Aah, enpä ole näin herkullista hernekeittoa syonyt ikinä! Ohje on Michael Björklundilta, tai tarkemmin vielä hänen äidiltään. Michael valmisti keittoa viime sunnuntaina Strömsössä, ja ajattelin heti, että tuota pitää kokeilla. Oli kyllä sen väärttiä!

MICHAEL BJÖRKLUNDIN HERNEKEITTO

2 kg kuivattuja herneitä
700 g suolattua sianlapaa
1 kg suolattua siansivua
vettä
4 kpl laakerinlehteä
6 kpl maustepippuria
4 kpl sipulia
2 kpl porkkanaa
1 rkl meiramia
2 rkl sinappia

Laita herneet likoamaan kylmään veteen päivää ennen hernekeiton valmistamista.

Laita kattilaan sianlihat, laakerinlehdet, maustepippurit, kuoritut ja paloitellut porkkanat sekä lohkotut sipulit. Lisää vettä niin, että ainekset peittyvät. Keitä, kunnes liha on läpikotaisin kypsää, noin kolme tuntia. Ota lihapalat pois liemestä.

Valuta herneet, älä säästä liotusvettä. Laita herneet kattilaan ja kaada siivilän läpi sianlihan keittoliemi herneille. Keitä herneet kypsiksi liemessä (vie muutaman tunnin).

Paloittele liha ja poista luut. Kun herneet ovat kypsiä, lisää lihapalat keittoon. Mausta meiramilla ja sinapilla. Tarjoa sinapin ja hienonnetun sipulin kera.

Minä laitoin meidän keittoomme yhden kilon luomuherneitä, noin 800 g ihan tavallista possunlapaa ja puolet ohjeen sipulin, porkkanan ja mausteiden määrästä. Tuloksena oli noin viisi litraa hernekeittoa, joka on mielestäni melko paljon kymmenellekin hengelle. Ja keitto on todella sakeaa!

Rouvalla on jotenkin kieroutunut suhde hernekeittoon, samoin kuin lihakeittoonkin. Kun olin lapsi, meidän äiti tapasi valmistaa painekattilalla ainakin kerran viikossa jompaa kumpaa keittoa. Sitä sitten syötiin hartaasti: paljon ja usein, myös pakastettuna ja sulatettuna. Valitettavasti makuelämys ei muistuttanut vähäänkään Björklundin keittoa, koska äiti laittoi hernekeittoon aina savupotkaa. Minun mielestäni savun ja herneen maku eivät sovi yhteen, vaan niistä tulee sellaista pötäkkää soppaa, joka tarttuu kurkkuun.

Tähän asti ole itse valmistanut hernekeiton Mehu-Maija-ystävän äidin ohjeella, joka on siinä mielessä kätevä, ettei herneitä tarvitse liottaa. Soppaa keitetään niin kauan, että herneet pehmenevät. Tähän Inkerin hernekeittoon olen käyttänyt possun rimpsuluita. Keitto on ollut vallan hyvää, mutta luulen, että tuossa Björklundin keitossa ekstra-makua antavat lihaliemen sipulit ja porkkanat, jotka sitten eivät päädy varsinaiseen hernesoppaan. Niistä tulee kuitenkin kivaa makeutta keittoon.

Herne on muuten esimerkki ensimmäisistä talouden jaksotusjärjestelmistä. Olen antanut itselleni kertoa syyn, miksi ruotsalaiset syövät hernekeittoa torstaisin: kun kuninkaalle maksettiin verot aikoinaan pellontuotteina (ainakin osittain), tahtoivat herneet jäädä varaston perukoille, kun maukkaampia aineksia käytettiin ensimmäisinä. Herneet sitten muodostivat aterian pääosan kaikkien herkullisempien raaka-aineiden loputtua, ja tästä syntyi nurinaa. Neuvokas taloushenkilö kuninkaan hovissa sitten ratkaisi asian niin, että herneitä syödään viikoittain läpi vuoden, torstain hernekeitossa.

Lienee tarua, mutta yksi syy torstain hernekeittoateriaan löytyy paastoamisesta. Katolinen kirkko edellytti aiemmin perjantaipaastoa, jonka vuoksi väki ahtoi torstaina kupunsa täyteen hernekeittoa. Samainen syy on nostanut hernekeiton laskiaisen pääruokalajiksi: Mardi Gras tarkoittaa rasvatiistaita, jolloin syötiin viimeisen kerran lihaa ennen suuren paaston eli pääsiäispaaston alkua.

Michael Björklundin keitto-ohjeen kumppanina oli sinappiresepti. Valmistin sitäkin eilen, ja on kyllä semmoista sinappia, että hengitys kulkee nenän kautta oikein hyvin sitä nautittua!

ANOPIN SINAPPI

2 dl sinappijauhetta
2 dl sokeria
2 ½ dl kermaa
suolaa
valkopippuria

Sekoita kattilassa keskenään sinappijauhe ja sokeri. Lisää kerma joukkoon jatkuvasti vatkaten. Kuumenna keitos kiehuvaksi. Ota pois liedeltä heti, kun ensimmäiset kiehumakuplat nousevat pintaan. Lisää suola ja pippuri.

Jäähdytä sinappi. Sekoita sitä muutaman kerran jäähtymisen aikana. Purkita sinappi ja säilytä kylmässä.

Tämä, jos mikä, on kinkkusinappia! Makeaa, sakeaa ja voimakasta. Ja helppotekoistakin.

Laitoin meille viime sunnuntaina jouluvalot parvekkeelle. Kävi taas niin, että ostimme uuden valosarjan ja tietysti erisävyisenä kuin edellisvuotisen. Sekavaa vaikutelmaa yritin hälventää kieputtamalla molemmat valonauhat peikonpähkinän oksiin, jotka taas kiinnitin teipilla parvekkeen kaiteeseen. Tuovat valoa joka tapauksessa tähän pimeääkin pimeämpään joulukuuhun. Tänään tosin on aurinkokin näyttäytynyt, mutta vain ajoittain.

Meillä on tänään opiskeluissa viimeinen iltakurssi ennen joulua, tai niin ainakin luulen. Sain tänään valmiiksi vuoden viimeisen kotitehtävän, joten olo on helpottunut. Voisi vaikka ottaa pienen joululomasen nyt!

Aika rivakasti pitäisi aloittaa jo seuraavan harjoitussivuston valmisteleminen, sillä helmikuun puoliväli lähenee yllättävän nopeasti. Portfolion kasaamisesta saammekin tänään lisätietoa. Tässä nyt linkki Rouvan ensimmäiseen valmiiseen sivustoon, jos haluatte käydä kurkistamassa: http://www.kaarinankauneuskeskus.fi

Ajatukset vaan pyörivät jotenkin bittimaailmoissa ja siinä, että onko minusta elättämään itseni noissa hommissa? Työskentely on hirvittävän hidasta, ja aika monesti deletoin kaiken tekemäni aloittaakseni uudelleen.

Syksy ei ollut mikään menestystarina oppimisen kannalta, vaan pikemminkin päinvastoin. Olen niin monta kertaa tuntenut itseni läpikotaisin TYHMÄKSI, ettei ole mitään määrää. Ehkä siksikin pitäisi yrittää irrottautua muutamaksi viikoksi näistä nettitouhuista?

Vaikka kaikkein omituisinta on se, että tästä blogikirjoittelusta pidän kuin hullu siitä kuuluisasta puurosta. Siinäpä ongelman ydin: voisiko tämän touhun muuttaa jollakin tavalla työksi ja toimeentulolähteeksi? Kaikki ajatukset ovat tervetulleita?