Aurinkoiset kevätpäivät saavat selvästi virittymään hieman kesäisempiin ja ehkä kevyempiinkin ruokiin. Kokeilureseptilistallani on pyörinyt viime syksystä asti Glorian Ruoka&viini-lehdessä julkaistu ”Kreikkalainen salaattipiiras”. Pääsiäiseksi päätin tempaista  sen meille, tosin taas pienin muutoksin. Tässäpä olisi oivallinen eväs vappupiknikille, suosittelen.

Kyseessä on siis amerikkalaistyyppisen juustokakun ruokaisa versio eli ns. pikkusuolainen. Täytemassassa on käytetty maustamatonta tuorejuustoa, ricottaa ja fetajuustoa. Kerrassaan ihana yhdistelmä!

Lisäsin fetajuustona määrää ja muutin alkuperäisohjeen Digestive-keksit Tuc-kekseihin, koska mielestäni Digestivet maistuvat tunkkaisilta (semmoisilta mummolan keksilaatikkoon vuosikausiksi unohtuneilta grahamkekseiltä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan…). Väänsin vielä päälle tulevaan salaatiin oman twistini eli lisäsin marinoidut punasipulit seokseen.

Tässä siis oma näkemykseni reseptistä:

KREIKKALAINEN SALAATTIPIIRAS

piirakkapohjaan:
100 g Tuc-keksejä
100 g sulatettua voita

täytteeseen:
150 g fetajuustoa
3 kpl isoa kananmunaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
1 prk (250 g) ricottaa
3 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 tl kuivattua chilia (myllystä)

salaattiin:
annos marinoitua punasipulia
noin 250 g kirsikkatomaatteja
noin 10 cm pätkä tuoretta kurkkua
1 kpl paprika suikaleina
noin 50 g fetajuustoa
2 dl oliiveja
basilikaa

marinoitu punasipuli:
1 kpl punasipulia
1 tl sokeria
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
2 rkl punaviinietikkaa
noin 3/4 dl oliiviöljyä

Pingota leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø noin 20 cm). Murskaa keksit. Sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele seos vuokaan. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Murustele feta pienenpieniksi paloiksi. Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa. Sekoita tuorejuusto ja ricotta kananmunien kanssa. Leikkaa fetajuustosta 2/3 ja murustele se. Laita loppuosa juustosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.  Hienonna ruohosipuli  ja lisää se sekä mausteet seokseen. Sekoita ja kaada seos keksipohjan päälle vuokaan.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kakku on melkein jähmettynyt. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Peitä sitten kelmulla ja siirrä jääkaappiin pariksi tunniksi tai yön yli.

Ennen tarjoilua aloita piiraan viimeisteleminen: marinoi ensin punasipuli. Kuori ja leikkaa punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet kulhoon ja ripota päälle sokeri, suola ja mustapippuri. Sekoita ja kaada päälle viinietikka. Anna vetäytyä hetki ja lisää oliiviöljy. Jätä noin tunniksi tekeytymään. Juuri ennen tarjoilua tee salaatti: puolita tomaatit ja oliivit. Kuutioi kurkku. Suikaloi paprika. Kuutioi fetajuusto. Yhdistä salaattiainekset punasipuliseokseen ja lusikoi juustopiiraan päälle. Viimeistele piiras runsaalla basilikasipulla ja nauti heti esimerkiksi punaviinin kera.

Samankaltaista, hieman kevennettyä settiä nautimme muutama viikko sitten, kun savustimme itse pienen kirjolohen ja tein sen kaveriksi parsa-perunasalaattia. Nuo kuvan grissinit tai leipätikut syntyivät sämpylätaikinan loppuhännästä.

Olen vihdoinkin oppinut suolaamaan ja savustamaan lohen niin, että kala säilyy mehevänä ja että se on sopivasti suolaista – eli ei siis kuivaa ja tönkkösuolaista, jollaiseen melkein aina ennen päädyin.

Tässä on oikeastaan kaksi vinkkiä:  ensinnäkään kalaa ei pidä pitää suolassa kuin parin tunnin ajan. Laitan yleensä kalalle sen verran karkeaa merisuolaa kuin mikä siihen luonnostaan tarttuu. Toimii etenkin lohifileen kanssa: huuhtaistu kalafilee dipataan karkeaan suolaan ja siirretään sitten jääkaappiin noin kahdeksi tunniksi. Ennen savustamista kala otetaan huoneenlämpöön, huuhtaistaan ylimääräiset suolat pois ja kuivataan huolellisesti.

