Ruotsissa on vietetty jo vuosikausia lokakuun 4. päivänä ”Kanelbullens dagia” eli korvapuustipäivää. Voi kökkö, kuinka pöhköltä kuulostaa korvapuustipäivä! Kaikkitietävä Raholan ruokasanasto veikkaa syylliseksi käännösvirhettä eli ruotsinkielinen giffel-sanan on kuviteltu olevan ranskankielinen gifle, joka siis suomeksi on korvapuusti.

Merkkipäivän kunniaksi leipaisin satsin kanelipullia eli korvapuusteja ynnä ruusupullia. Huomasin muuten, että en ole täällä blogissani kertonut mitään pullan leipomisesta. Kyllähän sen nyt kaikki osaavat, eikö vaan? Muutama juttu, joista itse pidän pullaleipurina:

– taikinasta tulee paremmin käsiteltävä, jos rasvan lisää huoneenlämpöisenä. Sulatettuna se jotenkin tekee taikinasta raskaan ja rasvaisen. Pullassa mielestäni on vain yksi rasvavaihtoehto ja se on voi. Kyllä sen maistaa…
– suolaa pitää olla kunnolla, jotta pullista ei tule liian makeita. Suola parantaa myös rakennetta, koska se kovettaa valkuaisaineita.
– kananmunan voi jättää taikinasta pois – etenkin, jos on hyviä vehnäjauhoja käytettävissä. Kananmuna vain vahvistaa valkuaisaineita taikinassa.
– pullajauhoina suosin erikoisvehnäjauhoja (Sunnuntai) ja Kemiön myllyn jauhoja, joilla tosin tulee inasen tummempi pulla. Mutta myös maukkaampi.
– ensimmäisessä kohotusvaiheessa pullaan muodostuu aromi, joten kannattaa antaa taikinan nousta rauhassa.
– toisessa kohotusvaiheessa pulla saa muotonsa. Jos siis haluaa hyvänmakuista ja kaunista pullaa, kannattaa varata aikaa molempiin kohotuksiin. Jos haluaa hyvänmakuista pullaa, mutta ulkonäkö on yhdentekevää, voi jälkimmäistä kohotusta lyhentää. Ja päinvastoin, jos haluaa kaunista pullaa, mutta maku ei merkkaa, niin lyhyt ”aromikohotus” ja pidempi ”muotokohotus”.

Pullataikina on muuten siinä mielessä hauska persoonallisuustestituote, että jokainen tekee aivan omanlaisensa. Nuorempana minua nauratti, kun vertasin äitini ja hänen sisartensa pullia. Tulisempi sisarista teki tummaksi paahtunutta pullaa, meidän äiti vaaleata ja kolmas tädeistä todella muhkeata, massiivista pullaa. Aivan kuin he itse.

Valmistetaan siis hyvä pullataikina.

PULLATAIKINA 

5 dl maitoa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
1 kpl kananmuna
50 g hiivaa
200 g voita
n. 1 kg vehnäjauhoja

kanelipulliin:
n. 50 g voita
n. 1 dl sokeria
n. 1 rkl kanelia
n. 1 tl kardemummaa

voiteluun ja pinnalle: kananmunaa ja raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja kaada se isohkoon taikinakulhoon. Mittaa joukkoon sokeri, suola ja kardemumma. Lisää kananmuna ja liuota hiiva taikinanesteeseen. Lisää noin kolmannes vehnäjauhoista ja alusta taikinaa. Jatka jauhojen lisäämistä, kunnes taikina alkaa muodostua paksuksi. Lisää nyt joukkoon huoneenlämpöinen voi ja jatka vaivaamista. Lisää jauhoja pikkuhiljaa. Kun taikina alkaa irrota kädestä, painele se kulhoon tasaiseksi, ripota päälle vähän jauhoja, ja nosta kulho leivinliinalla peitettynä vedottomaan paikkaan kohoamaan. Mikroaaltouuni on aivan lyömätön kohotuspaikka!

Kun taikina on kohonnut tilavuudeltaan kaksinkertaiseksi eli tuon näköiseksi kuin ylläolevassa kuvassa, kumoa se kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle. Kanelipullia varten kauli taikinasta noin senttimetrin paksuinen levy.

Voitele taikinalevy kevyesti voilla ja ripota sille sokeria, kanelia ja ripaus kardemummaa. Jos haluat leipoa ruusupullia, taita taikinalevy kaksinkerroin ylhäältä alaspäin.

Leikkaa kaksinkertaisesta taikinalevystä reilun senttimetrin levyisiä nauhoja. Pizzaleikkuri on tässä hommassa ylivoimaisesti paras väline.

Kierittele taikinanauhaa itsensä ympärille niin, että nauha menee kierteelle. Kiepauta kierteinen nauha sykerölle, taita nauhan pää sykerön alle ja nosta leivinpaperilla peitetylle uunipellille kohoamaan. Peittele leivonnaiset leivinliinalla.

Tässä ruusupullat ovat kohoamassa. Jos taas haluat leipoa perinteisiä korvapuusteja, kääri voideltu ja mausteripoteltu pullataikina rullalle.

Leikkaa rullasta kolmikulaisia paloja. Kun käännät kolmikulmaisen palasen pystyyn niin, että kapein kohta on ylöspäin…

…ja painat pullan päältä molempien käsien etusormilla rystyspuolet alaspäin ja aivan leivinpöytään asti,  muodostuu taikinakolmiosta korvapuusti. Tämä ei enää leviä mihinkään, vaan korvapuusto säilyttää muotonsa. Pullat kohotetaan vielä ennen paistamista.

Kuumenna uuni 225 C. Riko voitelukananmunan rakenne vatkaamalla haarukalla. Voitele pullat kananmunalla ja ripota pinnalle raesokeria. Tämän vaiheen voi skipata ihan hyvin, kun kyseessä ovat kanelipullat, koska niistä tulee yleensä ihan kauniita ilman voitelua ja koristelua.

Paista pullia noin 15 minuuttia tai kunnes ne saavat kauniin kullanruskean paistopinnan. Osan pullista voi ”rakkaussyistä” antaa paistua tummemmiksi.

Paistamisen jälkeen pullat on hyvä peitellä leivinliinalla, jotta niiden pinta pehmenee. Sitten vaan ääntä kohti, kahvin tai maidon (jota en ymmärrä) kera. Iloista kanelipullapäivää!

Herra Raadelmasta kävi tänään pikaisesti pääkaupunkiseudulla. Tuliaisina sain näin kauniita kukkia!

Samoja sävyjä on alapihamme puussa, jonka nimi eli laji on vihdoinkin selvinnyt meille. Se on pilvikirsikka. Omituisen värinen puu, mutta täällä Piikkiössä niitä näkyy olevan vähän joka puolella.

Palaan blogini pariin seuraavan kerran sushikoulumme jälkeen, joten mukavaa loppuviikkoa teille kaikille!