Tervehdys Raadelmasta. Syksy on saapunut meillekin, joskin vastikään. Ihanista, aurinkoisista ja lämpimistä päivistä on saatu nauttia oikeastaan viikkokausia. Vähän hyvitystä kurjahkolle kesälle. Myös keittiön puolella on pikkuhiljaa siirrytty syksyisempiin ruokalajeihin, kuten maivakukkoon.

Pidempään blogiani seuranneet muistanevat mieletymykseni muikkukukkoon (anteeksi tuon linkin takaa löytyvän varhaisen postauksen valokuvat, aivan järkyttäviä).

Viime viikolla lähikaupastamme löytyi yllättäen maivaa eli Perämeren muikkua. Muikku siis menestyy vähäsuolaisessa merivedessäkin. Maivaa pyydetään Raahesta pohjoiseenpäin. Enpä ollut aiemmin maivaa käsitellytkään, mutta kauniita kaloja nämä olivat. Suomutkin nätisti pinnassa.

Kalakukon leipominen ei ole ollenkaan hankalaa, suosittelen sen kokeilemista. Taikina on kuin muovailuvahaa, ja kukon kokoaminen helppoa: ladotaan vaan aineksia napakaksi keoksi.

Itse olen siirtynyt käyttämään perinneohjeista poiketen suurempaa siansivumäärää, koska olen huomannut kukon näin säilyvän mehevämpänä. Ei siis synny kalebassia, jossa muikut kilisevät toisiaan vasten, vaan kiinteä limppumainen leivonnainen. Sanokoot savolaiset mitä tykkäävät…

Jonkin kukkoleipomuksen jälkeen sain aidolta savokarjalaiselta ystävältäni vinkin voidella kukko voilla ennen hauduttamista. Ohje on nyt siis fiksattu:

Muikkukukko

kuoritaikinaan:
5 dl jääkylmää vettä
2 tl merisuolaa
100 g voita (huoneenlämpöistä)
n. 9 dl ruisjauhoja
n. 3 dl vehnäjauhoja

täytteeseen:
1 kg muikkuja, mielellään pienikokoisia
n. 500 g siansivua viipaleina
2-3 tl suolaa

kukon voitelemiseen: voita

Valmista taikina: mittaa kaikki aineet kulhoon ja vaivaa sekaisin. Tuloksena on muovailuvahaa muistuttava elastinen köntti. Jätä taikina odottamaan siksi aikaa, kun perkaat muikut.

Katkaise muikuista päät ja puhko kalat eli poista sisälmykset vetämällä ne pään mukana. Voit myös perata muikut silakoiden tapaan saksilla: leikkaa päät pois ja avaa saksilla kalan vatsa. Vedä sisälmykset pois. Huuhtele peratut muikut nopeasti kylmällä vedellä. Nosta ne lävikköön valumaan ja suolaa kevyesti.

Kauli taikinasta levy, joka on reunoiltaan keskustaa ohuempi. Ripottele keskelle taikinalevyä  noin ruokalusikallinen ruisjauhoja tai puuroriisiä. Sen tarkoituksena on imeä turhat kosteudet kukosta.

Lado täyteaineet kukkotaikinalle: kerroksittain muikkuja ja siansivua. Ripota siansivulle suolaa, muikuissahan suolaa jo on. Jätä päällimmäiseksi kerrokseksi siansivua.

Ummista kukko: käännä taikinalevyn liepeet täytteen päälle. Ummista sauma sormin nipistelemällä. Käytä tilkka kylmää vettä apuna ja hiero kukon pinta sileäksi. Leikkaa tarvittaessa kukon päistä ylimääräistä taikinaa pois ja säästä se. Jos kukosta pääsee tihkumaan paistovaiheessa nestettä, voi ylijäämätaikinalla paikata kukkoa.

Ripottele kukon pinnalle vähän ruisjauhoja. Nosta kukko kaksinkertaiselle leivinpaperille.

Kuumenna uuni 250 C. Paista kukkoa kuumassa uunissa niin pitkään, että pinta kovettuu ja saa vähän väriä. Tämä vaihe vie vajaan tunnin.

Aloita kukon hauduttaminen: ota kukko uunista ja voitele se kauttaaltaan voilla.  Kääri kukko leivinpaperiin ja sen jälkeen alumiinifolioon. Jos kotona sattuu olemaan ns. kinkkufoliota (jossa on paperinen vuori) sopii se tähän oikein hyvin.

Laske uunin lämpötila noin 125 C, ja hauduta kukkoa miedossa lämmössä neljästä kuuteen tuntia. Anna kukon levätä kääreessään hetki, tai jäähdytä kukko ja tarjoa vasta seuraavana päivänä.

Kylmä piimä menee kyytipoikana, olut myös.

