Kesä on jo ehtinyt pitkälle – ja jokseenkin huomaamatta. Helteiset päivät ovat seuranneet toistaan ja ainakin meillä ruokahuolto on jäänyt pikaisten ateroiden varaan. Kun ei jaksa heilua keittiössä yhtään ylimääräistä hetkeä. Luvassa sekalaisia kokkailujuttuja Raadelmasta 🙂

Tuntuu, että juhannuksestakin on jo ikuisuus! No, meillä mentiin perinteistäkin perinteisemmällä aterialla eli varhaisperunoiden kaveriksi valmistin kotijuustoa (klik), voisoosia (klik) ja pari silliversiota (kuuman ja kylmän).

Uusi silliresepti löytyi muistaakseni Hesarista: piparjuurisilli. Testasin sitä pariin kertaan ja lisäsin vähän ytyä eli kasvatin piparjuuren määrää ja nostin makua lirauksella väkiviinaetikkaa.

Piparjuurisilli

1 pkt matjessillifileetä (noin 280 g)
1 prk ranskankermaa (150 g)
noin 0,5 dl raastettua piparjuurta
1 tl väkiviinaetikkaa
1 tl sokeria
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripaus merisuolaa

pinnalle: kapriksia

Huuhtaise sillifileet kylmällä vedellä, kuivaa talouspaperilla ja leikkaa annospaloiksi. Asettele sillipalat tarjoiluastiaan.

Valmista kastike: sekoita notkistetun ranskankerman joukkoon vastaraastettua piparjuurta makusi mukaan. Lisää joukkoon väkiviinaetikka, sokeri, pippuri ja ripaus suolaa. Levitä kastike sillin päälle.

Anna sillin tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ajan tai seuraavaan päivään. Viimeistele kapriksilla. Tarjoa hyvien perunoiden kera.

Perunat ovat kyllä ihan parhaita hellepäivänä, niin vastakeitettyinä kuin jäähtyneinä, jääkaapista leivän päälle viipaloituinakin.

Juhannusillalla herkuttelimme kerrassaan upeilla juustoilla, jotka kävimme hankkimassa Paraisilta Jordkällare-puodista. Lämmin suositus huikealle juustomyymälälle!

Mansikat kypsyivät tänä vuonna poikkeuksellisen varhain ja jo juhannuksena niiden makuun pääsi mukavasti. Suosimme tässäkin paikallista tuotantoa eli hankimme mansikkamme Saksan tilan myyntipisteestä.

Kuvan kakku on valmistettu tupla-annoksena.

Huomasin ihmeekseni, että en ole julkaissut täällä blogissani Brita-kakun ohjetta lainkaan. Vahinko on nyt korjattava, tässäpä resepti:

Brita-kakku

pohjataikinaan:

125 g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
2 kpl kananmunan keltuaista
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenkiin:

2 kpl kananmunan valkuaista
1,5 dl sokeria

täytteeseen:

4 dl vispikermaa
sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 l mansikoita ja/ tai mustikoita, viinimarjoja, vadelmia

Kuumenna uuni 175 C. Peitä leivinpelti leivinpaperilla.

Erottele kanamunista keltuaiset ja valkuaiset.

Valmista ensin pohjataikina:

Yhdistä vehnäjauho ja leivinjauhe.

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri sekä vaniljasokeri vaahdoksi, lisää keltuaiset yksitellen taikinaan hyvin vatkaten. Siivilöi joukkoon kuivat aineet ja lisää lopuksi maito. Sekoita taikina sileäksi ja levitä leivinpaperin päälle uunipellille ohueksi kerrokseksi. Jätä odottamaan hetkeksi ja valmista marenki.

Valmista marenki: vatkaa valkuaisia hetki ja lisää sokeri vähitellen. Vaahdota kovaksi vaahdoksi.
Levitä marenki pohjataikinan päälle.

Paista 175 asteessa n. 20-30 minuuttia kunnes marenki on kauniin ruskeaa.

Anna kakun jäähtyä hyvin ennen täyttämistä, esimerkiksi leivinpaperilla peitettynä yön yli. Leikkaa kakku kahteen osaan. Siirrä pohjapala tarjoiluvadille (liu’uta leivinpaperin avulla, niin levy ei murru). Vatkaa vispikerma hyväksi vaahdoksi ja mausta sokerilla sekä vaniljasokerilla.  Levitä kermavaahto pohjapalalle, ripota enin osa marjoista sen päälle ja nosta varovaisesti kansiosa täytteen päälle. Viimeistele kakku tomusokerilla ja marjoilla.

 

Kuumimpina kesäpäivinä ulkona ei oikeastaan ole pystynyt oleilemaan kuin vasta iltapäivän puolella. Jonakin helteisenä iltapäivän hetkenä nautimme kuitenkin perinteisistä Aperol Spritzeistä.

On meillä näköjään nautittu kala-aterioista enemmänkin, koska parmesaanimajoneesilla kuorrutetun kylmänä tarjottavan lohen kuva oli tallentunut puhelimen kameraan.

Jos jokin on ollut ilon ja ihmetyksen aihe tänä kesänä, niin tämä upeus eli dahliamme. Sekin on paikallista tuotantoa, Liedon Kukka ja puutarhasta hankittu. Enkä ole onnistunut edes tappamaan sitä vielä 🙂

—

Alan varmaan käydä vanhaksi, tai siltä on nyt ainakin tuntunut. Jokin ihmeellinen haikeus on vaivannut jo jonkin aikaa. Tai sitten tämä tunne johtuu vastikään lukemastani tekstistä, joka on ote Merete Mazzarellan teoksesta ”Syksystä syksyyn” ja joka liittyy heinäkuuhun. Mazzarella siteeraa tässä suomenruotsalaista esseisti Hans Ruinia:

”Yksi kesän viikoista on aivan omanlaisensa. Se on heinäkuun puolivälin viikko. Silloin kesä kääntyy akselinsa ympäri. Silloin kaikki muuttuu muutamassa päivässä. Sitä ennen näemme edessämme rivin päiviä, jotka tuntuvat loputtomasti työntyvän toisiinsa äärettömyyksiin ulottuvana näkymänä. Sen jälkeen meillä on jäljellä vain muutaman päivän lykkäysaika. Se viikko vie meiltä enemmän kuin mikään muu kykenee antamaan.”

”Eivät asiat elämässäkään ole toisin. Siinäkin kaikki muuttuu parissa vuodessa. Vielä eilen saattoi tuntua, että elämä on edessämme. Ja tänään enin osa vaikuttaa ohitetulta. Rajattomat lupaukset tulevista vuosista putoavat kuin tyhjät norkot, jotka eivät ole koskaan tehneet hedelmää.”

Näihin tunnelmiin, kuulemiin.

(edit. 23.7.21 Brita-kakun reseptin valmistusosuutta täsmennetty)