No hyvinhän se! Mutta tämän moussakan valmistamiseen ei kannata rynnätä, jos aikaa on käytettävissä vain muutama tunti. Eikä ehkä silloinkaan, jos ruokailijoita on vain kaksi. Annos on valtava!

Sain Vera Jordanovan kirjan ”Don’t Miss a Bite – Makuja ja muistoja maailmalta” WSOY:ltä Blogat-yhteistyön kautta, joten tämä blogipostaus on sponsoroitu. 

Vera Jordanova tunnustautuu keittokirjassaan foodistiksi, ja eittämättä sellainen hän onkin. ”Parasta on kuitenkin saada kokata ystävilleni, perheenjäsenilleni ja rakkailleni. Se on kuin sanoisi ’Kuule, minulla on tämä erityinen lahja, ja tiedän, että sillä saa toisille hyvän olon, joten haluan jakaa sen sinun kanssasi, koska olet mielestäni ihana ihminen.'”

Tähän ajatukseen on helppo yhtyä, joskin lause on rakenteeltaan aika järkyttävä. Mielestäni kirjan kieliasua olisi muutenkin saanut tarkistaa vielä. Myös raaka-ainelistauksia olisi voinut käydä läpi huolellisemmin tai kertoa valinnoista enemmän: esimerkiksi moussakan maustamiseen pitäisi käyttää kuivattua viherminttua, kun taas viinilehtikääryleissä käytetään kuivattua minttua (tavallista?) ja useissa muissa ohjeissa tuoretta minttua. Jotenkin häkellyttävää – ja ainakin, jos oma ruokakauppa on vain lähitaajaman marketti.

Reseptivalikoima on laaja ja hyvin trendikäs. Kirjasta löytyvät niin lehtikaalit, bánh mì-leivät, kurpitsarisotot, mezeohjeet kuin cocktailmehujäätkin. Ruoanvalmistusohjeet on jaoteltu jännästi aamiais ja brunssi-, lounas- ja päivällisteemoittain, jälkiruoat omanaan.

Reseptien lisäksi Jordanova avaa maailmaansa kymmenkunnalla tarinalla, jotka liittyvät ruokaan. Ne ovat ihan mukavaa luettavaa, naistenlehtimäistä rupattelua. Hieman naiivi osio on mielestäni aukeama ”Kirjan käyttäminen”. Ainakin tällaiselle vanhalle konkarille kirja on tuttu käyttöliittymänäkin.

Vaan sitten tähän moussakaan. ”Don’t Miss a Bite” saapui juuri oivalliseen aikaan, sillä loppukesän to do-listallani oli moussakan valmistaminen. Munakoiso-kesäkurpitsavuoka oli kimmokkeena ja tuoreessa muistissa.

Vera Jordanovan ohje on kahdeksalle ruokailijalle. Reseptiä olen vähän muokannut. Raaka-ainelistaan olen merkinnyt käyttämäni korvaavat raaka-aineet ja/tai niiden määrät. Olen oikaissut valmistusohjettakin, jossa oli epätarkkuuksia (esim. munakoisoviipaleet kuutioitiin, mutta reseptissä jatketaan viipaleiden käsittelyllä, lisäksi moussakan paistolämpötilaa ei mainita lainkaan) ja toisaalta hieman liiaallistakin seikkaperäisyyttä (esim. kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa. Lisää 1 rkl suolaa ja perunakuutiot = lisää kiehautettuun veteen suola ja perunakuutiot).

Moussaka naudan- ja lampaanlihasta

1 dl oliiviöljyä (yhteensä, osa kastikkeeseen, osa munakoisojen paistamiseen)
2 kpl sipulia
5 kpl valkosipulin kynttä
1 kpl lehtisellerin varsi (käytin palan juuriselleriä)
2 kpl porkkanaa
600 g naudan jauhelihaa
300 g lampaan jauhelihaa
suolaa
vastarouhittua mustapippuria
2 rkl kuivattua viherminttua (jätin pois)
15-20 kpl tuoretta salvianlehteä (käytin kuivattua salviaa n. 1 rkl)
750 g tomaatteja (käytin 2 tlk Mutti-tomaatteja)
4 rkl tomaattipyreetä
1 pl punaviiniä (käytin noin 5 dl)
1 dl hienonnettua silopersiljaa (käytin tavallista persiljaa)
2 tl sokeria
1 kpl iso munakoiso (käytin 2 pienehköä, yhteensä n. 500 g)
1,3 kg perunoita

béchamel-kastikkeeseen:
60 g voita
1 dl vehnäjauhoja
6 dl huoneenlämpöistä täysmaitoa (käytin litran)
0,25 tl raastettua muskottipähkinää
suolaa
valkopippuria

