Viisi päivää jouluun. En viitsisi valittaa, mutta ei voisi joulunvietto vähempää houkuttaa. Tämä on tosin tuttu ilmiö jo useammalta vuodelta, joten eiköhän joulu meillekin tule. Vaikka sitten viidentenä päivänä.

Jotenkin juuri nyt tunnen koko syksyn niskassani, jopa aivan konkreettisesti. Voltarenia saisi sivellä niskalihaksiin päivittäin, pitkät istunnot tietokoneen äärellä ovat jättäneet jälkensä. Mutta yrittäjänä en valita tästäkään! Itse asiassa olen todella tyytyväinen niin omaan kuin pikkuruisen yritykseni toimintaan. Vihdoinkin homma on lähtenyt liikkeelle.

Enkä voi valittaa syksyn pimeydestäkään, sillä aurinko on paistanut päivätolkulla – kuten juuri nyt. Kerrassaan huikeaa. Ehkä hieman kylmempi sää ja ohutkin lumipeite tekisivät hyvää, mutta tämäkin on ihan siedettävää.

Ja jouluunkin olen oppinut suhtautumaan stressittömämmin kuin vuosiin. Ratkaisin meidän perheen jouluruokaongelmat tilaamalla Jesse´s Dinesta valmiit herkut. Luvassa on ihanuuksia halstratusta lohesta häränpaistiin. Kinkun ja perunalaatikon laitan itse, ja ehkä leivon jotakin. Ihan fiilispohjalta eli voi jäädä leipomattakin. Ei siis valitettavaa tästäkään.

Muutenkin jouluvalmistelut ovat hyvällä tolalla: melkein kaikki lahjat ovat odottamassa pakkaamista, koti saa vähän joulu-uutta ja huomenna haetaan kuusi. Edelleenkään ei valittamista.

Lähinnä tuntuu tältä eli Toivo Kuulan ”Joululaululta” (Sanaton laulu, Chanson sans paroles). Pääsen ylihuomenna kuuntelemaan sitä Laulun Ystävien joulukonserttiin. Ehkäpä sitten joulu asettuu mieleeni, kun kuulen rakkaan puolisoni Herra Raadelman komean basson muiden mieskuorolaisten äänien virrassa <3. Toivon ainakin niin!