Vietimme torstaina 20.9. Herra Raadelman kanssa neljättä hääpäiväämme. Jonkin tietolähteen mukaan se on keramiikkahääpäivä tai kaarnahääpäivä. Ei siis kauhean inspiroiva lisänimi vuosipäivälle.

Ehkäpä juuri siksi emme keksineet oikein mitään tapaa juhlistaa päivää, mutta onneksi meillä on hurmaavat sukulaiset eli rakkaat pirkanmaalaisemme! He olivat lähettäneet meille ”pullopostia” lähi-Alkoon ja saimme kerrassaan huikeaa samppanjaa! Vollereauxin kietaistuamme päivä alkoi tuntua juhlavalta, aurinkokin paistoi ja rakas puoliso tuntui taas niin valloittavalta kuin 4 + 16 vuotta sitten! Kiitos teille, ihanaiset sisko ja lanko!

Mitään massiivista hääpäiväateriaa en käynyt meille laatimaan, vaan valmistin viimekeväisen suosikkimme Bookmaker Toastin. Bearnaise-kastike kruunasi annokset.

”Jotakin vanhaa, jotakin uutta…” oli kuitenkin mielessäni, ja niinpä valmistin samanpäiväisen Turun Sanomien Ruoka-palstan ohjeella perunalastuja. Nam! Nepäs vasta maittoivatkin. Raaka-aineeksi löytyi uuden sadon Rosamundaa.  Leikkasin pestyt perunat ihan vain veitsellä ohuen ohuiksi viipaleiksi, ja hyvin rapeutuivat. Jos olisi sellainen mandoliini-leikkuri, niin homma hoituisi nopeammin, mutta eipä kolmen isohkon perunan kanssa pitkään tarvinnut tahia näinkään. Ne muuten riittivät juuri yhteen uuniritiläsatsiin.

Nyt onkin sitten vuosi aikaa pohtia, kuinka juhlistaa viidettä hääpäivää. Kukka on jo vakiinnuttanut asemansa Rouva muistamisena. Tänä vuona Herra sai poikkeuksellisesti pienen hyötylahjan eli uuden valkoisen paidan sekä oranssin kravatin. Jälkimmäinen on soinnutettu yläkerran vessaan sopivaksi. Häh-häh-hääääää!!!!!!!!!