Tein jokunen viikko sitten Nigella Lawsonin innoittamana kananmunilla täytettyä mureketta, joka oli ihan ok, mutta ei säväyttänyt erityisemmin. Rakas puolisoni osallistui suunnilleen samoihin aikoihin herraklubinsa kokoukseen, jossa oli tarjottu aivan erityisen maukasta mureketta. Se oli ollut herkullisuuden lisäksi rapeaa. Kun olin muutamat hehkutukset aiheesta kuunnellut, tartuin toimeen ja pyysin valmistusohjeen murekekokiksi paljastuneelta Herra L:ltä. Ohje poikkesi perinteisistä versioista monellakin tavalla, ja täytyy myöntää, että mureke oli juuri kuvatunkaltaista eli rapsakkaa, erittäin täyteläistä ja mikä parasta – kylmänä hyvin leikkautuvaa.

HERRA L:N RAPSAKKA LIHAMUREKE

1 kg naudan paistijauhelihaa
5-6 kpl isohkoa sipulia (n. 1 l hienonnettua sipulia)
1- 2 pss ranskalaista sipulikeittojauhetta
1-2 dl korppujauhetta
3 dl kermaa
mustapippuria maun mukaan
n. 1 tl suolaa (tai maun mukaan)

Sekoita jauhelihan joukkoon erittäin hienoksi kuutioidut sipulit sekä loput aineet. Murekemassa on melko töpäkkää, sen voisi varmasti jättää pehmeämmäksikin. Levitä murekemassa voideltuun uunivuokaan noin viiden senttimetrin paksuiseksi levyksi. Nosta vuoka 200 C uuniin ja kypsennä noin tunnin ajan. Jos käytössäsi on höyryuuni (kuten Hra L:llä mutta ei meillä, nyyh), laske höyryä uuniin paiston aikana.

Ota murekeuunista ja valuta vuokaan kertynyt neste kulhoon tai pieneen kattilaan. Siitä saa hyvän kastikkeen tai lientä voi käyttää antamaan makua sienikastikkeeseen. Kumoa mureke ja jatka sen paistamista niin, että pohjapuolikin rapeutuu. Itse kippasin murekkeen pinnoitetulle uunipellille, jossa paistoin murekkeen tästä eteenpäin. Jatka siis paistamista: ensin hetki 200 C, sitten noin 100 C vaikkapa tunnin ajan. Ja jälleen, jos käytettävissä on se höyryuuni niin höyrytä mureketta.

Rakenteesta Herra L. kertoo näin: ”Minusta murekkeesta pitää saada sen kosteus pois pohjalta. mutta pinnalle sitä sitten taas pitäisi saada, liekö kotona paras jos asetta murekkeen ritilän päälle (väliin leivinpaperi) ja alle syvä pelti, jossa vettä.” Itse pidin murekkeessa eniten siitä, että se oli kauttaaltaan rapeakuorinen, mutts sisältä pehmoinen. Ja todellakin: kun seuraavana päivänä leikkasin murekkeesta ohuita viipaleita, olivat ne kuin parasta pateeta.  Josta sitten sainkin kimmokkeen, että tänä syksynä aion ”murtaa” maksapateen ohjeen.

Hyvältä maistui murekkeen kumppanina suppilovahveromuhennos. Jauhoiset syysperunat täydensivät aterian. Muuten: Herra Raadelmasta on nyt päivittänyt omaan blogiinsa parikin uutta ruokaohjettaan, joista toinen on kerrassaan verraton perunasalaatti. Jaa miten se tähän liittyy? No, olemme löytäneet ylivertaisen hyviä perunoita ihan tavallisesta K-kaupasta! Ne ovat nimeltään ”Pestyjä kesäperunoita, Siikli” , ja ne myydään kilon pusseissa.  Jo tuotteen nimessä on arveluttavaa, mutta ovat kyllä ihan huippulaatuisia.

Muistan joskus laatineeni multaperunaindeksin, jolla määrittelin kotitalouksien ”järkevyysastetta”. Jos huusholliin ostetaan multaperunoita, ovat asiat hyvin. Taloudessa ymmärretään ruoanvalmistuksen ja tarkan taloudenpidon perusteet. Jos ostetaan pestyjä, on tilanne si och så, ei toivoton, mutta ei ihan parasta A-luokkaakaan. Jos pääasiallisesti hankitaan kotiin ranskanperunoita pakasteesta, on talous rappiolla.

Toinen vastaava indeksi on ”miehen paidan silityslaskokset hihoissa”. Kyllä heti näkee, onko kotitalouskoulutuksen saanut henkilö silitysraudan ääressä, kun katsoo paitahihasillaan esiintyviä miehiä. Miehen kauluspaidan hihoihin kuuluu muodostua silityslaskos, tai siis sellainen harja, koska hiha silitetään kalvosinten käsittelyn jälkeen kaksinkertaisena. Naisten paidassa sitä puolestaan ei saa olla.

Joten nyt tiedätte, miksi meitä ei pyydetä mihinkään vieraisille! Indeksirouva iskee!