Kävimme eilen poikkeuksellisesti Turun Stockmannilla viikonlopun ruokaostoksilla, koska Herra nouti samaisessa puodissa sijaitsevasta optikkoliikkeestä silmälasinsa takuuhuollosta. Stockmannin Herkku on myymälä, joka tavallisesti saa Rouvan pään pyörälle, sillä sen valikoima nyt vaan on niin hillitön.

Jostakin syystä eilen ei intoa löytynyt ennen kuin bongasin kylmähyllyssä pienen purkillisen valmiiksi keitettyjä suomalaisia täplärapuja. Ei muuta kuin ylipuhumaan Herra, ja sitten ravut, tilli ja paahtoleivät matkaan ja kotiin järjestämään miniatyyrikokoisia rapujuhlia!

Illan hämärtyessä aloimme etsiä rapulyhtyjä, mutta niitä pahuksia ei löytynyt mistään. Tässä siis kattauksemme hieman pelkistetympänä kuin aikomus oli. Nuo neliskanttiset lautaset ja etualan vadit ovat löytöjä Hong-Kongista: ne ovat uunin ja pesukoneen kestäviä ja maksoivat murto-osan ASAn astioista, joita mielestäni jäljittelevät. Honkkarista voi välillä tehdä hyviä löytöjä!

Vallan hyviltähän nuo valmiit ravutkin maistuivat. Ehkä itse keitettyihin liittyy sellaista jännitystä keitinliemen suolan määrän onnistumisesta ja rapujen oikean kyspyysasteen määrittelemisestä, että se jo nostaa veden kielelle. Rouvan rapuohje nojaa Heikki Tavelan kolmen tillin menetelmään ja riittävään suolaan, eli noin 33 g merisuolaa/litra vettä/10 rapua. Sokeripaloja mukaan, mutta ei mitään oluita tai muita lisäkkeitä.

Rouva rapujen kimpussa noin vuonna 1964.

Ravut ovat Rouvan ja sisarustensa lapsuuden herkkua. Isämme (kuvassa oikealla) oli varsinainen rapufriikki. Someron Häntälässä joet olivat 1960-luvulla puhtaita ja tarjosivat runsaat rapusaaliit, joita sitten ravustajat kävivät myymässä muun muassa meille. Kuten kuvasta näkyy, rapujen kanssa ei pihtailtu vaan niitä keitettiin isot määrät. Isä perkasi rapuja ja syötti herkkupaloja suoraan meidän lasten suuhun, kunnes sitten opimme itse niitä käsittelemään.

Tillejä tai paahtoleipiä ei ainakaan näissä rapukekkereissä kaivattu! Esko-eno, kummisetäni, on jakamassa saalista. Oikealla rapuja kohti kurkottava pieni käsi kuuluu Rouvan veljelle. Rouva Pirkanmaalta on tässä vaiheessa vielä pilke isän silmäkulmassa! Äitimme on siis ottanut kuvan hieman alkukantaiseltakin vaikuttavasta rapujuhlasta. Tämä kuva sopisi todisteeksi siitä, että lapsuuden kesät olivat aina aurinkoisia!