Hohhoijaa tätä lomalaisten elämää! Säät jatkuvat kesäisinä ja olo alkaa olla jo melkoisen keveätä, kuin poutapilvellä kelluisi.

 

Toinen lomaviikko on siis alussa, ja mikä parasta, meillä ei ole mitään suunnitelmia sille. Herra kotiutui sunnuntaina puolilta öin Sulkavan Soutu-retkeltään, ja on tänään vielä hieman voipunut. Suunnittelee tuossa parhaillaan päiväunille vetäytymistä, mikä kuulostaa oikein mainiolta.

Sain luvan julkaista tämän diplomin blogissani!

Sulkavan Soudut on nyt Herraseni mukaan hänen osaltaan loppuunluettu tarina, vaikka matka olikin ollut hauska ja rentouttava. Herralle ehti kertyä suursouduissa neljän vuoden tauko, eikä ”Sulkava ei ollut enää kuin ennen”. Pitihän se nyt tietysti käydä paikanpäällä toteamassa! Jotenkin ymmärrän kyllä tuon lievän pettymyksen: ei mikään ole edes keskimäärin säilyvää. Mukavat mielikuvat viiden vuoden takaa ovat ehkä nekin kultaantuneet, mutta yhtä paljon ihminen itse ehtii muuttua noina vuosina.

Hyvä lomanavaus tuo reissu Herralle kuitenkin oli, sillä työasiat jäivät mielestä.

Rouva puolestaan todensi ryhdittömyyttään soutuleskenä oleillessaan. Luin kaksi dekkaria ja kiitettävän määrän lehtiä, katselin televisiota enemmän kuin aikoihin enkä viis veisannut ruokahuollosta. Olin kuvitellut tekeväni itselleni helpon kesämekon, mutta kaavat ja kangas ovat yhä koskemattomina yläkerrassa (sinne asti ne sentään raahasin, kun suunnittelin leikkaavani mekon keittiön pöydällä).



Lounas viime perjantailta: saaristolaislimppua ja marinoituja savusilakoita. Kyytipoikana Kukkoa.

Poikkesin sentään Paraisten kauppareissulla minulle vielä uudessa kalakaupassa, Kalajaloste Lahtisella. Sainkin sieltä eväät kahteen lounaaseen: ensimmäisenä päivän nautin kauppiaan katkarapusalaatista, jota söin avokadon kera. Toisena päivänä lounas rakentui samaisesta myymälästä ostetusta saaristolaislimpusta ja savusilakoista. Ne olin marinoinut päivänä yksi. Ohje noudattelee Bo Carpelanin ”Savusilakkaidylliä”, joka puolestaan löytyy Anna-Maija Tantun ”Silakka”-keittokirjasta.

Marinoidut savusilakat

n. 500 g savusilakoita (jos on tarjolla Sundomin [Vaasan] savusilakoita, niin kannattaa ottaa niitä)
1 ruukku ruohosipulia

marinadi:
vajaa 1 dl punaviinietikkaa
2 dl rypsiöljyä
suolaa ja mustapippuria myllystä

Perkaa silakat ja lado kalapalat ruhosipulin kanssa kerroksittain tarjoilukulhoon. Sekoita marinadin ainekset keskenään, ja kaada seos silakoille. Peitä huolella ja nosta jääkaappiin vetäytymään. Tarjoile mieluummin vasta seuraavana päivänä paahdetun saaristolaislimpun kera. Kylmä olut hakee vertaistaan juomana, joskin Carpelanin mukaan vichyvesi ja snapsi sopivat kyytipojiksi.

Itse asiassa tämä sopisi alkuruoaksi sille juhannuksena valmistamalleni rustiikki-possulle. Juhannuspossun ohje tulee siis nyt!

Rustiikkinen possu juurespedillä

n. 1 kg naudan ulkofilettä, jossa saisi olla noin 1 cm silavaa (tässä ei valitettavasti ollut)
n. 1 rkl hiutalesuolaa
n. 1 rkl kuivattua rosmariinia
mustapippuria myllystä

Leikkaa silavakerrokseen reilun senttimetrin uurrokset niin, että pintaan muodostuu ristikko. Hiero mausteseosta liahn pintaan niin, että enin osa jää silavakerrokseen.

