Vanha sanonta ”kaikki hauska loppuu aikanaan” voi tarkoittaa myös sitä, että hauskuuden huipentuma on juuri sen päättyminen. Ainakin meille kävi niin, kun järjestimme pienimuotoiset rapujuhlat viime viikonloppuna. Loma loppui iloisissa merkeissä!

Vaikka edellisessä blogipäivityksessäni olin valmis nimeämään kesän parhaimmaksi herkuksi haukitahnan, taidan vetää sanani takaisin. Ei rapuja vaan voita mikään. Olen ollut lapsesta asti aivan hulluna rapuihin, eikä vain jokirapuihin vaan myös katkarapuihin. 

Rapujen syömiseen ei ole aina liittynyt juhlintaakaan, mutta nyt pidimme pippalot Arttu-koiramme ensimmäisen syntymäpäivän kunniaksi. Artun epävirallinen kummitäti poikaystävineen saapui Raadelmaan, josta vielä lämmin kiitos pitkämatkalaisille ❤ !

Nämä meidän rapumme olivat täplärapuja, ja todella herkullisia. Ne olikin hankittu Herkkunuotasta, jota voin lämpimästi suositella niin äyriäis- kuin kalatuotteiden tavarantoimittajana.

Rapujen keitto-ohjeena olen käyttänyt opiskeluajoista lähtien yliopistosta saatua ”kolmen tillin reseptiä”. Muistelen, että sen mainittiin olevan Palacen resepti, ja ainakin idolini Anna-Maija Tantun ”Rapuja”-kirjan (Otava 2003) mukaan tarina voisi pitää paikkansa. Kirjassa kerrotaan kulinaristi Heikki Tavelan rapuohje, ja se on juuri tuo samainen. Tavelahan tapasi asioida Palacessa. Etsimättä tuli näitä rapuja keitellessäni mieleen Seija Sartin noin vuosi sitten laatima muistokirjoitus Heikki Tavelasta, joka päättyi lauseeseen:”Nautiskelija-Tavelalle silti takuulla murheellisinta oli kuolla ennen rapukauden alkua.”

Mutta palataan siis keitto-ohjeeseen. 

Rapujen keittäminen

40 kpl täplä- tai jokirapua
6 l vettä
240 g karkeaa merisuolaa
5 kpl sokeripalaa
3 nippua kruunutilliä

Huuhtele ravut, ellei rapujen myyjä kerro jo niin tehneensä.

Poista tillinkukinnoista sellaiset, jotka ovat jo ehtineet muodostaa siemeniä. Ota enin osa tillien lehdistä erikseen. Sido varsista ja kukinnoista kolme nippua. Murskaa paksuvartisia tillejä, jolloin tillin makuaineet pääsevät leviämään keitinveteen.

Kuumenna keitinvesi kiehuvaksi. Punnitse suola ja lisää veteen. Lisää sokeripalat ja ensimmäinen tillinippu. Keitä kymmenisen minuuttia. Ota tillinippu pois keitinvedestä.

Laita ravut kiehuvaan keitinliemeen, mielellään mahdollisimman samanaikaisesti. Painele ravut reikäkauhalla veteen ja nosta toinen tillinipuista kattilaan. Kuumenna liemi uudelleen kiehuvaksi. Laske keittoaika siitä, kun vesi alkaa kiehua uudelleen. Keitä rapuja 8 – 10 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja siirrä kylmään veteen. Poista tillinippu kattilasta ja laita uusi tilalle. Jäähdytä rapukattilaa juoksevalla kylmällä vedellä.

Kun rapujen keitinliemi alkaa tuntua haalealta, poista tillinippu ja siirrä ravut säilytysastiaan liemineen. Nosta astia jääkaappiin. Anna rapujen vetäytyä ainakin kuusi tuntia, mielellään pidempäänkin. Huolellisesti ja nopeasti jäähdytettyjä rapuja voi tarjoilla vielä kahden, korkeintaan kolmen vuorokauden kuluttuakin.

Asettele ravut tarjoiluvadille noin 15 minuuttia ennen tarjoilua. Kata pöytään tilliä, paahtoleipää ja voita. Nauti.

