Bloggaajan arkea tämäkin: omat kuvani viime lauantain fondueillastamme ovat aivan järkyttäviä, joten poikkesin iStockphotoon ja shoppasin oikein neljällä pojolla tämän kuvan. Itse asiassa siinä ovat käyttämäni fondueohjeen keskeisimmät komponentit eli juusto, valkoviini, valkosipuli ja pippurimylly. Puuttuu vain Kirsch-viina.
Olemme harrastaneet Herra Raadelman kanssa erilaisia myspys-ruokailuja näin rospuuttoaikaan viikonloppuisin. Lämmin liekki tai kuumeneva paistotaso keskellä pöytää, rauhallista herkuttelua, kynttilöitä ja hyvää viiniä – kyllä siinä unohtuvat syysmyrskyt ja mielipahat.
Täältä blogistani löytyvät ohjeet niin racletteen kuin ranskalaiseen fondueen, joka on siis fondue bourguignonne öljyfondue. Nyt oli vuorossa fondue neuenburger, jonka ohjeen luulin jo kertaalleen tallentaneeni. Lahopää minä. Ohje on kirjasta ”Tante Heidi’s swiss kitchen”, jonka olen saanut joskus viime vuosisadalla vanhemmiltani Sveitsin-matkan tuliaisina.
JUUSTOFONDUE
500 g Gruyère-juustoa
250 g Emmental-juustoa (meillä oli mustaleimaista)
1 kpl valkosipulin kynsi
3 dl valkoviiniä
1 rkl Maizena-tärkkelysjauhoja
4 cl Kirsch-viinaa
mustapippuria myllystä
(ripaus suolaa)
tarjoiluun: edellispäiväinen patonki, hillosipuleita, oliiveja, meillä erikoisuutena mietoja jalapenoja
Raasta juustot. Voitele fondue-pata halkaistulla valkosipulin kynnellä. Mittaa pataan valkoviini ja maissitärkkelys, sekoita hyvin ja kiehauta. Aloita juustoraasteen lisääminen valkoviiniliemeen: sekoita puukauhalla lientä hiljakseen ja lisää juusto pienissä erissä. Kun koko juustomäärä on padassa, lisää joukkoon Kirsch ja mausta fondueta mustapippurilla. Nosta pata ruokapöytään fonduekeittimelle. Nautiskele fonduesta valkoviinin kera.
Tässä tämä kammotuskuva! Ihan tulee 1970-luvun itäblokki mieleen. Mutta fondue oli hyvää!
Nuo miedot jalapenot ovat kerrassaan huippuhyviä pehmeän juuston kanssa, eipä niitä turhaan täytetä juustolla ja friteerata pikkusuolaisiksi paloiksi. Hillosipulit sopivat myös mainiosti fondue-kumppaneiksi.
Taustalla näkyvä leipäpussukka on Rouvan kesäisen käsityökuumeen tuloksia.
Nyt ollaankin jo pyhäinpäivän aatossa. Eilinen päivä meni ihanasti blogihulinassa. Kävijöitä täällä blogissa piipahti yli 1200, jota ei voi muuta kuin ihmetellä. Nöyrä kiitokseni teille kaikille kävijöille ja tervetuloa uudelleen.
Erityiskiitos vielä kaikille kommenttilootaan ja Facebookin Rouva Raadelmasta-sivulle tervehdyksiä kirjoittaneille. Niin ja sähköpostitse ja tekstiviestitse onnitelleille.
Ja aivan erityisesti omalle rakkaalleni, joka omassa blogissaan lupasi tarjota Rouvalle viikonloppuna juhlapikkelssit. Mitä lienee miehellä mielessä? Pataleipää hän ainakin leipoo parhaillaan, joten kipaisenkin nyt vaklailemaan Herra R:n touhuja…
Rouva Raadelmasta 
Minulla on vain yhden juustofonduen kokemus ja yhtä monen juustoöverin, siitä tuli kyllä melkoisen ähky olo pitkäksi aikaa 😀 Pitäisi kokeilla uudelleen, josko osaisi lopettaa pari palaa aiemmin.
Hehee, vai tuli ähky :). Kyllä tuossa dippailussa voi homma lähteä lapasesta. Ellen väärin muista, suosittelevat sveitsiläiset racletten kanssa juomaksi teetä juuri siitä syystä, että juustoköntti ei jämähtäisi vatsaan. Vaan kyllä minun mielestäni kerran vuodessa voi vähän ähkyyn päätyäkin, on tuo juustofondue sen verran herkullista.
