Blogihiljaisuus on johtanut jo siihen, että hädin tuskin muistan kuinka WordPressiin kirjaudutaan. Hmm. Liekö tuo haitallista? Vaan yritetäänpä nyt kuitenkin, sillä olimme reilu viikko sitten SUUREN keittiöinspiraationlähteen äärellä. Kävimme syömässä ravintola Kaskiksessa!
Kaskis on todella suosittu ravintola, eikä syyttä. Olin suunnitellut tarjoavani rakkaalle assistentilleni Herra Raadelmalle ”virman pikkujoulujuhlan” juuri Kaskiksessa, ja varasin meille pöydän joskus ennen joulua. Koska halusimme nauttia aterian tolkulliseen aikaan eli klo 19.30, löytyi vapaa aika helmikuun alussa. Ihan hyvä pikkujoulupäivä sekin.
Olimme kuulleet Kaskiksesta pelkkää hyvää ja saaneet suosituksen valita aterialle Kaskismenun ja viinipaketin. Kannatti, sillä pääsimme suorastaan huikeaan makukaruselliin.
Amuse bouchena siemailimme palsternakkasosekeitot. Hövelinä emäntänä tarjosin rakkaalleni lasillisen Taittingeria, ja sain sitä siinä sivussa itsekin 🙂
Mielettömän herkullisen cevicheannoksen siika oli Houtskäristä. Olin jo tässä vaiheessa purskahtaa itkuun silkasta onnesta.
Seuraava ruokalaji oli suistaa tuolilta: lammaskebab! Pitaleivät olivat tietysti paikalla leivottuja. Lammas suli suussa, jogurttikastike ja tomaattisalsa sopivat settiin ja juomaksi tarjottiin Sandelsia! Jess! Toki saimme myös viiniä, mutta olut sopi kyytipojaksi ainakin minun mielestäni paremmin.
Jos nyt jotakin olisin aterialta jättänyt pois, olisi valinta osunut purjo-perunasosekeittoon. Se oli hyvää ja sitä oli paljon, ja possunlihakin maistui mukavasti, mutta tässä vaiheessa alkoi vatsa jo täyttyä.
Niinpä tämä mestariteos – kuha-annos – sai jo etsiä paikkaansa. Kastike oli kerrassaan jumalaista. Voisoosi sai makua kylmäsavustetusta hauenmädistä. Maestro itse eli huippukokki Erik Mansikka kävi annostelemassa kastikkeen lautasille. Sympaattisenoloinen kaveri Tuto-lippiksineen!
Kuha oli Airistolta ja rapeapintaiseksi paistettua, juuri oikeassa kypsyydessä. Perunat olivat muistaakseni savustettuja ja porkkanoita oli ”erikmansikkamaiseen” tyyliin useilla eri tavoilla valmistettuina.
Anteeksi muuten nämä kännykkäkameralla ottamani kuvat. Toinen pääruoka oli pippuripihviä Kaskiksen tapaan. Viitsinkö mainita mitään kastikkeesta? Kyllä: se oli parasta pippurikermakastiketta ikinä.
Ateria päättyi suolaheinägranitéen. Sen kumppaneina oli Granny Smith-palleroita ja financier-kakkusia, jotka olivat niin ikään palloina. Kevyt, suorastaan kesäinen annos puhdisti suun ja täydensi kokonaisuuden.
Olimme sanattomia aterian päättyessä. Ruokalaji toisensa jälkeen yllätti iloisesti, henkilökunta oli supermiellyttävää ja ravintolan miljöö nuorekkaan reipas.
Me nyt ainakin tiedämme minne suunnata, kun seuraavan kerran haluamme hemmotella itseämme. Kokemuksemme Turun ravintoloista ovat olleet mitä moninaisimpia (kauniisti sanottuna) ja aivan avoimesti olen kadehtinut tamperelaisia Berthastaan. Eipä tarvise enää 🙂
Tuosta unohtumattomasta illasta seurasi pieni keittosessio, sillä halusin kokeilla palsternakkasosekeittoa kotikeittiössä. Tuli namia, ja väittäisin maun osuneen melko lähelle Kaskiksen amusekeittoa.
Koska en käytä liemitiivisteitä tmv. lorautin liemeen valkoviiniä. Sen voi siis korvata jollakin kasvisfondilla. Ja tuon Koskenlaskija-ruoka -tuotteen voi varmasti korvata perinteisellä sulatejuustolla. Satuin vain hankkimaan sitä kokeeksi meille, ja tuntui toimivan hyvin.
Palsternakkasosekeitto
5 kpl palsternakkoja (n. 700 g)
n. 4 kpl jauhoista perunaa
1 kpl pieni sipuli
n. 50 g voita
suolaa maun mukaan
muutama kokonainen valkopippuri
pari laakerinlehteä
n. 7 dl vettä
1-2 dl kuivaa valkoviiniä
1 tlk Koskenlaskija-ruokaa (250 g)
3 dl kermaa
Kuori ja kuutioi palsternakat, perunat ja sipuli. Kuumenna kattila ja sulata voi, lisää kasviskuutiot. Paistele kasviksia hetki, mausta suolalla ja kaada kattilaan vettä niin paljon, että kasviskuutiot nippanappa peittyvät. Lisää mausteet ja keitä miedolla lämmöllä kunnes kasvikset alkavat soseutua.
Soseuta keitto, lisää valkoviini ja kiehauta keitto. Tarkista maku. Lisää Koskenlaskija ja kerma, kiehauta uudelleen. Tarjoa ruisleivän ja kylmäsavuporon kera.
Nyt sitten vaan oikein mukavaa alkavaa viikonloppua, talvilomalaisille leppoisia lomapäiviä ja teille kaikille iloista ystävänpäivää!
Tuonne ravintolaan minäkin tahtoisin! Ei vaan tunnu koskaan olevan Turkuun asiaa täältä keskeltä maata
Kannattaa siis varta vasten lähteä Turkuun! On täällä paljon muutakin koettavaa, tervetuloa 🙂
onpas teillä ollut ihanat eväät! varsinkin se Taittinger.. 😉 Oikein superkivaa Ystävänpäivää teille molemmille!
Juu, suosittelen Kaskista ihan vilpittömästi. Ihqua ystistä Pariisiin 🙂
Harmi, kun täältä Etelä-Savosta on niiiiiiin pitkä matka Turkuun. Hyvää Ystävänpäivää.Lapastaivas
Hyvää ystävänpäivää sinullekin, näin vähän myöhässä tosin 🙂
Ja harmi tosiaan tuo etäisyys, mutta suosittelen Turkua vaikka kevätretken kohteeksi!