Ihanaa perjantaita! Mikä sopisi paremmin viileään ja lumiseen viikonloppuun kuin lämmin sauna, kylmä olut ja makoisa silligratiini? 

Ainakin meille Herra Raadelman kanssa elämän pienet ilot – kuten kunnon saunailta – tuovat mielihyvää. Löylyistä tullaan vivoittelemaan takan ääreen (hieman epäloogista toki) ja nautitaan tuopponen Karhua. Saunan jälkeen olo on rento ja levollinen, yöunikin maittaa paremmin.

Saunomisen aikana uunissa muhevoituu silligratiini, tai oikeastaan sillipaistos, koska en käytä sillin kanssa juustokuorrutetta. Resepti on napattu jonkun sillintuottajan sivustolta, ja alkuperäisessä ohjeessa mukana oli juustoa.

Sillinä olen viime aikoina suosinut ravintolasillifileitä, jotka ovat edullisempia ja ehkä inan miedomman makuisia kuin vakuumipakatut sillifileet. Mielestäni matjessilli on ihan parasta, lievästi anjoviksen kaltaista maultaan.

Kaiken kaikkiaan tämä on helppo herkku:

Saunaillan silligratiini

noin 1 kg kuorineen keitettyä perunaa
noin 200 g matjessillifileetä tai ravintolasillifileetä
2-3 kpl sipulia
nokare voita
1-2 dl hienonnettua tilliä
mustapippuria myllystä
ripaus merisuolaa
2-3 dl kuohukermaa

Kuori ja viipaloi perunat jäähtyneinä. Paloittele sillifileet. Hienonna sipulit ja kuullota voinokareen kanssa. Hienonna tilli.

Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain perunaviipaleita, silliä, sipulia ja hienonnettua tilliä. Mausta kerrokset mustapippurilla ja suolaripauksella. Laita päällimmäiseksi kerrokseksi perunaa. Kaada päälle kerma.

Kypsennä 200 asteessa n. 1 t. Painele pintaa lusikalla kerran paiston aikana. Peitä foliolla, jos pinta tummuu liikaa. Anna gratiinin vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Olen jo useaan kertaan hehkuttanut silliä ja julkaissut ainakin yhden sillipaistoksen ohjeenkin (klik).  Myös sukulaisruoka Janssonin kiusaus on on esiintynyt blogissani. Ehkä ikävintä näissä kalapaistoksissa on niiden tuoksu. Vasta nyt olen keksinyt keinon, jolla hajuhaitta helpottuu, ja se on niinkin yksinkertainen juttu kuin sipulin kuullottaminen ennen vuokaruoan kokoamista. Etenkin Janssonin kiusauksen tuoksut viipyvät sitkeästi huushollissa, jos käyttää pakastettua peruna-sipulisekoitusta. Olenkin siirtynyt käyttämään pakasteperunasuikaleita ja itse käsiteltyä sipulia, ja johan on toiminut sievästi ja liki hajuttomasti.

Olen viime päivinä ihaillut lumisen maiseman lisäksi tammikuun valoa. Valon väri on jotenkin ihana, maitomainen. Lisäksi tuntuu siltä, että valo kulkee jotenkin hitaasti.

Räpsin pari kuvaa meiltä testatakseni valon käyttäytymistä kameran linssillä. Etenkin tässä kuvassa, joka on keittiöstämme, tuo valon luoma tunnelma on selkeästi aistittavissa. Valkoinen pöytä ja Nandor Mikolan akvarelli istuvat värimaailmaan. Ikkuna onkin pohjoisen puolella.

Myös olohuoneen puolella sävyt ovat himmeitä, vaikka ikkunat näyttävät etelään ja länteen (suunnilleen ainakin). Onneksi maalautimme muutama vuosi sitten tuon matalan päätyseinän vaalean harmaaksi. Se rauhoitti yleisilmettä. Kotilaiturilta hankittu Ernst-vaasi on suosikkini tulppaanikimpuille. Pelkistettyä kauneutta.

Samaisen maalirempan yhteydessä alakerran huoneiden päätyseinät maalattiin tummemman harmaiksi, ja nekin jaksavat ihastuttaa edelleen. Veikko Marttisen Nora-maalauksesta löytyy juttua tästä blogiartikkelistani, jos kiinnostaa tarina ”Kotkan Ruususta” :).

Ja arvatkaapa mitä löytyi Kukkakauppa Flörin valikoimista viime viikolla? Helmililjoja! Varma lupaus keväästä!

Oikein suloista tammikuista viikonloppua teille kaikille! Viikon päästä päästäänkin jo helmikuuhun.