlaista pyhäisyyttä. Kytkeydyn esiäitien ketjuun valmistamalla leivän itse. Ja onhan se vähintään keskikokoinen ihme, kun vaatimattomista raaka-aineista syntyy tuoksuva, herkullinen, rapekuorinen ja pehmeäsydäminen elintarvike.

Ja mitäpä leivälle usein laitetaan: makkaraa! Kökkö aasinsilta, mutta elämä ilman makkaraaa? Ei onnistuisi. Omat rakkaimmat makkaramuistoni liittyvät lapsuuteen, kun pääsin Helsingin vanhaan kauppahalliin valitsemaan meetwurstia tai mortadellaa. Makkara on myös monesti pelastanut nälkäisen matkamiehen ja uupuneen kokin. Pätkä kylmää lenkkimakkaraa voi olla täydellinen kulinaristinen nautinto.

N voisi hyvin osua nälkään, mutta nyt sen saa Noilly Prat. Ihana kullankeltainen kuiva vermutti, jota ilman risotto eikä Dry Martini onnistu. Kokin paras pullo!

O niinkuin olut. Juokseva leipämme. Ruoanlaitto-olut on Rouva Raadelman elämässä todella oleellinen asia. Siitä käynnistyy kokkailu!

Pata: hyvä pata on tärkeä työkalu, josta täytyy pitää huolta kuin rakkaimmistaan.  Välillä ollaan hyvää pataa kaikkien kanssa. Pata kattilaa soimaa. Pienillä padoilla on korvansa. Muuten: oma patavalikoimani karttui pitkään haaveilemallani Sarpanevan padalla. Ja ei, siitä ei tule sananmuunnosta. Wirkkalan potuista ja Sarpanevan kyhäelmistä sensijaan syntyy.

Q:n kohdalla keksin heti tämän: quenelles de brochet eli haukikvenellit. Voi miten hyviä ne olivatkaan!

Rouva Raadelmasta, se olen minä! En olisi milloinkaan voinut uskoa, kuinka hauskaa bloggaaminen voi olla. Ihan varmasti tähän liittyy aimo annos narsismia: pääsen torventamaan asioitani eikä kukaan keskeytä. Ja jos joku lopettaa lukemisen kesken (tämä pitkä sepustus saa sen taatusti aikaan), niin enpähän ole lähtöä todistamassa. Kuten jos vaikka puhuisin samoja juttuja jossakin Hyde Parkin kulmauksessa…

Suola: aina merisuola ja  mieluiten hiutaleina. Teen parhaillaan ensimmäistä yrttisuolakokeiluani, saapa nähdä kuinka käy. ”Kananmuna ilman suolaa on kuin suudelma ilman viiksiä” (ainakin naisten mielestä). ”Vanha suola janottaa”. ”Suolainen sydämen sitoo”. ”Elämän suola”. Mielenkiintoista. 

Tomaatti. Olen aina rakastanut tomaatteja, ne ovat himokasviksiani. Teinityttönä päätin, että minusta tulee puutarhuri. Näin itseni samoilemassa kasvihuoneissa ja nappailemassa tomaatin tuolta ja toisen täältä. Haaveeksi jäi 🙂

U niinkuin uuni: suosikkikypsennysmenetelmäni. Inhoan yli kaiken ruskistamista: rasvaa roiskuu joka puolelle, vaatteet ja hiukset haisevat paistetulta ja siivottavaa riittää. Mutta uuni, siinä vasta ihanteellinen laite: naps vaan ja ruoat uuniin. Hetken kuluttua keittiöstä leijailee herkullisia tuoksuja. Tai sitten ei, kun uunin pohjalle on valahtanut ”jotakin” (esimerkiksi tomaattikastiketta).

Voi: parhaan makuinen ruoanvalmistusrasva. Valitettavan huono paistonkestävyys, mutta muuten mainio kaveri. Voi ja uudet perunat. Voi ja lämmin leipä. Voivoi!

W-kirjain oli vaikea ja jotenkin liian ilmeinen, mutta menköön. Whisky, oleellinen osa  Irish Coffeeta. Tietty olisin voinut valita WC:n, koska sinnehän kokkailujen tulokset  aikanaan päätyvät. 

X ei voi tarkoittaa muuta kuin suukkoa kokille ruoanvalmistuksesta. 

Jo aiemmin mainutun Cordon Bleu -kurssin yksi  parhaista puolista oli tutustuminen kurssikavereihin. Yumikolta ja Hizurulta opin japanilaisen ruoanvalmistuksen alkeet. Yumikon kana ja lohi ovat vakiohjeitani. Taannoisessa TS-Ruokablogissani (Rouva Raadelman rakkaimmat reseptit) Yumikon kanan ohjeeseen ovat käyneet tutustumassa sananmukaisesti tuhannet lukijat.

Z niinkuin Zinoti eli blogiyhteistyö. Zinotin kerrassaan mainio musta tiskiharja, mustikantuoksuiset pesuaineet ja bambukeittiöliina ilahduttavat keittiössä hääriessäni. Zinoti on lisäksi paikallinen yritys!

Åta olin jo sijoittamassa Ålvadokseksi, mutta tuon ihanan ahvenanmaalaisen calvadoksen nimi on jouduttu vastikään vaihtamaan Åpelbrandiksi, joka on varsinainen sanahirviö. Niinpä Å on Åbo: ruoanvalmistuksellinen kotikaupunkini ja hyvä raaka-aineiden hankintapaikka. Suosikkejani ovat Turun kauppatori ja kauppahalli, joista ei voi oikeastaan muuta hankkiakaan kuin lähiruokaa.  Kupittaan Citymarket puolestaan on hypermarketeista paras. Mitä ei noista myyntipisteistä löydä, sitä ei tarvitse.

 

No niin: nyt pitäisi varmaankin sanoa äidin antamat ohjeet tai äidin valmistama kotiruoka. Ei onnistu. Sen sijaan listaan ällöttäviä juttuja: korianteri, munuaiset, löysät ja raa’at kalat, maito, raa’at omenat, margariinin maku – muun muassa. Yök.

Päästiinpä ööhön! Ö-kirjain saa kohtalokseen öljyssä kypsentämisen. Upporasvassa paistamista on turha pelätä, kunhan muistaa lämpötilan 180 C. Se sopii niin munkeille, lihapiirakoille, fish and chipsille kuin  juustotuulihatuillekin. Öljyssä kypsennettyihin ruokiin tulee aivan ainutlaatuisen rapea pinta. Kannattaa hankkia hyvä paistolämpömittari ja homma sujuu kuin tanssi. Öljyistä hyvä on rypsistä puristettu, se ei anna makua ruokiin eikä haise pahalta. 

Kas näin. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti.

Gloria-lehdessä julkkishaastatteluja on tehty aakkosmenetelmällä  vuosikausia, varmaan ihan alusta asti. Melkein kaikilla nuo w-,x-, z- ja å-kirjaimet ovat saaneet samankaltaisen sisällön kuin minullakin – ne voisi yhtä hyvin skipata jutusta. Suosittelen joskus kokeilemaan elämän jäsentämistä aakkosittain – se voi tuottaa yllätyksiä!