Vaan jos ei muikkukukko nappaa, niin tässä vähän eurooppalaisempaa reseptiä: Dijonin tomaattipiirakkaa.

Meillä kävi ihan huippumunkki, kun alkukesästä saimme ihanilta naapureiltamme tomaatin taimia. Nehän tuottivat kiitettävästi satoa! Siitä riitti niin Paholaisen hilloon kuin tomaattipiirakkaankin.

Blogin reseptikoosteesta löytyy useampikin tomaattipiirakan ohje, mutta tässä suosikkini:

Dijon-tomaattipiirakka

pohjataikinaan:
200 g voita
1 kpl kananmuna
1 dl raastettua emmental- tai parmesanjuustoa
1 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja

täytteeseen:
noin 3 rkl Dijonin sinappia
3 dl raastettua emmental- tai parmesanjuustoa
noin 7 kpl kypsää, makeaa tomaattia viipaloituina
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
noin 1 rkl oliiviöljyä

pinnalle: tuoretta basilikaa

Valmista pohjataikina: sekoita ainekset keskenään monitoimikoneessa tai käsin. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan (Ø 24 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla. Nosta piirakkavuoka jääkaappiin odottamaan.

Kuumenna uuni 200 C.

Levitä piirakkapohjalle sinappi. Sitä saa olla reilusti! Ripota juustoraaste sinappikerrokselle ja nostele pinnalle tomaattiviipaleet. Mausta ne kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Lirauta piirakalle vielä tilkka hyvää oliiviöljyä.

Nosta piirakka uuniin ja kypsennä sitä puolisen tuntia. Viimeistele tomaattipiirakka runsaalla basilikasilpulla. Nauti haaleana viinin kera.

Viime viikolla julkistettiin mielenkiintoinen listaus ehdokkaista Suomen kansallisruoaksi. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO sekä liuta elintarvike- ja ruoka-alan järjestöjä ja edustajia olivat asialla. Tässä suora sitaatti tiedotteesta:

”Kansallisruokien finalistit on valittu! 100-vuotias Suomi saa herkullisen syntymäpäivälahjan. Suomelle valitaan kansallisruoka. Ensimmäisessä äänestysvaiheessa 10 000 suomalaista äänesti. Reilusti yli 1000 erilaista suomalaista ruokaa sai ääniä. Kansanäänet ja raadin äänet laskettiin yhteen. Tuloksena saatiin 12 kansallisen ruoka-aarteen listaus. Kaikki valitut 12 ovat voittajia ja tarinan arvoisia. Ne tulevat saamaan ensi vuonna sesongin mukaisen nimikkokuukautensa.”

Ihan hyvältä kuulostaa tähän asti, hyvä idea. Heti tuli mieleeni edesmennyt Jaakko Kolmonen ja jokaiselle Suomen kunnalle nimetyt perinneruokalajit. Mutta sitten taisi mennä herne tämän rouvan nenään. Tässä ehdokkaat kansalliseksi ruoka-aarteeksi:

• Pitsa
• Hernekeitto
• Ruisleipä
• Mämmi
• Kalakeitto
• Viili
• Karjalanpiirakka
• Mustikkapiirakka
• Paistetut muikut/silakat perunoilla
• Karjalanpaisti
• Graavi kala
• Maksalaatikko

”On kiinnostavaa huomata, että elintarviketeollisuuden valmistamat tuotteet hernekeitto, maksalaatikko, mämmi ja viili nousivat kärkitusinaan. Ne ovat osa meidän omintakeista kulttuuriamme ja meillä kaikilla on niistä makumuistoja”, sanoo raadin jäsen ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

Ja tähän varmaan sitten Porilaisten marssi. Onnea satavuotiaalle Suomelle! Frutti di Mare, Margherita ja Quattro Stagioni 🙂 !

No, olen vanhan liiton rouvia. Onneksi listalta löytyy sentään karjalanpaisti, joka nousi omassa mikrotutkimuksessani muutama vuosi sitten suomalaisimmaksi ruokalajiksi. Ja ruisleipäkin, jota silti en osaa nähdä ruokalajina. Mutta antaahan tuo lista einesteollisuudelle boostia ja varmaan siten parantaa koko Suomen tilaa.  Ugh. Olen puhunut. Ja täällä voi sitten käydä antamassa oman äänensä kansalliselle ruoka-aarteelle: https://promo.meltwater.fi/kansallisruoka

Nytpä siis viikonloppua kohti. Kiireitä on riittänyt työssä, mutta sain sentään aikaiseksi syysistutuksen kotioven vierustalle. Kukkasipulit odottelevat multiinpääsemistä, mutta toisaalta takana on vasta muutama kylmä yö. Eiköhän ne ehdi.

Aurinkoista perjantaita ja silleen 🙂