60 g raastettua parmesaania
75 g raastettua fontinajuustoa (käytin mustaleimaemmentalia) 

Valmista ensin raguu: kuullota padassa oliiviöljyssä hienonnetut sipulit ja valkosipulit. Lisää joukkoon kuoritut ja kuutioidut porkkanat sekä selleri. Lisää jauhelihat ja paista ruskeiksi. Mausta suolalla, mustapippurilla ja kuivatuilla yrteillä. Lisää pataan tomaattipyree, sokeri  ja tomaatit. Aloita viinin lisääminen: kaada pataan viiniä pienissä erissä. Hauduta kastiketta noin tunnin ajan. Lisää viiniä ja sekoita välillä. Lisää lopuksi hienonnettu persilja. Tarkista maku.

Viipaloi munakoisot. Laita ne kulhoon, ripota päälle 4 rkl suolaa ja täytä astia vedellä. Anna munakoisojen liota noin 20 minuutin ajan. Kaada vesi pois, kuivaa munakoisoviipaleet talouspaperilla ja kuutioi ne. Kuumenna paistinpannulla tilkka oliiviöljyä ja paista munakoisokuutiot siinä pehmeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Ripota persiljasilppua myös munakoisoille.

Kuori ja kuutioi perunat sokeripalan kokoisiksi. Keitä perunakuutioita suolalla maustetussa vedessä noin 7 minuutin ajan. Valuta perunat.

Valmista béchamel-kastike: sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Lisää jauhot ja kuumenna, kunnes jauhot kuivahtavat. Lisää maito. Sekoita kastike sileäksi ja jatka keittämistä muutaman minuutin ajan. Mausta kastike ja tarkista maku.

Sekoita juustoraasteet keskenään.

Voitele iso uunivuoka (ohjeessa sanotaan 4 litran vuoka). Levitä sen pohjalle kauhallinen béchamel-kastiketta ja ripota pinnalle juustoraastetta. Lado päälle perunakuutiot, painele niitä kastikkeeseen. Lisää munakoisokuutiot, raguu ja loppuosa béchamelista. Ripota juustoraastetta pinnalle ja nosta vuoka 175 C uuniin (oma arvaukseni lämpötilasta). Kypsennä noin tunnin ajan.

Moussaka maistui oikein herkulliselta, ehkä hieman miedohkolta. Se oli mehevää, mutta olisi varmaankin saanut olla vielä pidempään uunissa, sillä perunat tuntuivat vähän kovahkoilta reilun puolentoistatunnin kypsentämisen jälkeenkin. Ehkä tuo johtuu myös perunalajikkeesta? 

Mutta tätä ruokaa tuli aivan valtava annos! Jätin osan raguukastikkeesta pois, kun uunivuoan reunat tulivat vastaan. Luin Vera Jordanovan haastettelun jostakin lehdestä, ja hän kertoi, että lapsuudenkodin keittiössä ruokia valmistettiin isot määrät kerrallaan. Jo vain! Jos nyt lähtisin kokkailemaan tätä moussakaa, puolittaisin perunoiden määrän. 1,3 kg on todella paljon – ja minä tietysti tarkkana rouvana oikein punnitsin omani!

Lisäksi olin aivan puhki kokkailun päätteeksi. Järkyttävä määrä erikseen käsiteltäviä ja kypsennettäviä komponentteja. Keittiö täyttyi käytetyistä kattiloista, padoista ja paistinpannuista. 

Kaikenkaikkiaan kuitenkin pidin ”Don’t Miss a Bite”-kirjasta. Se ei jää pelkäksi coffee table bookiksi kauniiden kuviensa ansiosta, ohjeissa on selvä tekemisen meininki. Voisin hyvinkin kokeilla esimerkiksi Vaca fritaa, kanapiccataa, mezedippejä tai jälkiruokaosaston drinksumehujäitä.

Ja kyllähän tästä taas tuli lisäpaineita oman keittokirjan kokoamiseen…