Janssonin kiusausta jouluvalossa. 

Ihan vielä emme ole härkäviikoissa ja reikäleivissä, sillä ensi perjantainahan vietetään vielä loppiaista. Voin siis hyvillä mielin esitellä ruotsalaisen joulupöydän vakionumeron, Janssonin kiusauksen.

Vaikka eihän tuossa mitään erityistä esittelemistä liene, kaikille tuttu ruokalajihan se on. Satuin vain joulun alla valmistamaan sen ”aidoista” raaka-aineista enkä mistään pakasteperunapussista. Maku oli aivan erilainen, samoin kuin rakenne. Eikä kotiimme levinnyt sellainen inhottavan kitkerä pakastesipulin katku, joka tapaa jäädä leijumaan perunasipulisekoitusta käyttäessä.

JANSSONIN KIUSAUS

1 kg hyviä, jauhoisia perunoita, esim. Pirkka Juhlaperunat
1 kpl iso sipuli
n. 25 g voita
1 iso rasia Abban anjovisfileitä liemineen (ei siis niitä Jansson-fileitä, jotka ovat silliä)
suolaa
mustapippuria
3 dl kuohukermaa
muutama nokare voita

Laita uuni kuumenemaan 200 C.

Kuori ja suikaloi perunat, huuhtele ne hyvin kylmällä vedellä ja valuta. Suosittelen noita Pirkka Juhlaperunoita, koska ne ovat primalaatuisia ja juuri sopivan jauhoisia.

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota se voissa.

Kokoa Janssonin kiusaus: laita voideltuun uunivuokaan puolet perunasuikaleista. Lado perunoille valutetut anjovikset. Rouhi niiden pinnalle hieman mustapippuria. Levitä kuullotettu sipuli päälle ja loput perunoista. Tipauta muutama nokare voita perunoille ja nosta vuoka uuniin. Kypsennä noin vartti.

Ota vuoka uunista ja kaada vuokaan keskenään sekoitettu kerma ja anjovisliemi. Ripota paistoksen pinnalle hieman suolaa. Jatka kypsentämistä 200 C noin puoli tuntia. Laske uunin lämpötila 150 C ja paista vielä noin 40 minuuttia tai pidempäänkin.

Tarjoa Janssonin kiusaus etikkapunajuurien ja maustekurkkujen kera. Olut on hyvä kyytipoika.

Janssonin kiusauksen keksijästä on väännetty vaikka mitä legendaa alkaen oopperalaulaja Pelle Janzonista aina lahkolaissaarnaaja Erik Janssoniin asti. Ensimmäinen kirjallinen dokumentti peruna-anjovisgratiinista on ilmeisesti Helsingin kasvatusopillisen ruoanlaittokoulun johtajattaren, Anna Olsonin Ruotsissa v. 1901 ilmestyneessä keittokirjassa. Mainittakoon, että tuon oppilaitoksen seuraaja on Rouvan ”Alma mater studorium”.

Anjovis on siis maustekalaa, joka on valmistettu kilohailista. Tässä pieni tietopläjäys pikkukaloista. Kuvat: Gösta Sundman: Suomen Kalat

Kilohaili.

Wikipedia kertoo kilohailista näin: Kilohaili (Sprattus sprattus) on hyvin paljon silakkaa muistuttava sillien heimon kalalaji. Se on hieman silakkaa pienempi (12–15 cm) ja viihtyy suolaisemmissa ja lämpimämmissä vesissä kuin silakka. Kaikkein vähäsuolaisimmista Itämeren osista, kuten jokisuista ja Perämeren pohjukasta, kilohailiparvia ei tavata. Toisaalta levinneisyys ulottuu etelässä Välimereen ja Mustaanmereen asti.

Silakka.

Silakasta kilohailin erottaviin piirteisiin kuluu selkä- ja vatsaevän sijainti: kilohaililla vatsaevä on selkäevän etureunan etupuolella. Peukalolla koetettaessa kilohailin vatsa on terävämpi – siitä ruotsinkieliset nimet skarpsill (teräväsilli) ja vassbuk (terävävatsa). Taaksepäin siveltäessä silakan vatsa on sileä, kilohailin särmäsuomuinen vatsa tuntuu karkealta. Silakka on silmiinpistävän suuripäinen ja -silmäinen kala; kilohailin pää on suhteellisesti pienempi, samoin silmä, ja kalan värisävy on vihertävämpi. Kilohaili on myös silakkaa rasvaisempi.

Muikku.

Muikku ja kuore ovat sisävesien kaloja, joskin muikkua pyydetään Suomenlahden itäosissa sekä Perämereltä, jossa sitä kutsutaan nimellä maiva.

Kuore.

Kuore on erikoinen kala, läpikuultava ja huomattavan pahanhajuinen.

Kas noin.

Meillä on nyt meneillään peräti kolmas päivä tipattomuutta. Julma on oluen kaipuu, mutta sinnitellään nyt. Ilta-Sanomissa tiltataan koko tipattomuus hyödyttömänä terveyden kannalta. Tuskin tuo haitaksikaan on. Tämänpäiväisestä ilta-ateriasta voi tulla todellinen koettelemus, koska ruokalistalla on pakastimesta kaivettua karitsan kareeta. Lihapala on marinoitumassa valkosipulin ja yrttien kera. Kyllähän sen kera lasillinen viiniä tekisi gutaa, mutta vedellä mennään. Lievää pyhäinhäväistystä minun mielestäni…