Kuva: Kesko

Nyt seuraa rutinaa ja valitusta, ”Hyvän mielen viikkoa” viettävät jättäkää lukematta.

Kaikki te, jotka muistatte K-Kaupan Väiskin, muistatte varmasti myös tarinat siitä, että heimoveljemme Virossa katselivat omatekoisilla antennivirityksillään Suomen television ruokamainoksia kuola suupielistä valuen. Rouvasta tuntuu parhaillaan siltä, että tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi: milloin olette viimeksi nähneet lähikaupassanne kunnollisesti varustetun lihatiskin?

Aihe konkretisoitui Rouvalle viime lauantaina, kun piipahdin paikkakuntamme pienempään markettiin aikomuksenani ostaa jotakin naudanlihaa. Mielessäni ajattelin pientä paistipalaa, suikaleversiokin kelpaisi. Höh. Kaupan ainoa naudanlihatuote oli suojakaasuun pakattu jauheliha. Jäi gulassikeitto keittämättä.

Siinä isommassakin markettikaupassa, jossa sentään on palvelutiski, on lihalaatujen valikoima melko suppea. Jos esimerkiksi haluaisin keittää lihakeittoa, ei luista naudanlihaa ole suinkaan päivittäin tarjolla. Ja jos on, se on todennäköisesti valmiiksi pilkottua ja ”makuluulla” varustettua – yksi luunsiru paketissa mukana. Lapaa tai etuselkää ei tarvitse kuvitella löytävänsä pakkausnimikkeistä.

Päivittäisvalikoimasta löytyy jauhelihaa, jotakin possunlihaa suikaleina ja mahdollisesti filettä ehjänä, naudan paistia suikaleina ja leikkeinä (ei aina jälkimmäistä) ja sitten broileria lähinnä maustekastikkeissa ja suikaloituna. Viikonlopuksi valikoima laajenee pihveihin ja leikkeisiin. Lienee melko tavanomainen ”kattaus” melkei minkä tahansa suomalaisen taajaman ykkösmyymälässä.

No, se mikä Rouvaa mättää, on ”koira syö häntäänsä”-tilanne: kun ei ole toivomaani tuotetta tiskissä, ostan jotakin tyrkyllä olevaa korvikkeeksi. Josta joku jossakin keskusliikkeen konttorissa päättelee, että jee, tällä on kysyntää! Tätä lisää myyntiin.

Ja juu, tiedä että tilaamalla etukäteen ystävällinen kauppias hommaa ihan mitä vaan, tai että ajamalla isompaan markettiin tai kauppahalliin tai lihamyymälään saa tarvitsemaansa. Vaan kun en ihan tavallisena arkipäivänä haluaisi tehdä noista ylimääräsistä toimenpiteistä mitään!

En siis lainkaan ihmettele, että suomalainen ruokakulttuuri kuihtuu. Nuorempi sukupolvi ei minkään naudanlavan perään itke, joten tilanne korjaantunee itsestään, kun meikäläiset siirtyvät ajasta ikuisuuteen.

Mahtaakohan tämäkin ruokapolitiikan vinoutuma pohjimmiltaan johtua Suomen vähittäiskaupan keskittymisestä vain kahden merkittävän toimijan keskinäiseksi kisailuksi? Se sama syy, jonka vuoksi kauppakassi tuntuu viikko viikon jälkeen kalliimmalta – ja tätä rataa myös tylsemmältä!

Ugh. Olen puhunut. Tämä rutkutus ei vaikuta mihinkään. Jatketaan ”Hyvän mielen viikkoa”.

(- ja menköön koko tarina kuumehoureilun piikkiin. Kolmas päivä menossa.)

2 kommenttia artikkeliin ”Asia ei ole pihvi

  1. Nyt täytyy kompata rouvaa. Lihatiskien valikoimissa olisi runsaasti parantamisen varaa. Itse olen etsinyt ihan tavallisia porsaan kyljyksiä jo useampana perjantaina kun meillä Herra on pyytänyt ihan tuikitavallista uunikyljystä ruoaksi. Mutta ei löydy itseä miellyttävää pakettia. Kyljyksiä löytyy kyllä mutta päiväys on juuri käsillä (ellei sitten jo samainen päivä) tai lihat on ihan ”kuolleen” näköisiä ja ne ui parin sentin syvyisessä lihasnesteessä. Ei miellytä ostaa. Naudanlihan saanti on paremmin kun Herran tädillä on isohko navetta Merikarvialla sieltä aika ajoin menee nauta teuraaksi ja lihaa saa ostaa runsaasti pakkaseenkin. Palan kuin palan. Itse tykkään jalan kiekoista (osso bucco).

    1. Voi teitä onnekkaita, kun pääsette suoraan kiinni ”tuotantoketjuun”! Potkakiekot ovat Rouvankin suosikkeja niin osso buccossa kuin myös liemilihoina: tulee maukasta lientä ja hyvät ”sattumat”.

      Mikähän tuossa possunlihassakin mättää, kun ihan samanlaista tarinaa kaupan lihatiskikokemuksista kuulin vastikään. Tuommoisesta kyljyksestä saa aikaiseksi vain sellaista sitkeää, kuivikasta ruokaa. Välillä noissa possunpaloissa saa vielä pettyä karvaasti, kun pakkauksesta löytyy karjun lihaa (vaikka ne kuulemma niin tarkasti poimitaan pois, hah, ei pidä paikkaansa). Hyi sitä hajua! Toisekseen, liha saattaa olla jopa Tanskasta tuotua, vaikka luulisi nyt, että kotimaassa possua tuotettaisiin ihan kylliksi.

      Pitäisikö perustaa barrikadit ja nousta niille?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s