Torstai-iltana alkoi olla väsähtänyt olo, ja niinpä iltaruoaksi valmistuikin pekoni&munapiirakka, vaikka ihan muuta oli suunnitelmissa. Jos en ole tullut vielä maininneeksi, olemme Herra R:n kanssa huhkineet kuin heikkopäiset varastojen megasiivouksen kimpussa. Ei ole paljon jäänyt energiaa kulinarismiin.

Mutta piirakka oli oikein herkullinen, se on itseasiassa aamupala piirakassa eli bacon&eggs-muunnos. Ohje on Allt om Mat-lehdestä vuodelta 1999, joka – yllätys-yllätys – löytyi varastosta yhdestä pahvilaatikoista…

Pekoni&muna-piirakka

taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
75 g voita
0,75 dl pienimuruista raejuustoa (cottage cheese)
0,5 dl vettä

täyte:
3 kpl kananmunaa
1,75 dl pienimuruista raejuustoa
1,5 dl kermaa
100 g raastettua kermajuustoa, esim. Oltermanni voimakas
0,5 tl suolaa
mustapippuria myllystä

pinnalle:
2 pak pekonia (n.300 g)
(persiljaa)

Valmista taikina: mittaa vehnäjauhot, voi ja raejuusto monitoimikoneen kulhoon. Pyöräytä ainekset tasaisiksi. Lisää tilkka vettä ja kokoa sen avulla taikina kiinteäksi.

Kauli taikina tai painele se sormilla ohueksi levyksi. Nosta taikina irtopohjaiseen vuokaan, joka on vuorattu leivinpaperilla.

Laita pienempi leivinpaperipala taikinan päälle ja peitä se kuivatuilla herneillä tmv. Esikypsennä piirakkapohjaa 225 C uunissa noin 10 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Ota piirakka uunista ja nosta herneillä peitetty leivinpaperipala varovaisesti pois. Kaada täyte vuokaa ja kypsennä piirakkaa noin 25 minuuttia.

Paahda suikaloitu pekoni paistinpannulla tai uunin jälkilämmössä rapeaksi. Levitä pekonisuikaleet piirakalle, koristele se persiljalla ja nauti kylmän oluen kera.

Pekonipiirakka generoi vähän lisäsiivousta, koska Herra R. sattui keikauttamaan pekonien paahtamisvaiheessa uunipannua niin, että rasvaa pääsi valumaan uunin pohjalle. Unohdin sotkun, mutta laittaessani uunin seuraavan kerran kuumenemaan, peittyi huushollimme melkoiseen savuun ja käryyn. Tulipa uuni pestyä.

Eilen saimme varastoprojektimme päätökseen, kun tuulessa ja tuiskussa pistimme säpäleiksi pari surkeaa hyllyä ja muutaman pikkupöydän. Ne eivät siis enää palanneet ulkovarastoon, jossa on nyt uusi järjestys ja kenties kolmannes vähemmän tavaraa kuin vielä reilu viikko sitten. Kirppikselle veimme jo pari kassillista vaatteita, ja lisää lähtee tänään.

Perjantaina siivosimme kodin vähän perusteellisemmin eli teimme joulusiivouksen. Intouduin jossakin rätti- ja lumppukatselmuksemme vaiheessa höyrymopista. No, sellainen sitten käytiin hankkimassa, mutta ei se noihin tekstiilihommiin sitten kovin hyvin soveltunutkaan. Mutta jo vain lähtivät parketista tahrat samoin kuin eteisen sisal-matosta. Ihan ihmelaite!

Se on siis tuossa kuvassa oikealla. Aivan erityisesti viehätyin siitä, että höyryllä puhdistaminen on täysin ”luomua” eli ei tarvitse käyttää mitään puhdistusaineita.

Kierrättämisen ajatukset ovat muutenkin nyt pinnalla, enkä siis laittanut lainkaan pahakseni, kun sain mahdollisuuden päästä testaamaan Musta5101-tiskiharjaa (vasemmalla kuvakoosteessa). Se on valmistettu kierrätysmateriaalista. Zinoti Marketing, joka harjan tuottaa ja markkinoi, on lietolainen kahden naisen yritys, jonka valikoimiin kuuluu myös cut and set-tarjoilualusta. Sekin on valmistettu kierrätysmateriaalista, Durat-tehtaan ylijäämäpaloista. Jahka nyt ehdin, ryhdyn testailemaan näitä tuotteita. Kauniita ovat molemmat!

Tuo kuvan keskellä oleva vempain on TS-blogeissa omassa tunnuksessani esiintyvä suolamylly. Se on kotoisin Kelovee-kaupasta Paraisilta. Mylly on aivan huippu, sillä se jauhaa karkeaa merisuolaa juuri sopivan hienoksi. Olen jo päättänyt, että hankin meille kodin joululahjaksi pippurimyllyksi toisen samanmoisen. Onhan myllyssä yksi hupaisa ominaisuus tuon hyödyllisen lisäksi: siinä on led-valot, jotka syttyvät jauhantanappia painaessa. Tämmöisen kaamoksen keskellä kaikki valo on tervetullutta, olkoon sitten peräisin vaikka suolamyllystä!

Lopuksi vielä rauhallisempiin tunnelmiin. Tämä suloinen pikkuenkeli makoilee Kukkakauppa Katariinassa ja odottaa joulua. Ainakin nyt näyttää siltä, että saamme valkean joulun. Eilen lunta satoi viistoon ja maisema oli kuin Siperiassa. Samankaltaisena näyttää nousevan tämäkin päivä. Iltapäivällä menemme Herra R:n kanssa kuuntelemaan ja laulamaan kauneimpia joululauluja. Tai siis Herra R. laulaa, minä vaikenen ja nautin osaavampien äänistä.

Jouluun on enää viikko – huh! Ja jippii.