Nosta liha uunipannulle ja aloita kypsentäminen 250 C:ssa uunin yläosassa. Kun lihan pinta alkaa ruskistua, laske lämpötila 150- 175 C ja possu uunin alatsaolle. Jatka kypsentämistä kunnes lihan sisälämpötila on noin 75 C ja se läpikotaisin kypsää. Jos lihapala on reilusti yli kiloinen, voi uunin lämpötilaa pitää korkeammalla pidempään. Ideana on se, että possun fileen pintaan muodostuu rapea ja maukas kerros ja sisäosa jää melko miedoksi.

Juurespeti valmistetaan suikaloimalla karkeasti valikoima omia suosikkijuureksiaan. Meillä oli kaksinaurista, porkkanaa, palsternakkaa, selleriä ja vähän perunaakin sekä runsaasti lohkottuja punasipuleita. Kasvikset levitetetään uunivuokaan ja niille valutetaan hunajaa, hieman rypsiöljyä ja soijakastiketta. Kypsennetään possun kera niin, että juurekset lisätään noin tuntia ennen koko satsin kypsymistä.

Vaikea antaa kovin tarkkoja aikoja, mutta mikään näistä komponenteista ei kärsi ylikypsentämisestä, joten sen puolesta ruoka on äärimmäisen huoleton. Syksyllä kasvisvalikoimaan voi lisätä hapokkaita omenalohkoja.

No niin, ja lopuksi veilä raparperistruudeli, jota siis söimme vaniljajäätelön kera juhannuspäivän aterialla. Myös tämä sopii syksyyn ja omenasesonkiin. Ohje on HS:n Eeva Salosen ”Ruokatorstai”-keittokirjasta.

Raparperistruudeli

3/4 l raparperipaloja
2 dl sokeria
1 dl rusinoita
1/2 dl mantelijauhetta
6 arkkia filotaikinaa
100 g voita
mantelilastuja ja tomusokeria pinnalle

Valmista täyte: Leikkaa raparperit vajaan sentin pituisiksi paloiksi. Sekoita palojen joukkoon sokeri, rusinat ja mantelijauhe.

Filo-taikinan käsitteleminen: Sulata voi. Levitä uunipellin päällä olevalle leivinpaperille filoarkki ja voitele filoarkki kevyesti voisulalla. Asettele arkki toisensa päälle myös voideltuina. Laita niiden päälle viimeinen, voitelematon arkki. Lusikoi täyte arkin päälle. Taita arkkikasan vasen ja oikea reuna täytteen päälle ja rullaa paksuksi kääröksi.

Voitele rulla voisulalla ja ripottele pintaan mantelilastuja. Kypsennä 200 asteessa noin 40 minuuttia. Pellille saattaa valua raparperista nestettä.

Höh, nyt kun katson tätä menuehdotustani, niin ovatpa kaikki ruokalajit jotenkin ruskeita! Mutta eihän kenenkään tarvitse tätä settiä toteuttaa, jos kärsii samanvärisyydestä. Maut kyllä rimmaavat yhteen, sen voin taata.

Tänään kävimme jälleen Paraisilla ruokakaupoilla, tosin emme tuossa kalakaupassa. Lounaaksi vetäisimme halsterisiikaa ruisleivällä ja illalla valmistan meille pannuahvenia. Nauvolaiset Siiklit haastavat Vuolan perunat – viimeksi erä meni nauvolaisten voitoksi! Jälkiruokana tarjoan samaa kuin aamupalallakin: ternijuustoa ja mansikoita. Sonnintöyssyä, kuten Somerolla sitä kutsutaan – osoitus jotenkin vinksahtaneesta huumosrintajusta tämäkin…

Leppoisaa loman jatkoa niille, joilla sitä on!