Näin vuoden päättyessä tuntuu olevan tapana muistella kokkailun huippuhetkiä ja parhaita juttuja. Rouva Raadelma kelaa vuoden pahimpia mokiaan. Rapatessa roiskuu  🙂
Tadaa, siinäpä kämmien kärkikolmikko!

Ehdottomasti kammottavin ruoka oli juhannuksen viskimarinoitu flanksteak. Maku puistattaa vieläkin: valkosipuli + viski = krapula. Arrggh!

Sijalle kaksi kipuaa kokeiluni, jonka tein Turun Neitsytperunafestivaalien blogikilpailua varten. Päätin kokeilla varhaisperunafondantia. Phuuh, se oli karseaa. Lisäksi ölväsin testiin puoli kiloa voita.

Kolmanneksi kamalimman tilasta kisailtiin ankarasti, mutta päädyin taannoiseen kalkkuna-ateriaan. Se ei pöydässä vanhentunut kymmentä minuuttia.

Pääsiäistunnelmissa kokkailin karitsanpotkaa. Ruoka näytti oikein herkulliselta, mutta makua siinä ei ollut lainkaan. Miten voi semmoisenkin saada aikaan?

Sen sijaan kesän ahvenkeitossa oli makua, mutta niin vastenmielistä kalan makua, ettei pahemmasta väliä. Kaiken lisäksi yritin tehdä sopan perheemme perinneohjeella hapanleipineen kaikkineen. En yritä enää.

Keittorintamalla ei muutenkaan sujunut. Oletteko nähneet näin rumaa suppilovahverokeittoa ikinä? Kuin kostutettua pölypussin sisältöä.

Aika usein syyllinen epäonnistumiseen on Rouvan suunnaton mukavuudenhalu, tai suomeksi sanottuna silkka laiskuus.

Kesällä tein grilliruoan lisäkkeeksi moussakaa, mutta funtsin, että ihan turhaa itkettää munakoisoja, saati paistaa niitä. Ja tosi turhaa keitellä bechamel-kastiketta, kai se nyt jogurtistakin syntyy. Lopputulos oli vetistä mössöä, joka maistui kitkerältä.

Joskus vika löytyy raaka-ainevalinnastakin: tein tutulla Sikke Surmarin ohjeella mureketta, mutta valitsin epäshuomiossa rasvaisempaa naudan jauhelihaa. Lientä riitti, mutta liha oli kadonnut kypsennyksen aikana. Ei hyvää.

Mutta kyllä vikaa on myös taidoissani. En esimerkiksi osaa paistaa muurinpohjalettuja. Nuo kauneimmat (=päällimmäiset) letut ovat Herra Raadelman tekemiä. Omani olivat rikkinäisiä, löysiä ja paksuja tahnakasoja. 

Toinen eräänlainen osaamattomuusalueeni on hosuminen. En aina jaksa olla huolellinen. Siitä sitten seuraa semiraakaa risottoa, esimerkiksi.

Huoh… Nämä otokset ovat siis vuoden 2014 kuva-arkistosta. Kaikista mokaruoista ei ole edes valokuvaa!

Vaan tällä kuva-aasinsillalla pääsenkin toiseen aiheeseen: sain nimittäin lahjakortin Rajala Cameran uutuusvalokuvakirjaan (osittaisen). Tein joulunpyhinä kuvakirjan niistä onnistuneemmista otoksista. Tässä vähän näytteitä:

Kirjan sivuille pystyy rakentelemaan kuvasarjoja ja tekstin liittäminenkin sujuu helposti.

Kirja on kooltaan 30 cm x 30 cm, joten aukeamista tulee komeita yli puolimetrisinä. Kirjan sivut ovat tukevaa kartonkia eikä aukeamilla ole lainkaan keskitaitosta.

Sivupohjia ja erilaisia kuvatehosteita löytyy myös laaja valikoima. Päätin kokeilla niitä mahdollisimman paljon, mikä ei tietenkään ole mitään pro-meininkiä. Mutta hauskaa!

Sellainen oli siis Rouva Raadelman ruokavuosi 2014. Blogissa on ollut päivityspuolella vähän hiljaisempaa kuin aiempina vuosina, mutta kävijöitä reippaasti enemmän.

Lämmin kiitos teille kaikille ihanille blogini lukijoille kuluneesta vuodesta! Tapaamisiin vuonna 2015!

Hyvää uutta vuotta teille kaikille!