Pastanjauhantaa-blogissa oli syyskuussa arkiruokakilpailu, jonka tuloksia odotan jo malttamattomana. Ihanat ”jauhajat” kaipasivat nopeasti valmistuvien ruokien ohjeita, ja ainakin blogin kommenttiboksiin ehdotuksia oli sadellut varsin runsaasti.

Virkistystä kyllä kaipaisi meidänkin huushollimme, sillä varsin usein nuo pikaruoat tahtovat luisua makkaralinjalle, kuten tässä taannoin kävi ”Kreikkalaisen blöön” kanssa. Viime viikolla löysin lähikaupasta Saarioisten uutuustuotteen, siskonmakkarapyörykät. Kylminä ne eivät oikein napanneet maultaan, mutta makkaraperunoinan maittoivat oikein hyvin. Siis ihan raadollisesti uuniranskalaisten kanssa kuumennettuina. Viehkona kasvislisäkkeenä oli oikein ketsuppia.

Rakas puolisoni, Herra Raadelmasta on monena kiirepäivänä toiminut pääkokkina ja ”nälkäisten sankarina”. Viime viikolla hän pyöräytti kerrassaan mainion pasta-aterian Valion ohjeella. Sinihomejuusto antoi mukavasti makua kinkku-herkkusieni-kastikkeelle.

Pasta tuntuu olevan monen kiireisen pelastus, ja niin meilläkin. Spagetti Carbonara on muuten mukava pikaruoka, mutta melko rasvainen. Itse pidän Puttanescasta, iloisen tytön pastasta sardelleineen ja kapriksineen, mutta Herra R. oudoksuu ruokalajia. Kanapastan valmistan yleensä sitruunanmakuisena versiona. Ohje uupuu täältä blogista, kuva on:

Kiusaukset ovat mainioimpia kiirepäivän ruokia, koska ne voi jättää pikaisen kokoamisvaiheen jälkeen uuniin aivan itsekseen. Jansson on klassikko, hyvää on myös Herra R:n porokiusaus.

Keitot valmistuvat todella nopeasti, jos käyttää apuna puolivalmisteita. Pakastetut juureskuutiot perunoiden kera tai ilman auttavat huomattavasti, samoin valmiit juuressoseet (tuorehyllystä). Meidän perheemme suosikkikeitto on kuvan ”Pampulakeitto” eli porkkanasosekeitto siskonmakkaroilla. Tähän voisi varmaan käyttä noita aiemmin mainitsemiani siskonmakkarapyöryköitä.

Myös hernekeitto on kiitollinen ”itsekseen valmistuva” ruoka, kunhan ei unohda sitä liedelle liian kovalle lämmölle liian pitkäksi aikaa. Palaa pohjaan erittäin herkästi, jos liemi on päässyt vähiin. Miksikään pikaruoaksi sitä ei voi kutsua, paitsi purkkiversiona. Joka on muuten yksi parhaista säilykkeistä!

Kuten tästä jorinasta voitte päätellä, Rouvalla on ollut jo jonkin aikaa työsuma. Mikroyrittäjänä ja aloittavana sellaisena olen tilanteesta enemmän kuin iloinen, mutta kaikella on hintansa. Kiire ja stressi ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, joten ennemmin valitsen kiireen ja yritän keksiä keinoja sen selättämiseksi.

Joku pidempään blogiani seurannut saattaa muistaa angstiset työnhakuyritykseni kahdelta viime vuodelta. Kiukuttelin samoissa yhteyksissä työelämän muutosta. Hah, bongasinpa Hesarista muutama viikko sitten ansioituneen artikkelin tästä lempipurnausaiheestani! Tampereen yliopiston työelämän tutkija Anu Järvensivun kolumni ”Kuka kirjoittaa sinun työelämäntarinasi” avaa mukavasti ainakin minulle uuden näkökulman asiaan: ” ha­luat­ko kir­joit­taa ta­ri­naa­si it­se vai jäät­kö odot­ta­maan, et­tä toi­set te­ki­si­vät sen?”

Arvatkaapa vastaukseni!