Tai ehkei sittenkään, vaikka tämä joulu oli kyllä yksi parhaista ikinä. Ei ollut turhaa hösäämistä, ei jäänyt yhtään tähderuokia ja tunnelma oli mukavan rauhallinen. Ja sitten oli tämä joulukuusi, ihka eka omassa elämässäni!
Kun vielä maisemakin oli talvinen, olivat olosuhteet kerrassaan ihanat.
Ainoa kenkku juttu taisi olla Rouva R:n flunssa, joka tietysti iski juuri aattoaamuna. En siis päässyt seuraamaan livenä Turun joulurauhanjulistusta, jossa Herra R. lauloi ensimmäistä kertaa muiden Laulun Ystävien kanssa. Hmm, meillä oli siis kaksi ”ekakertajuttua” tänä vuonna, kuusi ja laulua 🙂
Tuttua olikin oikeastaan koko ruokapuoli. Aattona lounaan korvasi lihaliemi ja pasteijat…
… ja illalla söimme Silliä a la Russe. Että se on hyvää!
Joulupäivänä söimme kinkkua ja perunalaatikkoa, joka onnistui nyt paremmin kuin koskaan. Löysin Cittarista Gloria-perunoita, joiden tärkkelyspitoisuus on hyvä (tosin taulukkotiedon mukaan vain noin 15.8 %).
En tiedä, olisiko viime kesä tuottanut poikkeuksellisen hyvä tärkkelyksen perunaan, mutta näistä potuista näki heti, että nyt laatikko onnistuu. Jouduin jo imellöstä rakentaessani lisäämään murskattujen perunoiden joukkoon keitinvettä, kun perunat suunnilleen hajosivat atomeiksi.
Imellös oli jo illalla rusehtava, ja aamulla suorastaan lilluva. Pysäytin imeltymisen, kun ajattelin sen menevän yli, mutta uunissa loora vedeltyi edelleen. Ja arvatkaapa, miltä nuo reunat maistuivat? Siirapilta!
Tapanina lastasimme uuden laivamme mädillä, punasipulilla ja smetanalla. Ne saivat kaverikseen blinejä. Täytyy kyllä kehua Kauppatorin Kalapoikien muikunmädin laatua, ihan huippua. Kuivaa ja sopivan suolaista, ihan täysi kymppi.
Tuo kuva on vaan on aika kamala.
Mätiveneeseen törmäsimme loppusyksystä, kun etsimme Herra R:lle ulsteria (juu, kuulostaa omituiselta). Kävimme turkulaisessa Ocean Spirit-myymälässä tarkistamassa duffelitakkeja, mutta olivat mokomat pieniä.
Vaan kun näin tämän huikean tarjoilupaatin, ei reissu jäänyt turhaksi. Posliinivene on pakattu kauniiseen puulaatikkoon, ja settiin kuuluu myös puulusikka. Myyjän mukaan vene kestää niin tiskikoneen kuin uuninkin, joten laatu on kohdillaan. Tässäpä muuten olisi kiva lahjavihje merihenkiselle päivänsankarille! Muutenkin tuo puoti oli semmoinen, että ostoshulluus voisi iskeä. Parempi siis pysytellä loitolla…
Juuri ennen joulua askartelin meille joulukuuseen paperienkeleitä. Niistä tuli aika söpöjä, vaikka itse sanonkin. Ohje löytyy täältä.
Niin on siis joulut jouluttu ja huomenna palataan arkeen. Leppoisaa sunnuntaita!
Oltiin telkkarin ääressä aattona joulurauhanjulistuksen aikaan 😊
Seesteiseltä näytti teidän joulunne, just ihanalta kuulostikin! Meidänkin jouluilumme sujui leppoisasti ja hätäilemättä (perunalaatikkokin onnistui tai paremminkin sanottuna ei epäonnistunut… ainainen jännitysnäytelmä. Lapsena joulupukki, aikuisena perunaloota. Kauhun tasapaino.).
Ratkaisit samalla yhden mieltäni askarruttaneen ongelman. Laitankin Kuopuksen ostoksille 😉
Kiitos!
Voi harmi, kun tuo mies näkyi Vanhalla Suurtorilla vain vilahdukselta – mutta kyllä hän siellä oli!
Tuo on muuten totta, että joulupukin jännittäminen on vaihtunut perunalaatikon onnistumisen päkittämiseen 😉. Kiva kuulla, että teilläkin meni homma putkeen!
Ja hauskaa, että kaima-agenttini sai tehtävän, taidan aavistaa minkä…
Ihanaa loppuvuotta teille, oletteko K-vedellä vuodenvaihteenkin?
Komeaa oli laulanta komeista miehistä!
K-vesi vaihtuu kaupungin valoihin ja meze-teemaan vuoden vaihtuessa. Asuittaisiinpa lähempänä toisiamme!
No niinpä! Voitaisiin järkkäillä kaikkia tastingeja 🙂
Ja täälläkin oli perunalaatikkojännitystä.. Imeltyi hyvin, mutta huomasin vasta laatikon uuniin kolmessa eri astiassa saatuani, että suola unohtui. Ei muuta kuin laatikot ulos ja suolaa sekaan. -Ensi vuonna minäkin laitan imeltymisen alulle jo edellisiltana. Jostakin kumman syystä olen nimittäin herännyt aikaisin aattoaamuna keittämään perunoita laatikkoa varten.
Pääasia, että muistit suolan :)! Mutta joo, imellyttäminen sujuu mainiosti yön aikana. Mikään ei ole makeampaa kuin kunnon yöuni – ainakin jouluaikaan.