maksaa_bataattia (1024x683)

Katselimme  Herra R:n kanssa viime viikolla Top Chef 2013-ohjelmaa, jossa kilpailijat joutuivat ensitöikseen valmistamaan lapsuutensa merkittävimmän ruokalajin. Osa kokeista toteutti lapsuusruokansa tunnollisesti alkuperäisannoksen kaltaiseksi, osa muokkasi 2000-luvulle soveltuvammaksi. Jälkimmäiset saivat kiitosta – ja aivan aiheesta. Ei todellakaan osoita suurta kyvykkyyttä ammattilaiselta valmistaa lihapullat ja perunamuusi an sich ja kuluttaa puuhaan kolme tuntia. Aika ovela tehtävä tuomareilta!

No, aihe jäi taas kaihertamaan Rouva Raadelmaa. Vietimme Herra R:n kanssa toipilaspäivää ja kertasimme pitkän tovin lapsuuden ruokamuistojamme. Yllättävän suppeat olivat 1950-luvun lopun ja 1960-luvun arkiruokalistat: paljon keittoja (liha-, kala,- makkara- ja hernekeitot), kastiketta ja perunaa (jauheliha-, sianliha-, tilliliha- ja kananmunakastikkeita, ei mitään pastakastikkeita) ja laatikkoruokia (lihamakaroni-, silakka- ja lihaperunalaatikoita). Eineksiä ei käytetty kummassakaan perheessä eikä puolivalmisteita oikein ollut, poikkeuksena kotletit. Kappaletavarana paistettiin kyljyksiä ja maksapihvejä, jonka me molemmat nimesimme herkkuruoaksemme.

Aloin pohtia, miten saattaa yhteen Herra R:n äidin maksakastikkeen ja meidän äidin maksapihvit. Herra R:n äiti kuutioi maksapalat ja maustoi kastikkeen valkopippurilla. Meidän äiti paistoi pekonia ja maksapihvejä, lisäsi pannulle kermaa ja ruoka oli valmis.

Pekoni-kermakastike on aika rasvaista, joten se päätyi muutoslistalle. Pekoni sinällään sopii mielestäni maksan makulisäksi, joten päätin paistaa pekonit rapeiksi ja tarjota erillään kastikkeesta. Koska lisäkeruokana perunamuusi olisi ollut liian tavanomainen, ja koska Me-lehdessä oli kiva vinkki bataatista, päätin korvata sillä perunan.

Lähikaupan valikoima toi oman lisänsä ruokaa, kun tuoretta salviaa ei ollut saatavilla. Korvasin sen veriviiniheinällä. Ja siinä se sitten oli: maksapihvit versio 2.0!

MAKSAPIHVIT BATAATIN JA PEKONIN KERA

(kaksi reilua annosta)

1 kpl bataatti (isohko)

n. 150 g pekonia
n. 400 g naudan maksaa viipaleina
valkopippuria
(suolaa)
n. 3 dl kermaa
1 rkl soijakastiketta

Laita uuni kuumenemaan 200 C. Huuhtele bataatti ja laita se uuniritilälle alumiinifolioviipaleen päälle (itse laitoin suoraan rirtilälle, ja nyt saan pestä uunin). Kypsennä noin 40 minuuttia tai kunnes bataatti on kypsä. Nosta bataatti uunivuokaan ja viillä kuori auki. Palastele bataatti ja nosta palat kuoresta. Ripota halutessasi pinnalle  suolakiteitä.

Paahda pekoniviipaleet ja siirrä uunivuokaan uuniin odottamaan. Nosta pekonirasvaan paistumaan maksaviipaleet. Käännä ne ja mausta valkopippurilla. Pekonin rasva oli yllättävän suolaista, joten pihvit kannattaa maustaa muuten vasta pöydässä. Kun maksaviipaleet ovat ruskistuneet, lisää pannulle kerma. Kiehauta pihvit nopeasti ja nosta uunivuokaan. Keitä kermaa kasaan hetkinen, lisää tilkka soijakastiketta ja tarkista maku. Kaada kastike uunivuokaan maksaviipaleille.

Revi salvianlehdet tai veriviiniheinä karkeasti ja ripota annoksen päälle. Tarjoa heti.

maksaa_ja_bataattia 003 (910x1024)

Aterialle olisi sopinut jokin kirpeä lisäke, vaikkapa lusikallinen puolukkaa. Hyvää se oli näinkin! Pekonin rapeus ja bataatin makea pehmeys sopivat loistavasti yhteen. Kermakastike ja maksapihvi muodostivat perinteisen makuparin. Verviiniheinä toi kivaa karvautta suupalaan.

Ainoa, joka ei toiminut, oli punaviinimme. Malbecistä puristettu Trapiche ei istunut aterialle lainkaan, eli olisi pitänyt poiketa Alkoon ja pyytää neuvoa.

Oli muutenkin kivaa vähän haastaa itseään, ja vaikka lopputulos ei nyt ihan mullistavalta vaikutakaan, oli tämä pitkästä aikaa oivalluksen juhlaa. Välillä kun tuntuu siltä, että hiihtelen valmiiksi hiulatuilla laduilla ja pitäisi uskaltautua umpihankeen, pois omalta mukavuusalueeltaan.

Itsekin reseptikehitystyötä tehneenä tiedän, että uuden ruokalajin keksiminen vastaa aivan aidosti uuden tähden löytämistä.  Jean Anthelme Brillat-Savarinhan tuon lausui: ”uuden ruokalajin keksiminen saa aikaan enemmän inhimillistä onnellisuutta kuin uuden tähden löytäminen”.On se sen verran ”kovvoo hommoo”, ja siksi esimerkiksi joitakin ruokablogeja lukiessani hymähtelen, kun innokas bloggaaja väittää keksineensä sapuskansa ihan itse. Äitisi ne keksi.

Ugh. Olen puhunut.

2 kommenttia artikkeliin ”Lapsuuden lempiruoka 2.0

  1. Komeita lähikuvia nykyään, onnittelut! Rouvalla taitaa olla aikas spessu obiska käytössä. Toi maksakastike on kyllä ihan niitä lapsuuden delikatessejamme. Tuolla tapaa tehtynä pekoneista ei tule silleen suussa muljahtelevia vaan ihanan rapsakoita, niin kuin ne parhaimpia ovatkin.
    Jään odottamaan mureke kakspistenollaa, hehee…

    1. Hehhee, saat odottaa mureketta vielä muutaman vuosikymmenen! Ei vaineskaan, sain mielenkiintoisen murekeohjeen Herra R:n yhdistystoverilta ja teinkin sitä: https://rouvaraadelma.com/2012/09/25/rapsakkaa-mureketta/ Pitäisi vaan saada sellainen höyryuuni, niin voisi murekkeen ilosanomaa levittää laajemminkin.

      Obiska on ammattilaisen valitsema, mikä selittää lähiksien parantuneen laadun (Canon EF 50 mm f/1.8 jos oikein muistan, mitään en sen erityislaadusta ymmärrä). Opaskirja on vielä kesken, mutta jotakin on jo tullut kekkailtuakin. Nyt on karmea polte toiseen objektiiviin, eli tää menee juuri niin, että ruokahalu kasvaa syödessä. Mikä sanonta sopii tähän blogiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s