Toiseksi: savustuslaatikko kuumennetaan kunnolla ennen kalan savustamista. Lisäksi käydään ainakin kerran avaamassa savustuspöntön kansi, jotta ylimääräinen kosteus pääsee haihtumaan lootasta. Ja sitten pitää katsoa kelloa eikä luottaa hajuaistiinsa: kalaa ei kannata turhan pitkää savustella. Fileelle riittää puolisen tuntia, kokonaiselle kalalle suunnilleen vartti pidempään (tietenkin kalan koosta ja etenkin paksuudesta riippuen).

Ja vielä kolmaskin vinkki: kypsän savukalan kannattaa antaa vetäytyä kylmässä, mielellään seuraavaan päivään. Kalan rakenne ja maku tasaantuvat, mutta nämä ovat siis vain omia mieltymyksiäni – jokainen savustaa kalansa niin kuin tykkää!

Kevääseen kuuluvat myös jääkiekon SM-liigan loppupelit, ja niitähän meillä seurataan aina kun mahdollista (=Herra Raadelman mielipuuhaa). Olen yrittänyt keksiä kotoisen kisastudiomme virkistykseksi erilaisia ”yhdellä-kädellä-syötäviä” ruokia, kuten nakkipannaria (klik – kiitos hyvästä ohjeesta Perinneruokaa prkl-blogille), erilaisia hor dog-versioita yms.

Viime viikolla tein rakkaalle miehelleni ”Taikapannaria”, koska olimme saaneet lankoseltani omin käsin kerätyistä mustikoista keitettyä mustikkahilloa. Pientä keulimista tuli annokseen vielä kermavaahdosta ja tuoreista mansikoista. Mitäpä sitä ei tekisi…

Taikapannari

125 g voita
5 dl maitoa
4 kpl kananmunia
2,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Sulata 100 g voista ja jäähdytä. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi.

Vatkaa kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää 1 dl sokerista ja jatka vatkaamista, kunnes vaahtoon tulee teräviä huippuja.

Vaahdota kananmunan keltuaiset ja 1,5 dl sokeria. Lisää joukkoon voisula. Sekoita joukkoon vehnäjauhot vähän kerrallaan. Lisää suola. Sekoita lopuksi joukkoon maitoa ja sekoita taikina sileäksi.

Laita uuni kuumenemaan 175 C. Laita paistovuoka uuniin. Kun uuni on saavuttanut lämpötilan, lisää pannulle loppu voi (25 g) ja anna sen ruskistua kevyesti. Sekoita sillä välin valkuaiset pannukakkutaikinaan. Kaada taikina ruskistuneen voin päälle ja kypsennä pannukakkua uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Jos pannukakku alkaa tummua liikaa, laita sen pinnalle leivinpaperi.

Jäähdytä pannaria hetki ja tarjoile sitten hillon kera.

Kevät on siis viimeinkin koittanut ja olemme jo päässeet pihahommiin. Tai tarkalleen ottaen huushollimme isäntä on puurtanut erinäisissä ulkohommissa, itse olen ideoinut ja vahtinut miestä 🙂 . Terassi ja parvekkeen lattia ovat saaneet huoltoöljyämisen, nurkkia on siivottu talven jäljiltä, pensaita typistetty ja roskia haravoitu. Ja uuttakin on nikkaroitu, tadaa:

Herra Raadelmasta bongasi jokin aika sitten jätekatoksestamme pari pienempää kuormalavaa, ja niistä saatiin meille uudet yrttien kasvatuslaatikot lisäämällä pohjalevyt tukipuiden väleihin. Vähänkö hienot!

Omaksi osuudekseni jäi niiden öljyäminen Tikkurilan Patio Versolla, joka on myrkytön puuöljy ja sopii esimerkiksi kasvatuslaatikoille. Sitä saa myös sävytettynä, joten valitsin hiilenmustan.

Nyt vaan odotellaan niin lämpimiä kelejä, että yrtit sun muuta kestävät myös yön yli ulkosalla. Pari vuotta sitten mokasin oikein kunnolla, kun riensin istuttamaan ulkolaatikoihin chiljeä, tomaatteja ynnä muuta – ja sitten tulivat hallayöt. Nyt en aio sortua samaan virheeseen.

Tässäpä näitä kuulumisia noin pikaiseltaan. Toivottavasti kevät etenee vauhdilla kesäksi ja päästään kunnolla nauttimaan puutarhaelämästä. Kuulemiin siis!