Wau, mikä sattuma: muokkasin juuri ottamiani valokuvia kotipihan krookuksista ja radiosta tuli ”Iloinen Amsterdam” eli ”Tulppaaneissa turvallaan on iloinen Amsterdam”! Onneksi on olemassa Ylen Radio 1 ja siellä uusi suosikkiohjelmamme ”Muistojen bulevardi”. Sitä kuunnellessa saa hyvän lähdön päivään.

Krookuksissa on tapahtunut jokin ihmeellinen mutaatio, sillä istutettaessa (tosin jo muutama vuosi sitten) lajike oli peruslila. Viime vuonna kukinnot olivat muistaakseni suunnilleen farkkusiniset ja nyt sitten tämmöiset suonikkaat lila-valkoiset. Mielenkiintoista.

Melkeinpä pidän tästä versiosta enemmän kuin alkuperäisestä. Millähän tuon sävyn saisi säilymään? Onkohan kyseessä jokin lannoitejuttu, kuten taannoisessa hortensiassani, joka muuttui typpilannoitteesta limenvihreästä liidunvalkoiseksi?

Meillä on palattu huikeiden pääsiäispyhien jälkeen arkiseen aherrukseen. Vein Herran aamukuudelta Helsingin-expressbussille ja aloittelin jo omaa työtäni. Valmistelen parhaillaan yhtä ruoanvalmistukseen liittyvää ”keissiä”, josta valitettavasti en voi enempää avautua. Kimurantti se on, ja aivoparkani ovat koetuksilla. Haasteellista, sanoisi joku nuoremman sukupolven tulosnälkäinen uraohjus…

Tämän päivän Turun Sanomissa oli ruokapalsta täynnä makaronilaatikkoasiaa. Mikä sattuma osa 2: meilläkin oli eilen lihamakaronilaatikkoa! Tuo kuvan loota on vuodelta 1988 ja Rouvan tekemä. Nyt jättäisin älyttömän persiljatupsun siitä pois.

Lihamakaronilaatikkoa kyhätessäni nousi mieleeni jonkun huippukokin ihan vastikään tekemä ruokajuttu Glorian Ruoka&Viini-lehdessä. Jamppa kuorrutti laatikkonsa runsaalla juustoraasteella, ja sitähän ei Rouvan eikä etenkään Herran mukaan passaa tehdä. Makaronilaatikon ihanimmat osat ovat juuri ilkisiltään paahtuneet makaronit.

Meidän molempien lapsuuskotien laatikoissa käytettiin kaiken lisäksi sellaisia paksuja putkimakaroneja, Mestari-makaroneja. Ne kun saivat kullanruskean paahtuneen pinnan killuessaan päällimäisinä laatikkoruoassa niin eipä parempaa voinut kuvitella.

Noita samaisia makaroniputkia käytettiin myös mehupilleinä. Ainoa ikävä puoli oli putkiloiden taipumus lötkistyä mehulasissa. Noin kaksikymmentä vuotta sitten toimimme Herran kanssa yhtiössä, joka vielä silloin valmisti Mestari-makaronia. Hyödynsimme lapsuuskokemusta suunnitellessamme työpaikan virkistyspäivää: joukkueiden tehtävänä oli imeä olutta makaroniputken läpi. Pillejä löytyi vaihtovuoroonkin ihan omasta takaa ja ”alan miehet” erottuivat hyvin joukosta!

Tässä kuitenkin eilisen lihamakaronilaatikon ohje, jos joku innostuu jakamaan lokaalit laatikkopäivät:

1 ps sarvimakaroneja (400 g)
vettä, suolaa
400 g naudan paistijauhelihaa
1 kpl sipuli
1 rkl ruokaöljyä
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
1 rkl Worcestershire-kastiketta (voi jättää pois)

Munamaito:
6 dl kevytmaitoa
3 kpl kananmunia
suolaa
paprikajauhetta
mustapippurirouhetta

Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaisesti suolalla maustetussa vedessä. Valuta. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä ja ruskista jauheliha. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli. Mausta seos.

Kuumenna uuni 200 C. Voitele laakea uunivuoka (silloin saa rapeusihanuutta eniten) ja levitä sille puolet makaroneista. Ripottele jauheliha-sipuli-seos makaroneille ja sitten loput makaronit peittämään lihakerros.

Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki. Lisää maito ja mausteet. Kaada munamaito makaronilaatikkoon. Kypsennä uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Tarjoa ketsupin kera, ei mitään turhia komponentteja basic-aterialle.

*  *  *

Näin palattiin siis arkeen ja perusjuttujen pariin. Ja nythän on jo torstaikin. Mistä näitä päiviä oikein tulee – ja mihin ne lopulta kuluvat?