Tällä viikolla piti taas tehdä monenlaista, mutta aikeiksi jäivät. Onneksi sentään italiansalaatti ehti valmistua alkuviikosta! Siihen päädyin keiteltyäni lauantaina pari naudan kieltä, jotka tarttuivat mukaan lihakauppareissullamme. Vanhoissa keittokirjoissa kun naudan kielisuikaleet kuuluvat oleellisena osana tähän retroherkkuun.
Italiansalaatilla ei ole mitään tekemistä Italian kanssa, kertoo luotettava taho eli Raholan syötävät sanat. Muualla majoneesipohjainen salaatti tunnetaan venäläisenä salaattina, paitsi tietysti Venäjällä. Siellä sen nimi on ”salat olivie”, joka viittaa keittiömestari Lucien Olivieriin. Hän oli ohjeen kehittänyt 1860-luvulla ja tarjoillut salaattia ravintolassaan.
Oman salaattini valmistin näin:
Italiansalaatti
n. 2 dl keitettyä spagettia
3-4 kpl porkkanoita
1 pss pakasteherneitä
2 kpl maustekurkkua
n. 200 g kypsää, jäähdytettyä naudan kieltä
n. 3 dl majoneesia
suolaa ja mustapippuria myllystä
sitruunan mehua maun mukaan
Keitä spagetti väljässä, reilusti suolalla maustetussa vedessä. Huuhtele ja jäähdytä.
Kypsennä porkkanat suolalla maustetussa vedessä, jäähdytä, kuori ja suikaloi.
Sulata pakasteherneet.
Suikaloi maustekurkut.
Leikkaa kielestä ohuita viipaleita ja suikaloi ne.
Kaada majoneesi sekoituskulhoon ja mausta se. Lisää tilkka sitruunan mehua. Lisää salaattiainekset majoneesiin, sekoita, tarkista maku ja nosta kulho peiteltynä jääkaappiin. Anna vetäytyä mielellään seuraavaan päivään. Jos majoneesi on imeytynyt tiukasti salaattiaineksiin, voi seosta notkistaa kermaviilillä tai maustamattomalla jogurtilla.
Tarjoile italiansalaattia vihersalaatin kera.
Näin hehkeä italiansalaattiannos löytyi kuvapankista. Siinä ainekset on kuutioitu ja kielen asemesta näyttäisi olevan kinkkua. Vissiin mikä tahansa kylmä leikkele sopisi tarkoitukseen. Samoin pastan voisi vaihtaa perunaan, jos haluaisi. Molempia versioita löytyi reseptiä etsiessäni.
Enkä muuten ymmärrä, miksi pidän niin hillittömästi juuri italiansalaatista :)! Perunasalaatti ei nappaa kuin kirkaskastikkeisena, punajuurisalaatista en perusta, mutta tämä majoneesikammotus tekee kauppansa.
En haluaisi valittaa, mutta teen niin kuitenkin: koko alkuviikon nieluni on ollut ärtyisä, ja eilen sitten pukkasi kuumeen. Piti olla eilen Paraisilla naistenpäivähulinoissa, mutta se vaihtui kotisohvaan. Tälle päivälle sovittu lounastapaaminenkin peruuntui. Vaan podetaanpa nyt tämä flunssa numero 2/2014.
Siitä huolimatta oikein mukavaa viikonloppua! Täällä puhaltelee lounaanpuoleinen tuuli, sellainen keväinen. Ja pihallamme haukkuu Arttu, joka puolestaan potee koiramaista murrosikää. Anteeksi kaikki naapurit…
Rouva Raadelmasta 
Varmasti ihanaa salaattia! Ja kiva, että käytät kieltä. Olen jostain syystä vasta äskettäin löytänyt tyylikkään blogisi ja jäin heti koukkuun.
🙂
Kieltä… Kieltä… Nippanappa voisi täältä löytyä ja silloin ehkä sieltä Farmers´ Marketista. Peruskauppojen valikoimissa on jotakin uppopaistettua possunkorvaa ja -jalkaa. Yh! Kieli ei sinänsä ole mikään outo juttu, sillä muistan Ruotsinlaivoilta kielimakkaraa ja taisi meidän äitikin tehdä joskus jotakin kielestä. Itse en kyllä ole kokeillut, muta pitäisi varmaan ottaa repertuaariin ihan mielenkiinnosta.
Juu, ainakin semmoisessa Diplomaattileikkeleessä taisi olla kieltä mukana :). Meillä oli usein kieltä, kun se oli halpaa. Äiti kypsensi painekattilassa niitä. Käytettiin ihan leikkeleenäkin, mutta aika usein piparjuurikastikkeen kanssa pääruokana. Possunkieliä en kyllä keitä, niissä on semmoinen löllömpi rakenne eikä makukaan ole aina kovin raikas.
Jotenkin tuo retroilu on viime aikoina jäänyt päälle. Varmaan ”tämä ikä” laittaa kulkemaan muistojen polkuja 🙂