Rapujen kera tarjottavista juomista jaksetaan taittaa peistä, mutta omasta mielestäni olut ja kirkas viina ovat paras valinta. Herra Raadelmasta olisi halunnut rapuaterialle akvaviittia, mutta sitä myytiin niin järjettömän isoissa pulloissa, ettemme raatsineet mokomaa hankkia. Finlandia-vodka hoiti snubberoolinsa hyvin. Pakkasimme pullon tyhjään maitopurkkiin veden ja tillin kukintojen kanssa, ja pakastimme koko komeuden. Syntyi tällainen tilli-Finlandia!

Arttu muuten sai aterian jälkeen tuon pehmoravun käsittelyynsä. Nyt siltä puuttuu osa raajoista!

Ja pitihän synttäreillä olla kakku! Tein tuollaisen äärisimppelin valkosuklaa-tuorejuustotortun, joka sai koristeekseen kasan marjoja. Mustikoita ei täälläpäin Suomea kummemmin löydy, mutta pensasmustikat sopivat tähän oikein hyvin.

Artun syntymäpäiväkakku eli marjaisa valkosuklaatorttu

pohjaan:
150 g Bastogne-keksejä (tai muita maukkaita ja rapeita keksejä)
75 g voita sulatettuna

täytteeseen:
200 g valkosuklaata
200 g tuorejuustoa (maustamaton Philadelphia on hyvää)
4 kpl liivatelehtiä + kylmää vettä pehmittämiseen
1 kpl limetti (sen mehu)
3 dl kermaa vaahdotettuna

pinnalle:
vadelmia, mansikoita, mustikoita ja sitruunamelissan lehtiä

Valmista pohja: murskaa keksit ja sekoita sulatettu voi joukkoon. Painele seos irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle. Laita vuokaan leivinpaperipala, jos pohjalevyä ei voi käyttää tarjoilualustana. Siirrä pohja jääkaappiin.

Valmista täyte: pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 10 minuutin ajan. Purista limetistä mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Sulata liivatelehdet limettimehuun. Jätä seos jäähtymään haaleaksi.

Sulata valkosuklaa joko vesihauteessa tai mikroaaltouunissa (teho alle 250 W). Sekoita suklaasula haaleana tuorejuustoon. Lisää seokseen liivateliemi.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita se suklaaseokseen. Levitä massa keksipohjan päälle.

Peittele vuoka huolellisesti tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin. Anna tortun hyytyä mielellään seuraavaan päivään.

Ennen tarjoilua irrota vuoasta reunat ja nosta torttu tarjoiluvadille. Asettele valkosuklaatortulle mieleisiäsi marjoja. Viimeistele kakku sitruunamelissan lehdillä. Tarjoa välittömästi hyvän kahvin kera.

Tässä juhlakalu uiskentelemassa viime viikon kesäretkellämme. Ajoimme Raadelmasta Kuusistoon ja patikoimme luontopolkua pitkin rantaan. Arttu ryntäsi saman tien veteen ja polskimaan, mikä oli meille todellinen yllätys.

Kun me menimme veteen, siirtyi Arttu pelastustehtäviin. Tässä tarkkaillaan Rouva Raadelman uimataitoja. 

Välillä piti tietysti riehua rannallakin. Kotiin päästyämme olikin vuorossa lämmin vaahtokylpy!

Kyllä kesäinen luonto on huikean kaunis. Kuva on otettu luontopolun alkupäästä. Taustalla näkyy Harvaluoto (tai niin ainakin luulen).

Ja tältä näyttävät meidän kotikulmamme vastarannalta. Maanteitse matkaa kertyi noin 12 kilometriä, linnunteitse ehkä vajaa kilometri. Oli kyllä ihana kesäretki tämä!

Nyt pitäisi ryhtyä töihin, mutta ei oikein huvita jouluruokien ideointi hellesäällä. Onneksi lupasivat vähän viileämpää loppuviikoksi, vaikka meillä on kyllä sisällä ihan kohtuullisen vilposaa. Hetkeäkään en kadu ilmalämpöpumpun asentamista yläkertaan, vaikka pitkään sitä vastustinkin. 

Aurinkoista heinäkuun viimeistä viikkoa! Nautitaan kesästä!