Hei hoi arki! Juhannukset on juhlittu ja edessä on pari viikkoa tavanomaista elämää ennen kesälomaa. Juhannuksen kokkailut eivät menneet aivan putkeen, mutta aaton ateria onnistui mielestäni hyvin. Sen aloittivat sinappisilakat.
Sinappisilakat valmistin mukaillen legendaarisen Sorsapuiston grillin ohjetta. En ensinnäkään irrottanut silakoista nahkoja ennen etikkavesikylpyä, vaan vasta sen jälkeen. Fileoiminen käy huomattavasti sutjakammin kemiallisesti esikypsytetyistä fileistä.
Toiseksi: laitoin sinappia tuntuvasti enemmön kuin alkuperäisohjeessa. Tämä on muuten ruokalaji, johon mielestäni ei kannata käyttää Dijonin sinappia, vaan tuikitavallista suomalaista makeahkoa sinappia. Oikein sopivaa on Suomeen palannut Turun Sinappi, etenkin sen vihreään tuubiin pakattu versio.
Sinappisilakat Sorsapuiston grillin tapaan
750 g silakkafileetä
5 dl vettä
1 dl väkiviinaetikkaa
1 rkl merisuolaa
sinappikastikkeeseen:
1,5 dl rypsiöljyä
0,75 dl sinappia (makeaa tai tavallista, ei kuitenkaan Dijon)
0,5 dl valkoviinietikkaa
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
1-2 tl merisuolaa
0,5 tl valkopippuria
ainakin 1 dl hienonnettua tilliä
Huuhtele silakkafileet nopeasti kylmällä vedellä. Valuta.
Sekoita kannellisessa teräs- tai lasiastiassa kylmään veteen väkiviinaetikka ja suola. Sekoita, kunnes suola on sulanut liemeen. Lisää joukkoon silakkafileet. Peitä astia kannella ja nosta jääkaappiin. Anna kalojen vetäytyä yön yli.
Kaada liemi pois ja irrota silakkafileistä nahkat. Valuta filepalat.
Sekoita kaikki sinappikastikkeen ainekset keskenään. Tarkista maku. Kastike saa olla kirpeää.
Lisää silakkafileet sinappikastikkeeseen. Siirrä seos kannelliseen lasipurkkiin tmv. ja nosta purkki jääkaappiin. Anna sinappisilakoiden tekeytyä ainakin yön yli, mielellään pidempäänkin.
Tarjoa ruisleivän tai perunoiden kera.
Hyvin tekivät kauppansa nämä eväät. Palailen toiseen onnistuneeseen ruokalajiin, kermaiseen pyttipannuun, pikapuoliin. Täytyy vähän kartuttaa kuva-aineistoa ennen sitä.
Mutta voin jo avautua juhannuksen ruokakatastrofista. Olin juhannuspäivää varten hommannut meille kuvepaistia, jota on kovasti kiitelty mureudestaan ja mehevyydestään.
Googlailin reseptejä ja päädyin viskimarinoituun kuvepaistiin eli flank steakiin. Kuulemma jenkkigrillausklassikko. Törsättiin ja ostettiin oikein kunnon bourbonia ihan tätä varten.
Kuve pääsi Jack Daniels-kylpyyn vuorokaudeksi ja kypsennyskin tehtiin kelloa vahtien. Eikä voi moittia rakennetta, oli se mehevää ja mureaa, mutta maku oli niin karsea, että enpä osaa nimetä mitään vastaavaa. Valkosipuli + viski = krapulanmakuinen kokonaisuus. Yöks.
Ruoka jäi siis syömättä. Sunnuntaiksi olin suunnitellut meille muurinpohjalettukestit, mutta ne puolestaan esti kokolailla jatkuva sade. Oli niin kylmääkin, että lettupannun kuumentaminen ulkona ei olisi luonnistunut.
Eipä siis muuta kuin lähikauppaan ja korvaushankintoja tekemään. Lopulta nautimme possunkyljyksistä ja tölkkiherneistä, ja olo oli oikein jouluinen. Ja sehän onkin ovella kuuden kuukauden kuluttua :).
Silakka on herrojen herkkua, mutta ai että, kyllä se maistuu meille frouvillekin! Nams 😛
No niin maistuukin! Silakkaa väheksytään ihan turhaan. Jos kokee maun liian voimakkaana, voi poistaa silakan nahkan. Maku nimittäin on juuri siinä. Varmaan myös tottumiskysymyksiä: jos on lapsesta asti tottunut silakan tai muikun makuun valitsee varmasti tutumman.