Tämä on some-ruokaa: mikä rikkaus onkaan tuntea ihmisiä eri puolilta Suomea! Ja mikä onni, että Facebook on olemassa! Bongasin nimittäin tämän huikean Kuoreveden mielihyvän reseptin fb-kaverini, entisen oppilaani seinäkirjoituksesta. Kiitos Leena nyhtöpossun esi-isän valmistusohjeesta!
Uuniliha eli Kuoreveden mielihyvä
n. 1,5 kg possun lapaa (suolaamatonta)
pari porkkanaa
muutama sipuli
merisuolaa
kokonaisia mustapippureita
vettä
Kuumenna uuni 200 C.
Laita possunliha uunivuokaan kuorittujen, lohkottujen porkkanoiden ja sipuli kera. Ripota lihan pinnalle suolaa (reilusti) ja mustapippureita. Kaada vuokaan vettä niin paljon, että liha melkein peittyy. Nosta vuoka uuniin.
Kypsennä alkuun noin tunti 200 C, laske sitten uunin lämpötila 150 – 175 C ja jatka lihan hauduttamista neljän, viiden tunnin ajan. Lisää vettä vuokaan tasaisin välein, jottei liemi kuivu kasaan.
Tarjoile mielihyvää leivän kera. Riivi lihasta palasia ja kasta leipää liemeen, nauti.
Nyhtöpossuksi (oivallinen suomennos, kiitos Campasimpukka :)) kutsuttava Pulled pork on nyt keikkunut kaikkien trendiruokalistausten kärjessä ainakin vuoden päivät. Pitkään uunissa haudutettu sianliha sujautetaan niin hampurilaisen täytteeksi kuin tortillaankin, eli kyseessä on aivan sama leivän ja ylikypsän possunlihan kombinaatio kuin Kuoreveden mielihyvässäkin. Hyvä Kuorevesi! Olet nyhtöpossun esi-isän synnyinseutu! Mitä siitä, jos muualla maailmassa maustavat possunsa chilillä tai valkosipulilla, täällä riittävät suola ja mustapippuri mausteiksi.
Samanlaista uunipossua on syöty viime vuosituhannella ainakin Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Se on tunnettu nimellä uuniliha. Lisäkkeenä on tarjottu rosollia tai keitinperunoita, ja ruokalaji on ollut lauantain perinneruokaa.
Kuorevetiset mainitsivat fb-kommenteissaan, että suurin haaste mielihyvän onnistumisessa on löytää kaupasta maustamatonta possun lapaa. Niinpä. En jaksa enää kiihtyä lihatiskien valikoimavajauksista. Käyn lihakaupassa! Viime viikonlopun ostoskorista löytyi naudan kieltä, kuvepaistia ja luutonta häränrintaa. Luvassa on siis postauksia näiden edullisempien ruhonosien kokkailemisesta.
Sillä hinta on mielestäni syy, jonka vuoksi nythtöpossu on noussut ravintolaruoaksi. Kate kasvaa, ja sehän sopii matalasuhdanteessa kippuroiville ravintoloille – samoin kuin meille kotikokeille!
Rouva Raadelmasta 
kiitos taas, meillä on myös laitettu vastaavia – hyvä ja halpa 🙂 Kunnia myös Karjalanpaistille jota ennen syvästi halveksin mutta itse tehtynä olikin ihanaa! Sen verran kiihdyn lihatiskeistä että kuka kumma ostaa niitä oranssissa liejussa kelluvia lihoja? Ilmeisesti siis kuitenkin ovat suosittuja koska meidän lähikaupasta (joka on ihan kunnollisen kokoinen) löytyy vain yksi broilerivalmiste ilman mausteita- ja possua jos käy hyvä tuuri niin lapaa saattaa olla.
Niin, tuo oranssiliemisten lihapalojen ”suosio” saattaa olla juuri sellaista tilastoharhaa, jota olen aiemmin(kin) epäillyt. Kun kaupassa ei ole muuta tarjolla, joku ostaa niitä – niin minäkin, jos en jaksa/ehdi lähteä lihakauppaan. Sitten joku Tilasto-Niilo päättelee nerokkaasti, että jee, oranssiset tekevät hyvin kauppansa. Ja soppa on valmis: miksi tilata maustamatonta, kun oranssi myy niin hyvin? Tilataan vaikka punaisemmassa marinadissa lilluvaa ”vaihtoeh-doksi”!!!! Koira syö häntäänsä.
Pitäisi jatkuvasti pyytää kauppiasta tilaamaan maustamatonta, mutta kuka jaksaa? Elämässä on paljon muutakin korjausta vaativaa kuin marinoitu lihapala. Sanoo nimim. ”ryhtykää kaikki yrittäjiksi”. Eivät ainakaan ongelmat ole kortilla.
Oletko käynyt Liedon lihakaupassa, Suosittelen ja Raadelmasta Lietoon ei ole pitkäkään matka.
Juu, tuttu paikka. Pläkkikaupungin Mestaripalvista löytyy samalla reissulla suosikkileipääni, ja siksi useimmiten suuntaamme sinne.