Otsikko on rakkaan Herrani tiheään viljelemää viisautta, kuulemma jokin Kelloggin slogan vuosien takaa. Tähän ruokalajiin se nyt sattuu osumaan kohdalleen: rapeaksi paistettuja silakoita!

RAPEAKSI PAISTETUT SILAKAT

1 kg silakoita

pinnalle:

1,5 dl karkeita ruisjauhoja
1,4 dl ruiskorppujauhoja
1 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria

paistamiseen: voita ja rypsiöljyä

Perkaa silakat ja valuta niitä lävikössä hetki. Silakat voi myös suolata tässä vaiheessa. Laita uuni kuumenemaan 150 C. Sekoita keskenään jauhoainekset ja lisää mausteet. Pyöritä silakat pinnoiteseoksessa ja nosta esim. leivinpaperilla kuivahtamaan.

Kun kaikki silakat ovat saaneet rapeat pintansa, kuumenna pannu ja sulata siinä reilu nokare voita. Lisää pannulle rypsiöljyä niin, että pannun pohja peittyy. Kun voi on ruskistunut, lisää ensimmäinen satsi silakoita paistumaan. Käännä silakat. Kun ne ovat ruskeita, nosta uunivuokaan ja siirrä uuniin. Pese pannu ja toista edellistä prosessia kunnes kaikki silakat on paistettu.

Tarjoa perunamuusin ja kurkkuviipaleiden kera. Silakoille on mukavaa puristaa sitruunasta mehua.

Yleensä meillä ei jää silakoita, koska Herra syö lopuksi kaikista silakoista hännät. Jostakin syystä hän ei tehnyt näin eilen, jolloin pääsin valmistamaan meille täksi päiväksi oikein varsinaisen leivänpäällyspläjäyksen: etikkaliemessä marinoidut paistetut silakat.

Etikkamarinoituihin paistettuihin silakoihin tarvitaan vain ne paistetut silakat ja punasipulia sekä mausteliemi.

Itse käytän Tina Nordströmin 1-2-3 -lientä, johon tulee 1 osa sokeria, 2 osaa väkiviinaetikkaa ja 3 osaa vettä. Mausteeksi mauste- ja mustapippuria, laakerinlehtiä ja suolaa.

Lientä varten kannattaa kiehauttaa vain osa vedestä ja sulattaa siihen sokeri. Kun lisää loppuosan vedestä ja etikan, on liemi jo puolitiehen jäähtynyttä, joka taas nopeuttaa valmistusprosessia. Jos nyt on kiire tai ei jaksa odottaa liemen jäähtymistä, sillä lämpimään liemeen silakoita ei kannata laittaa lillumaan ja pehmenemään.

Olen kuullut väitteen, että aikoinaan nuoren saaristolaisnaisen tuli osata valmistaa 365 ruokalajia silakasta ennen kuin hänet saatettiin päästää naimisiin kalastajasulhasen kanssa. Tuskin ihan pitää paikkansa, mutta täytyy kyllä myöntää, että silakasta on moneksi.

Lapsuudestani muistan paistettujen silakoiden lisäksi etikkaliemessä keitetyt silakat (joiden rullaversio ohje löytyy täältä blogistani) sekä suutarinlohen, jota tarjottiin mummun luona. Mummu kun oli kotoisin Haapasaaresta ja kasvanut silakalla!

Suutarinlohen tapaan valmistettujen silakkarullien ohjekin löytyy myös ohjeistani. Isämme suurta herkkua olivat halsterisilakat, mutta myös savusilakat. Niiden marinoiminen on myös kirjattu blogiin.

Tomaattisilakat ja valeravut (=tomaattimehussa keitetyt silakat, sopivat esimerkiksi nyt ajankohtaisille valelääkäreille) ovat myös herkullisia. Jälkimmäisiä yritin jo syyskesällä tehdäkin, mutta en saanut enää tillinkukintoja (herätys sananmuuntajat!).

Sittenhän löytyy vielä laaja valikoima etikassa esikypsytetyistä silakkafileistä valmistettuja alkupalasilakoita, kuten Tore Wretmanin klargravat strömming, sinappisilakat, piparjuurisilakat, Mysi Lahtisen Parlamenttisilakat (HP-kastike mausteena) ja tomaattisilakat.

Äitini mielestä silakkalaatikko oli pistämättomän hyvää, mutta en kyllä jaa tuota mielipidettä täysin. Sen sijaan Silak’leipä on huikeaa!

Ainoat ruokalajit, jotka mielestäni eivät silakasta luonnu, ovat jauhetusta silakkamassasta valmistetut pihvit. Ne ovat niin surkean näköisiä että hirvittää.

Jos joku teistä lukijoista haluaa lisää hyviä silakkaruokaohjeita, löytyy niitä Anna-Maija Tantun Silakkakeittokirjasta. Otava näkyi jokin aika ottaneen siitä uuden, pehmeäkantisen painoksen. Suosittelen idolini teosta!

Ja nyt vaan odottamaan iltapäiväkahvia ja mallaslimppua, jolle lastaamme noita marinoituja paistettuja silakoita!