Onneksi täällä Raadelmassa asuu ihania ihmisiä, jotka jaksavat järjestää huikeita ilotulituksia ja ilahduttaa meitä muita. Puolen yön lähestyessä porukkaa alkoi hiippailla sataman rantaan ja loppotuloksesta osa ehti tallentua meidän kameraamme. Olen pahoillani, mutta kuvaan ilmestyy minusta riippumattomista syistä mainoksia. Youtube vaikuttaa muuttuneen siltäkin osin, tai sitten olen tehnyt jonkin upotusmäärityksen väärin.

Vuosi siis vaihtui levollisissa merkeissä. Tyhjensimme Herran kanssa vähäiset alkoholivarastomme illan aikana, sillä tänään aloitimme tipattoman tammikuun. Ans’ kattoo, kuinka pitkä siitä tulee, yritystä kuitenkin on! Ei silti, että olisimme niin addiktoituneita punaviiniin ja olueen ettemmekö ”selviäisi” – enemmän lienee kysymys mukavuusalueen rikkomisesta sekä tammikuulle kasaantuvista moninaisista maksuista, jotka edellyttävät tarkkuutta taloudenpidossa.

Apropå, kyllä on taas niin ottanut päähän talousviestintä, jota päivälehdissä ja muussakin mediassa on viime viikkoina ollut. Pääministeri Kataisen uudenvuoden tervehdys alkoi jo koetella hermojani: ”Tarvitsemme pidempiä työuria, parannuksia työelämän laatuun, työvoiman tarjontaa parantavia uudistuksia, parempaa tuottavuutta julkisella sektorilla sekä muita rakenteellisia uudistuksia.”

Mitenkähän näihin talkoisiin voi osallistua 50+ -ikäinen työtön Rouva, kun ei enää huolita edes työpaikkahaastatteluun? (=tuore kokemus joulukuulta, määräaikainen verkkotiedottajan työ ja vielä v-mäisten yhteyksien päässä eli ei ollut kyse nirppanokkailusta) Milloin alkaa se suurien ikäluokkien massiivinen eläköityminen, jonka ansiosta Suomessa siirrytään työvoimapulaan? Ettei vaan työurien pidentämishanke olisi tuon samaisen, todellisen riistäjäsukupolven aivoittelema ja läpiajama?

No, tuosta Kataisen lausunnosta voisin kommentoida muutamaa juttua. Ensinnäkin: kuinka moni yli 65-vuotias työntekijä on innokas oppimaan uutta ja omaksumaan esimerkiksi jatkuvasti kehittyviä tietoteknisiä taitoja? Jos omakin nuoruuteni sijoittuu aikaan, jolloin tietokoneet täyttivät kokonaisia huoneita, niin mikä käsitys tietotekniikasta on meikäläistä noin 15 vuotta vanhemmilla? Voi tietysti olla huomattavasti syvempikin, mutta veikkaisin päinvastaista. Kuka opastaa ja neuvoo seniorityöntekijöitä noissa kiemuroissa? Vai jaetaanko tehtävät niin, että nuorempi väki hoitaa IT-asiat ja vanhemmat – niin mitä?

Toiseksi nuo julkisen sektorin tuottavuusongelmat. On se ihme, ettei mikään mahti tai määräys saa esimerkiksi valtion virkamiehiin vauhtia! Perjantain lehdestä luin maistraattien ja poliisilaitosten maksupääteongelmista. Sirukorttiin siirtymistä on pohdittu jossakin tuhannen työryhmässä vuodesta 2006, eivätkä ne vieläkään kelpaa kansalaisen maksuvälineenä. Johan kuudessa vuodessa tekniikkakin ehtii kehittyä niin paljon, ettei varmasti edes pohdita saman sukupolven laitehankinnoistakaan enää. Ja tuo oli siis vain yhden hallinnonalan yhden työryhmän touhuilua.

Omaksi ”rakenteelliseksi uudistuksekseni” on siis mitä ilmeisimmin koitumassa yrittäjyys, koska eihän tällaista kehäraakkia kukaan huoli vaivoikseen alati uudistuvaan työyhteisöönsä. Ja ratkaisu voi lopulta olla kaikkien kannalta paras, kunhan nyt oppisin sen uuden ammatin edellyttämät taidot…