Voi, nuo hillosipulit ja jalapenot ovat vallan mainio idea fonduen pariksi, kun on aina tottunut pari päivää kuivahtaneisiin leipäpaloihin (muisto 70-luvulta). Toinen 70-luvun fonduemuisto on se, että ostimme joskus mökille sellaista sveitsiläistä fonduemömmöä, joka puristettiin paketista lämmitettäväksi. Ruotsinkielisten ohjeiden mukaan siitä riitti neljälle hengelle ja suomenkielisten mukaan kahdelle. Me härmäläiset taidamme olla isoruokaisia.
Mainio tarina! Me olemme joskus kokeilleet noita valmismömmöjä ja ihan hyvältä nekin maistuivat. Paljon helpompaa ruokaa ei voisi ollakaan.
Teillä kotona oli aina kaikkea kivaa ja modernia -kuten fondue – silloin 1970-luvulla ja myöhemminkin. Meillä oli jotenkin niin ankeaa, ei mitään uutuustuotteita saati nyt tuommoista eksoottisempaa keittiömeininkiä. Otankin nyt nuo kärsimäni vuodet takaisin ja hankin kaikki mahdolliset hilavitkuttimet omaan keittiööni!
Meillä oli myös aika vaatimatonta ruokapuoli, mutta ymmärrän sen kyllä hyvin, äiti teki paljon töitä, epätyypillisiin aikoihin ja viimeiset kotona-asumisvuodet olimme kahden naisen taloudessa. Äitikin on ottanut takaisin ne 70-80-lukujen vaatimattomuuden vuosikymmenet, tekee herkut mennen tullen ja tämä tytär kyselee äidiltään tekstareilla niin sukankantapääohjeet kuin kalankäsittelytkin aina vaan uudelleen:)
Ja vielä fonduen leivästä, eikö se juuri sen takia ole sitä eilistä, että se pysyy tikussa hyvin ja imee juustokastikkeen aromit paremmin itseensä kuin höttöinen tuore leipä?
Meillä oli vähän eri tilanne, sillä ei äiti tehnyt paljon töitä. Hänen mottonsa olikin ”laiska äiti kasvattaa ahkerat tyttäret”. Mutta eipä siitä sen enempää.
Leivän olisi tosiaan parempi olla inasen kuivahtanutta juuri siitä syystä, että se pysyy tikussa ja imaisee maut itseensä. Meillä oli liian tuoretta patonkia, ja niinpä saimme kalastella fonduepadasta mössääntyneitä leipäsoiroja. Maku niissä oli kohdillaan, mutta rakenne ei.
Fondueruokailuun kuuluu kuulemma paljon erilaisia traditioita tyyliin ”jos pudotat leipäpalasi juustoon, joudut tarjoamaan juomakierroksen koko seurueelle tai suutelemaan vieressäsi istuvaa henkilöä”. Ehkä tuollaiset syyt karsivat fonduen suosiota, mene ja tiedä.
Asterixissa on mainio fondue-kohtaus jossain osassa, olisiko Alppikukassa? Siinä taisi olla kohtalokkaampia seurauksia, jos leipäpalan pudotti…
Olemme syöneet lihaliemifondueta ystäviemme luona Baijerissa ja siihen ainakin liittyi paljon erilaisia traditioita, ruoan sommitteluun tuntui menevän koko päivä 😀 Olemme ottaneet kaikki osuudet omiksemme, paitsi sen preppausajan.
Kävin katsomassa päivitystäsi lihaliemifonduesta, olipa kiva juttu jälleen! Täytyy liittää tuo to-do-listalle.
Huomasin muuten, että toimit aivan samoin naudan sisäfileen kanssa kuin itsekin eli hyödynnät häntäruoskan ja ”mötikän” näihin fondue- yms. tarkoituksiin. Itse asiassa meillä on nytkin jääkaapissa tarjouksesta bongattu file, jolle aion tehdä tuon käsittelyn. Paras osa syödään varmaankin tänään, mutta en tiedä tarkalleen Herra R:n suunnitelmista. Hän halusi laittaa aterian, ja saa päättää kaiken ihan itse (voin toki antaa muutaman hyvän neuvon…).
Juustofondue on aivan ihanaa, en omista (vielä) omaa pannua mutta tätä on pakko taas pitkästä aikaa saada 🙂
Eihän siihen oikeastaan sitä pannua tarvitse, sillä paksupohjaisella kattilallakin pärjää hyvin. Minäkään en nyt tällä kerralla vaihtanut juustomassaa valmistuskattilasta varsinaiseen fonduepataan, kun huomasin, että liekkilaite ja kattila olivatkin niin samankokoiset. Eli pelkällä tuommoisella geeliliekkisysteemilläkin pärjäisi.